Tag Archives: Daniel Jaquet

Epilogi

|

Tiedekuntaneuvosto hyväksyi väitöskirjani tänään 6.9.2022 arvosanalla kiittäen hyväksytty. Jos tämän kääntäisi suoraan latinaksi, se ei kuulostaisi “kum”-moiselta, mutta Helsingin yliopiston verkkosivujen mukaan:

Väitöskirjat hyväksytään Helsingin yliopistossa pääsääntöisesti arvosanalla hyväksytty. Jos väitöskirja on kaikkien keskeisten arviointikriteerien valossa poikkeuksellisen ansiokas ja kunnianhimoinen, sille voidaan antaa arvosana kiittäen hyväksytty.

Kerrassaan erinomaista siis. Ulotan täten vielä erilliset kiitokseni arvosanalautakunnalle, jonka muodostivat Daniel Jaquet, Jaakko Tahkokallio ja Mika Kajava.

Uniikki kaksiniteinen versio.

Tämä onkin sopiva hetki huomioida vielä muutama väitöskirjassani oleva lapsus aiemmin mainittujen lisäksi.

Ensinnäkin, sivulla 65 alaviitteessä 287 lukee ‘cs.’, pitäisi olla ‘ca.’ Seuraavassa alaviitteessä lukee ‘fols.’, kun pitäisi olla ‘fol.’ Lisäksi sivun 71 rivillä 3 on ylimääräinen sana bishop. Edelleen, hieman myöhemmin sivulla 74 päädyn ajoittamaan käsikirjoituksen karkeasti n. 1340, minkä jälkeen kirjoitan seuraavasti:

Pushing the dating forward to the second quarter of the fourteenth century is somewhat corroborated by the observation that the first line of text is below the top line: this practice emerged in Bible manuscripts around the end of the twelfth century, in other manuscripts around the 1320s.

Olen sekoittanut vuosisadat muistiinpanoissani, minkä seurauksena väitöskirjaani on livahtanut yllä oleva pöljä väite. Oikeasti kyse on tietenkin 1220-luvusta, joten koko asialla ei ole juurikaan merkitystä I.33:n ajoittamisen kannalta, koska kukaan ei ole pyrkinyt ajoittamaan sitä 1200-luvun alkuun tai varhaisemmaksi. Tämä on onneksi korjattavissa yksinkertaisesti poistamalla yllä lainattu virke, jolla ei muutenkaan ole sanottavaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Lisäksi tiedotettakoon, että esitelmöin kamppailukirjallisuudesta maanantaina 10.10.2022 keskiajantutkimuksen seuran Glossa ry:n järjestämässä esitelmäillassa. Mikäli Klassillis-filologisen yhdistyksen ohjelmaehdotus Tieteiden yöhön 2023 hyväksytään, minua kuullaan jälleen myös siellä. Muuten työskentelen tällä hetkellä Konrad Kyeserin Bellifortiksen parissa. Puhdetyönä työstän Vegetiuksen Epitoman suomennosta.

In memoriam perpetuam Johannis Henrici Nicolai amici hospitisque mei qui hodie septem annis ante de vita decessit.

Ohi on!

|

Väittelin tiistaina 16.8. aiheesta aiheesta “Study of the Language and Genre of Royal Armouries MS I.33”. Vastaväittäjänä oli Daniel Jaquet Bernin yliopistosta ja kustoksena toinen väitöstutkimukseni ohjaajista, apulaisprofessori Anneli Luhtala.

Lectio praecursoria löytyy YouTubesta kännykkäkameralla kuvattuna. Käsittelin siinä yleisellä tasolla kamppailukirjallisuutta ja annoin havainnollisia esimerkkejä I.33:n kuvasarjoista ja sitä kautta eräistä seikoista, joita väitöskirjassani käsittelen. Vaikka kyse on keskiaikaisen latinan kielen ja kirjallisuuden tutkimuksesta, sidoin käsittelemäni kysymykset lopuksi laajempaan asiayhteyteen käyttämällä esimerkkinä erästä Cosmopolitanissa ilmestynyttä artikkelia.

Perinteinen otsikkokuva sopii tähänkin.

Hermostustani lievensi hieman se, että vastaväittäjän puheenvuoro (alkaa edellä mainitun videon kohdasta 16:42) oli itse asiassa varsin positiivinen.

Itse tarkastuksessa vastaväittäjää kiinnosti muun muassa kamppailukirjan määritelmäni, mitä tarkoitan genren muuttumisella joksikin muuksi, onko esimerkkejä siitä, että kamppailukirjoja on käytetty mallikirjoina, ja mitä mieltä varsinaisesti olen I.33:n luostarialkuperästä. Yksi kysymys, joka liittyi erityisesti vastaväittäjän omiin tutkimusintresseihin, koski sitä, mikä oikeastaan on näkemykseni kamppailukirjojen kuvaaman tekniikan siirtämisestä tutkijan omaksi toiminnaksi tutkimustarkoituksessa. Vastaväittäjä siteerasi seuraavaa kohtaa (s. 17):

Such an approach, which implicitly assumes that techniques exist not as individual historical phenomena but are defined by some essential properties, easily results in anachronistic interpretations and unwarranted certainty.

…jonka hän esitti olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä sanon runosäkeiden selittämisestä toisaalla (s. 153):

Since the verses and their explanations deal with movements that would have manifested in physical reality, this will not be limited to the simple exercise of matching text passages or words with each other. Instead, some consideration of the external reality will be ventured.

Vastasin huomauttamalla, että aiempaa lainausta ei voi ymmärtää oikein huomioimatta, mitä sen edellä lukee:

In the case of practices mostly attested in iconographical form, the method of interpretation often seems to approach mapping the corresponding contemporary sports (or their individual movements) onto the historical sources.

Kyseisessä kohdassa viittasin siis vain eräänlaiseen erikoistapaukseen (‘such an approach’). Jatkoin selostamalla, millaista tulkinnan tarkkuutta pidän ainakin omissa tutkimuksissani sopivana, mitä käsittelen toki myös väitöskirjassani (s. 18).

Eräs muodollisiin seikkoihin liittyvistä kysymyksistä koski kohtaa, jossa käsittelen Marino Sanudon ohjetta, että Pyhän Maan asukkaiden tulisi lukea Vegetiusta ja tulla harjoitetuiksi viikottain “in the use of catapults and bows (‘in balistando vel sagittando’)”. Vastaväittäjä kysyi, eikö verbi balistare viittaa tässä varsijouseen, mikä on tietenkin totta, ja käy ilmi myös käsikirjoituksen kuvituksesta. Kömmähdyksen syynä oli luultavasti Vegetiuksen mainitseminen samassa kohdassa, mikä johti ajatukset antiikkisempaan semantiikkaan. (Heikkona puolustuksena voisi tietysti tarjota sitäkin, että “katapultin” voisi ymmärtää hyvällä tahdolla kattavan myös varsijouset.)

Edellisen yhteydessä silmiini osui kohta, jonka sanamuotoon en ollut tyytyväinen, minkä toin itse esille väitöstilaisuudessa. Kirjoitin joskus blogin puolella: “Ksenofonin kertomuksessa Kyyros varustaa persialaiset sotilaansa […] jonkinlaisin yksiteräisin yhden käden teräasein (κοπίς, σάγαρις, μάχαιρα)”. Vastaavansisältöisessä kohdassa väitöskirjassani kirjoitan kuitenkin “single-edged swords (κοπίς, σάγαρις, μάχαιρα)” (s. 67). En nyt muista, miksi olen päätynyt käyttämään sanaa sword, joka ei ehkä ihan sovi ainakaan sagariksesta puhuttaessa, mutta luultavasti päätin välttää turhan pedanttia sanankäyttöä. (Sitäkin siis tapahtuu.)

Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä.

Lopulta vastaväittäjä ja minä nousimme seisomaan, ja vastaväittäjä antoi loppulausuntonsa, minkä jälkeen pyysin läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautuksensa. Ylimääräisenä vastaväittäjänä puheenvuoron käytti tiedekunnan edustaja Jaakko Tahkokallio, jonka asiantuntemukseen suhtaudun pelonsekaisella kunnioituksella. Selvisin kuitenkin jotenkuten hänenkin kysymyksestään.

Kustos julisti tilaisuuden päättyneeksi ennen kahtatoista, mikä oli varsin onnistunut ajoitus huomioiden tilaamani kakkukahvit. Paikalla oli tosin ajankohdasta huolimatta yli kolmekymmentä henkeä, joten kahvikupit pääsivät loppumaan kesken, koska olin arvioinut tarjoilun kuitenkin hieman alakanttiin (luulin kyllä arvioineeni sen yläkanttiin). Kauimpaa tullut yleisön jäsen oli iloiseksi yllätyksekseni Rolf Warming Tukholman yliopistosta.

Karonkka oli pienimuotoinen illallinen Suomenlinnan Panimossa. Selviytymiseeni sen järjestelyistä olen ihan tyytyväinen, vaikka joitakin perinteisen karonkan genrepiirteitä tuli sovellettua hieman luovasti. Suomenlinnasta osa jatkoi Kaislaan, jossa seuraan liittyi vielä väitöstilaisuudessa ollutta väkeä.

Kiitokset vielä tätäkin kautta vastaväittäjälle, kustokselle, ylimääräiselle vastaväittäjälle, väitöstyöni ohjaajille Anneli Luhtalalle ja Samu Niskaselle (quorum conservabam omnia verba conferens in corde meo), doktorandikollegoille ja kaikille eri tavoin läsnä olleille kaikissa päivän monimuotoisissa vaiheissa!

Väitös lähestyy

|

Lainaan Helsingin yliopiston tapahtumakalenteria:

FM Antti Ijäs väittelee 16.8.2022 kello 10.15 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “Study of the Language and Genre of Royal Armouries MS I.33”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, sali 6, Unioninkatu 40.

 

Vastaväittäjänä on Senior researcher Daniel Jaquet, Universität Bern, ja kustoksena on professori Anneli Luhtala.

Väitöskirjan tieteellinen abstrakti (englanniksi), yleistajuinen tiivistelmä (suomeksi) ja pdf-versio löytyvät Heldasta. (Tätä kirjoittaessani pdf-versio ei ole vielä siellä, mutta tullee sinne pian.)

Standardikansi.

Väitöstilaisuutta odotellessa voi lukea taannoisen haastatteluni Yliopisto-lehden numerosta 6/20 (tai verkosta) tai kuunnella Areenasta haastatteluni Juuso Pekkisen puheohjelmasta (kesto 57:51). YouTube-kanavaltani löytyy toistaiseksi vain Tieteiden yössä pitämäni Vegetius-luento sekä soittolistojen puolelta Joachim Meyer -luentoni (englanniksi).

Miksi kaksintaistella

|

Tämä kirjoitus käsittelee oikeastaan enemmän tutkimus(lähi)historiaa kuin itse asiaa ja muistuttaa siitä, että käännökset ja edes editiot eivät aina korvaa alkuperäislähteitä.

Talhofferin Kööpenhaminan-käsikirjoitus (Det Kongelige Bibliotek, Thott 290 2º) on luultavasti hänen henkilökohtaisessa käytössään ollut mallikirja. Kirjasta löytyy paitsi kamppailu- ja Bellifortis-kuvia, myös selostuksen kaksintaisteluista (kempfen, f. 8r–10v). Vaikuttaa siltä, että Talhoffer on miekkailuopettajan ominaisuudessa valmentanut aatelisia kaksintaisteluihin, minkä vuoksi hänen itsensä on tietysti täytynyt olla perehtynyt aiheeseen.

Item zu dem ersten maul daz Im nymant gern sin Eer laut abschniden mit wortten ainen der sin genoß ist Er wolte Ee lieber mit im kempfen wie wol er doch mit recht wol von Im kem ob er wolte und darumb so ist kämpfen ain můtwill

‘Kukaan ei mielellään anna sellaisen, joka on hänen vertaisensa, riistää häneltä kunniaa sanoilla; hän haluaisi ennemmin taistella hänen kanssaan, vaikka voisi kyllä oikeutetusti poistua hänen luotaan, jos haluaisi, ja siksi taisteleminen on pahantahtoisuutta.’

(Ilmaisusta von jdm kommen vrt. Lutherin raamatunkäännöksen 1. Moos. 44:22.)

Kunnianloukkaukseen ei siis ole välttämätöntä vastata taistelulla. Edellisen jälkeen Talhoffer mainitsee seitsemän muuta syytä taistella:

Item der sachen und Ardickelen sind siben Darumb man noch pfligt zu kempfen
Item daz erst ist mortt
Daz ander verräterniß
Das dritt ketzerÿ
Daz vierd wölher an sinem herrn truloß wirt
Daz fünfft umb fanknuß in striten oder sunsst
Daz sechst um valsch
Daz sibent da ainer junckfrowen oder frowen benotzogt

‘On seitsemän asiaa ja artikkelia, joista on vielä tapana taistella: ensimmäinen on murha, toinen petos, kolmas harhaoppi, neljä uskottomuus herraansa kohtaan, viides vangitseminen kamppailussa tai muuten, kuudes valapatto, seitsemäs neidon tai rouvan hyväksikäyttö.’ En käsittele tätä listaa tässä enempää.

Kööpenhamina, Det Kongelige Bibliotek, Thott 290 2º, f. 8r.

Edellä käsitelty kohta löytyy myös Johann Carl Heinrich Dreyerin Rostockissa vuonna 1754 ilmestyneen teoksen Sammlung vermischter Abhandlungen zur Erläuterung der deutschen Rechte und Altertümer ensimmäisestä niteestä (s. 165). Siteeraan alla hänen lukutapansa ylemmästä kohdista:

Item zu dem erstenmaal, das jm niemant gern sin Eer laat abschneiden mit worten ainem der sin genoß ist, Er wolte lieber mit Im kampfen, wiewol es doch mit recht wol von Im käm, ob er wolte und darum ist kampfen ein mutwil.

Dreyerin kuvaus kyseisestä käsikirjoituksesta, joka sisältää yllä siteeratun kohdan, löytyy Gustav Hergsellin Prahassa vuonna 1889 julkaisemasta teoksesta Talhoffers Fechtbuch (Ambraser Codex) aus dem Jahre 1459 (s. 21). (Kyseessä on faksimile käsikirjoituksesta Wien, Kunsthistorisches Museum, MS KK5342, jota Hergsell erehtyy pitämään Dreyerin kuvaamana, nykyään Kööpenhaminassa olevana käsikirjoituksena vuodelta 1459.)

Ortografisten erojen lisäksi Dreyer lukee ainem eikä ainen ja es eikä er ja hyppää sanaa darum seuraavan sanan so yli. Ei käy ilmi, ymmärsikö hän tekstikohdan tästä johtuen merkittävästi eri tavalla kuin yllä oleva käännökseni.

Merkittävästi poikkeava lukutapa löytyy Jeffrey Hullin teoksesta Knightly Dueling vuodelta 2007 (joka sivumennen sanoen on muistaakseni viimeinen Akateemisesta kirjakaupasta löytämäni kirja aiheesta), joka sisältää myös englanninkielisen käännöksen:

Jtem zu dem ersten maul daz jm nymant gern sin Eer laut abschniden mit wortten ainem der sin genoß ist Er wolte Er hebet mit Jm kempfen wie wol er doch mit recht wol von Im kem ob er wölte und Darumb so ist kämpfen ain muotwill

 

Yet firstly this – nobody is happy when one of his comrades cuts him up with loud words. He who would have at dueling with such a comrade, indeed he is within his rights and may well fight him if he would. Thus dueling is wantonness.

(Transkriptista ovat vastanneet nimiösivun mukaan Monika Maziarz ja Grzegorz Zabinski.) Jo ensimmäisen virkkeen käännös on hieman erikoinen. Ilmeisesti Hull on käsittänyt verbimuodon laut (lasst) adjektiiviksi laut, mikä selittäisi sanan loud. Verbin abschnieden objekti sin Eer ‘kunniaansa’ on käännöksessä him. Keskimmäisen virkkeen osalta en osaa sanoa, miten kyseiseen käännökseen on päädytty.

Edellä käsitelty teos kannattaa ehkä kokonaisuudessaan jättää omaan arvoonsa, mutta kyseisen kohdan hämmentävät lukutavat ovat harmillisesti löytäneet tiensä myös tutkimuskirjallisuuteen.

Daniel Jaquet käsittelee kyseistä kohtaa artikkelissaan “Personne ne laisse volontiers son honneur être tranche. Les combat singuliers ‘judiciaires’ d’après les livres de combat” (teoksessa Armes et jeux militaires dans l’imaginaire xiie-xve siècles 2016, s. 389–412). Transkriptio löytyy sivulta  406 alaviitteestä 5. Huomion kiinnittävät ‘ainem der sin genoß ist’, ‘Er wolte Er hebat mit im kempfen’ ja ‘nit recht’ (joka tosin voi olla myös vain painovirhe). Ohessa samalta sivulta löytyvä ranksankielinen käännös:

En premier lieu, personne ne laisse volontiers son honneur être tranché tout haut par des mots de l’un de ses compagnons. S’il voulait le combattre à outrance, il le ferait en son plein droit et pourrait bien l’affronter s’il le souhaitait. Ainsi le combat à outrance est un acte de défi (můtwill).

Tässä on selvästi nähtävissä Hullin käännöksen vaikutus. Teoksessa Killing and Being Killed julkaistussa artikkelissa otsikolla “Six Weeks to Prepare for Combat” (2017, s. 131–163) on mukana käsitellyn kohdan osalta edellistä vastava lähde-editio Kööpenhaminan-käsikirjoituksen tekstistä (s. 155–159). Lähteeksi mainitaan [Dieter] Bachmannin verkosta löytyvä transkriptio, jonka tekijä on kuitenkin tarkistanut.

Viimeksi mainittu artikkeli on julkaistu uudestaan Michael Chidesterin toimittamassa, juuri ilmestyneessä oheisniteessä hänen tuottamaansa faksimileen käsitellystä Talhofferin käsikirjoituksesta (89–112).  Kyseinen nide on itsessään pienoinen pettymys, mutta tässä yhteydessä mainittakoon lievä toimitustyön kauneusvirhe, joka liittyy käsiteltyyn kohtaan. Jaquet’n lähde-edition lisäksi samassa niteessä on nimittäin transkriptio ja englanninkielinen käännös myös koko käsikirjoituksesta (s. 9–46). Transkription tekijäksi mainitaan edellä mainittu Dieter Bachmann. Transkription on tarkistanut ja tekstin kääntänyt Rebecca Garber. Transkriptio vastaa edellä siteerattua: ‘ainem der sin genoß ist’, ‘Er wolte Er hebet mit im kempfen’ ja ‘nit recht’. Käännös:

Item: Regarding the first point: that no one likes to have his honor loudly cut short with words by some-one who is his associate. He would rather fight with him, even though he could justifiably walk away from him if he wanted, and therefore fighting is [an act of] free will [that is legally unjustified].

Hieman yllättäen kohta ‘he would rather fight with him’ vastaa alkutekstin kohtaa ‘Er wolte Ee lieber mit im kempfen’, vaikka transkriptiossa lukee ‘Er wolte Er hebet mit im kempfen’. Käännöksessä kummittelee edelleen “loudly” (verbimuoto laut löytyy kyllä Grimmein sanakirjasta) ja turhan konkreettinen “cut short” (Grimmeiltä löytyy merkitys ‘ottaa pois’, esimerkkinä juuri kunnia). Tekijä ilmoittaa alussa, että käännös on ‘based on my extensive knowledge of [the] language’, mutta toteaa sen olevan vain ‘one interpretation’.

Lopussa olevan sanan muotwill käännöksessä viitataan Grimmein sanakirjasta löytyvään oikeushistorialliseen selitykseen. Ilmeisempi sanakirjalähde olisi varmaan erikoisalasanakirja Deutsches Rechstwörterbuch. Taivun tulkitsemaan sen tässä yhteydessä tarkemmin “pahantahtoisuudeksi” (DRW sv. Mutwille, III) omasta tahdosta tehdyn sijaan, mutta tästä voidaan tietysti keskustella.

Kamppailukirjakonferenssiesitelmiä verkossa

|

Deutsches Klingenmuseum Solingen järjesti vuonna 2017 konferenssin otsikolla Fight Books in Comparative Perspective. Hiljattain järjestäjäorganisaatio alkoi julkaista konferenssiesitelmiä YouTube-kanavallaan.

Rainer Welle puhuu.

Konferenssijulkaisua odotellessa ja kiitollisena tästä mahtavasta palveluksesta kokoan tähän kirjoitukseen linkit kyseisiin videoihin niihin pääsyn helpottamiseksi. (Videoita oli tätä kirjoittaessani ilmestynyt vasta Rainer Wellen keynote-luentoon asti, mutta olen sittemmin lisännyt loput linkit loppujenkin videoiden ilmestyttyä.)

Torstain 9.10.2017 esitelmät:

Perjantain 10.10.2017 esitelmät:

Kollaatio

|

Jos jotakin asiaa on tutkittu ennestään, se ei tarkoita, etteikö sitä kannattaisi edelleen tutkia. Jos uudessa tutkimuksessa saatu tulos on sama kuin aiemmassa tutkimuksessa, sitä voidaan pitää jokseenkin vahvistettuna; jos tulos on eri, on jossakin ollut jotain vikaa. Se, että jostain aiheesta on kirjoitettu jotain jo ennestään, ei tiukan tieteellisessä mielessä oikeastaan merkitse mitään.

Olen juuri kirjoittamassa artikkelikäsikirjoitusta koskien I.33:n kollaatiota eli vihkorakennetta ja siitä puuttuvia lehtiä. Koodeksi koostuu nykytilassaan viidestä vihkosta, joista vain ensimmäisessö on kahdeksan lehteä eli neljä kaksoislehteä; toisessa vihkossa on kuusi lehteä, kolmannessa viisi, neljännessä kuusi ja viidennessä seitsemän. Parittomat määrät johtuvat kolmannen vihkon loppuun ja viidennen alkuun liitetyistä yksittäisistä lehdistä. Jos oletetaan, että kukin vihko on ollut kokonainen kvaternio, puuttuu koodeksista yhteensä kahdeksan lehteä.

I.33:n keskikohta lähikuvassa.

Aihetta on käsitelty ensimmäisen kerran Cinaton ja Forgengin editiossa (2009) ja James Hesterin artikkelissa Royal Armouriesin Arms & Armour -julkaisussa (2012). Molemmat esittävät toisistaan poikkeavia tuloksia, mikä johtuu ensisijaisesti siitä, että koodeksin tuolloisesta tiukasta sidoksesta (eri kuin yllä olevassa kuvassa) johtuen vihkorakenteen päätteleminen ei ollut mahdollista.

Koodeksi sidottiin uudelleen vuonna 2012, minkä yhteydessä oli mahdollista todeta, mitkä lehdet oikeastaan kuuluvat yhteen, ja vuoden 2013 faksimile-edition yhteydessä Jeffrey Forgeng ja James Hester käsittelevät aihetta kolmannen kerran ja esittävät, että yksinäiset lehdet (19 ja 26) ovat toistensa vastakappaleita.

Vuonna 2016 ilmestyi Franck Cinaton artikkeli ‘Development, Diffusion and Reception of the Buckler plays: A Fighting Art in the Making, a case study’ Brillin History of warfare -sarjaan kuuluvassa teoksessa Late Medieval and Early Modern Fight Books (toim. Daniel Jaquet, Timothy Dawson ja Karin Verelst), jossa esitetty on käytännössä sama kuin Forgengin ja Hesterin malli, paitsi että yksinäisille lehdille oletetaan vastakappaleet.

Samana vuonna ilmestyi myös Fanny Binardin ja Daniel Jaquetin artikkeli ‘Investigation on the collation of the first Fight book (Leeds, Royal Armouries, Ms I.33)‘. Artikkeli on siitä mukava, että sivulla 20 näkyy yhdellä silmäyksellä Hesterin (2012), Forgengin (2013), Cinaton (2016) ja Binardin oma näkemys. Jos unohdetaan Hesterin itsensäkin jo 2013 hylkäämä malli, eroaa Binardin näkemys muista lähinnä siinä, että hän liittää lehden 19 kolmanteen eikä neljänteen vihkoon. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että toisen vihkon ulkopuolelta puuttuu kaksoislehti, eli lehtien 8 ja 9 sekä 14 ja 15 välistä puuttuu kummastakin yksi lehti.

Huhtikuussa tulee ilmestymään uusi laitos vuoden 2013 faksimile-editiosta, jonka voi ennakkotilata Royal Armouriesin verkkokaupasta. Uusitussa kollaatiota koskevassa luvussa  (tai ainakin sen luonnoksessa) Forgeng pitää edelleen mahdollisena, että lehdet 19 ja 26 kuuluvat yhteen, ja että lehtien 25 ja 26 välistä ei puutu mitään. Binardin hypoteesiin hän viittaa toteamalla sen perustuvan väärinkäsitykseen.

Omien tutkimusteni pohjalta voin tuoda keskusteluun jotain paitsi koskien lehtiä 19 ja 26, myös liittyen erään puuttuvaksi oletetun kaksoislehden sijaintiin. Nähtäväksi jää, miten kollegat tulevat suhtautumaan näkemyksiini reilun parin viikon päästä.