Kuva vanhemmista menestyshaukkoina on väärä

fudis

Tiistaina alkoi Ylen tosi-tv-sarja Futisvanhemmat. Samaan syssyyn Yle julkaisi tutkija Mikko Salasuolta tilaamansa tekstin, jossa tämä kehottaa vanhempia ”pysymään mahdollisimman kaukana” lapsen harrastuksesta. Salasuon mukaan liian varhainen pyrkiminen erinomaisuuteen johtaa harvoin huipulle.

Kirjoitus sai hiukseni nousemaan pystyyn, koska futis- ja yleisurheiluäitinä en tunnista sen maalaamaa kuvaa vanhemmista harrastamisen moottoreina ja lasten suorituskyvyn parantajina. Meillä harrastetaan, koska lapsi nauttii uusista taidoista, mielekkäästä ajanvietteestä ja laajentuvasta kaveripiiristä. Itse olin pikemminkin vastahakoinen antautumaan harrastusrumbaan ja luopumaan monista omista menoistani. Kuinka monelle vanhemmalle lapsen ammattilaismenestys on minkäänlainen tavoite?

Salasuo kieltää vanhempia osallistumasta, mutta kuitenkin kaipailee peliporukoita, joita veti “kaverin faija”.

Olen Salasuon kanssa yhtä mieltä, että seuramuotoinen harrastaminen on viritetty usein liian tiiviiksi ja vakavaksi. Vanhemmat eivät kuitenkaan ole tämän kehityksen tilaajia, vaan pikemminkin kärsivät sen vaihtoehdottomuudesta.

Alun perusteella Futisvanhemmat vaikuttaa kiinnostavalta sarjalta, joka tuo hyvin esiin intensiivisen urheiluharjoittelun ristiriitaisuuksia. Sarjassa vanhempien suusta kuuluu useita repliikkejä, jotka voisivat olla omiani:

”Tulee välillä se mittari täyteen, että onko tässä mitään järkeä.”

”Tämmöinen harrastus on kuin avaruuden musta aukko. Sinne menee kaikki rahat, mitä sinne halutaan antaa.”

Ensi tiistain jaksossa päästään jo syvälle perheiden sosioekonomisiin tilanteisiin ja erilaisiin mahdollisuuksiin tukea harrastamista. Yritysjohtajan poika saa vempeleitä ja oman tekonurmen, isänsä menettänyt siivoojaäidin poika tekee treenien lomassa itse lumityöt ja lihapullat.

Perheessämme äkillisesti laajentunut seuraharrastaminen ei ole minulle pitkäaikainen haave tai minkäänlainen pätemisen kenttä. Pikemminkin se on tehnyt minusta vanhempana hölmistyneen, köyhän ja kiireisen.

Sinä pienten lasten vanhempi, josta ”ei koskaan tule kentän reunalla seisojaa”. Oletko varma, että sinulta kysytään?

Kuva: Václav Janeček / Flickr