Viisi piristävää asiaa aikuisena opiskelemisessa

Kaavailin tälle postaukselle hauskaa tai raflaavaa otsikkoa, kuten “Miltä tuntuu mennä fuksipiknikille 34-vuotiaana?” (hyvältä, vähän jännitti) tai “Missä olen kuullut tämän valheen aiemmin?” (”Te tulette työllistymään loistavasti.”).

Fuksiviikkoni on pian puolivälissä, ja tunnelma on oikeastaan mainio. Sompailen tämän viikon ajan orientoivissa opinnoissa ja erilaisissa tapaamisissa palkkatyön lomassa. Opiskelijaksi sukeltaminen on kuin sulkeutuisi pehmeään syliin – niin lämminhenkinen ja huolehtiva vastaanotto käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa on ollut.

Tässä muutama innostava syy palata opiskelemaan aikuisena:

1. Pääsee aikakoneessa oman ensimmäisen fuksisyksyn tunnelmiin, ja sen jälkeinen mahtava taival tiivistyy uudella tavalla.

2. Kuulee lukemattomia puheenvuoroja, joissa ihmiset palavat jollekin asialle ja ovat innoissaan.

3. Pääsee tähdeksi, jota onnitellaan moneen kertaan opiskelupaikan saamisesta.

4. Työelämän täytymiset ja vaateet vaihtuvat kannustuksiin etsiä, kokeilla, kysyä, elää, erehtyä ja ilmaista itseä ja omia ajatuksia.

5. Professori usuttaa mielenosoituksiin ja muillekin barrikadeille.

PS. Kirjoitan tätä kotiterassilla makaronilaatikon kypsyessä, vuoden ehkä viimeisenä kesäisenä iltana. Tästä vuodesta voi tulla oikeasti hyvä!