Category Archives: opettaminen

Tunnistatko nämä 4+6 ryhmätyöroolia?

|

rubik

Aloititko verkkokurssin tuntemattomien kanssa, ja nyt puserratte kasaan yhteistä ryhmätyötä? Wyomingin yliopiston tutkijat analysoivat viestittelyä kuudella verkkokurssilla, joilla opiskelijat tekivät ryhmätöitä kolmen-neljän hengen ryhmissä. He löysivät ryhmien muotoutumisessa neljä herkullista teemaa. Alla olevat lainaukset on vapaasti mukailtu suomeksi.

1. Kepillä jäätä. Ryhmien työskentely alkaa usein tunnustelulla ennen sitoutumista prosessin kulkuun ja rooleihin.

Hei, ryhmäläiset! Mistä kirjoittaisimme paperin? Jaetaanko kirjan kappaleet yksi kullekin vai katsotaanko laveampia kokonaisuuksia? Mitä olette mielipuolta? Heitellään ideoita.

2. Sympatian kerjääminen. Tunnistatte nämä kaksi:

Pahoittelut, etten ole ehtinyt vielä paneutua tähän. Missä kohtaa olemmekaan menossa ja mitä voisin tehdä? Muistelen, että joku laittoi meiliä asiasta, mutta en lue yliopiston sähköpostitiliäni.

Sain halvan äkkilähdön Karibialle ja olen siellä kuun viimeiseen päivään asti. Ilmoitelkaa, jos voin tehdä jotain ennen sitä. Kiitos ymmärryksestä!

3. Tsadaa, olet johtaja! Tutkijoiden mukaan ensimmäisenä aloitteen tehnyt saa usein tahattomasti johtajan roolin, havitteli sitä tai ei. Muut jäävät odottamaan ”ykkösen” organisointia ja aikataulutusta.

4. Roolit hukassa. Jos ryhmälle ei ole muodostunut johtajaa eikä keskustelua rooleista ole käyty, hanskat tippuvat joskus kokonaan.

Siis mitä palautammekaan tähän iltaan mennessä? Onko se tuo GoogleDocsissa oleva dokumentti? Missä on Liisan osuus? Olen offline klo 16 alkaen. Kommentoikaa vielä, olen hieman sekaisin.

Ryhmätöiden edetessä samat tutkijat puolestaan tunnistivat nämä kuusi roolia:

  1. Johtaja. Fasilitoi ryhmän työtä ja pitää sen kiinni tehtävänannossa.
  2. Wannabe-johtaja. Yrittää ohjailla ryhmän työtä ottamatta vastuuta.
  3. Spoileri. Osallistuu silloin tällöin ja tekee aloitteita, jotka eivät huomioi aiempaa työskentelyä ja työnjakoa.
  4. Mukaileva mahdollistaja. Suostuu kaikkiin ehdotuksiin, vaikka tehtävät vaihtuisivat. Suojelee siipeilijöitä ottamalla vastuun heidän osuudestaan.
  5. Siipeilijä. Tekeytyy aktiiviseksi mutta tekee vähän tai ei mitään.
  6. Rakentava työskentelijä. Näitähän me kaikki ollaan? Ymmärrämme tehtävän, saamme ryhmädynamiikan toimimaan, pidämme lupaukset ja olemme aloitteellisia, kun tarve vaatii.

Kun rooleja ei ole ennalta määrätty, ne muotoutuvat verkkotyöskentelyssä jopa sattumanvaraisesti. Huomionarvoista on, että varsinaisista kuudesta ryhmäroolista puolet on kielteisiä (siipeilijät, wannabet ja spoilerit). Wyomingin yliopiston tutkijat päätyvät suosittelemaan opettajan vahvempaa panosta roolien jakamisessa ja niiden ohjailussa.

Yllä olevat kategoriat perustuvat Karen Williamsin, Kari Morganin ja Bruce A. Cameronin artikkeliin How do students define their roles and resposibilities in online learning group projects?. Artikkeli on julkaistu Distance Education -lehdessä toukokuussa 2011.

Kuva: Sonny Abesamis, Flickr

Lue myös: Avoimen yliopiston opiskelija, katso mihin opiskelijatyyppiin kuulut

Ammattikorkeakoulu nokittaa yliopiston poissaolokäytännöissä

|

”Älä sitten mene ensimmäiseksi sanomaan opiskelijoille, että kurssilla on läsnäolopakko.” Näin minua neuvoi ohjaajani, kun menin ammattikorkeakouluun suorittamaan opettajan pedagogista harjoittelua. Ammattikorkeakoulut ovat ottaneet etäisyyttä läsnäolon kyttäämiseen. Taustalla on ajatus osaamisperustaisuudesta: tärkeää on osaamisen näyttäminen, ei penkin kuluttaminen.

Kun itse samaan aikaan jatkan opintojani yliopistossa, kontrasti on selvä. Nimiä ja rasteja raapustellaan kiertävään lappuun, yhdellä kurssilla jopa nimikirjoituksia nimenselvennyksineen. Läsnäolovaatimus ei koske kaikkia kursseja, mutta osaa se koskee yllättävän tiukasti.

Läsnäolon vaatimisen perimmäiset perustelut jäävät piiloon. Osalla kursseista työskennellään tapaamisten aikana esimerkiksi ryhmissä, ja silloin tietysti paikallaolo on oikeudenmukaista muita kohtaan. Opettajan puhuessa sisällön käsittely etenee kuin juna, eikä samaa sisältöä saa muualta. Vaikka kalvot voisikin jälkikäteen lukea, anekdootit ja herkulliset keskustelut jäävät kuulematta.

Toisaalta näen, että lapsellinen ja mekaaninen aikuisten ihmisten paimentaminen johtaa vahingollisiin seurauksiin itsesäätelyssä, motivaatiossa ja oppimistyylissä: onko opiskelu esimerkiksi pinta- vai syväsuuntautunutta. Opiskelijasta tulee sääntöjä noudattava lapsi, ei niinkään omaa oppimistaan suunnitteleva ja siitä vastuuta ottava toimija.

Itseohjautuva aikuisopiskelija pystyy ihannetilanteessa arvioimaan, mitä sisältöä hän tarvitsee tai mihin haluaa keskittyä. Ongelma on, ettei opiskelija etukäteen tunne niitä ajatusmaailmoja, joita luento sisältää. Opetuskerran koko anti ei yleensä ilmene kurssin tai sessionkaan otsikosta.

En ole ratkaissut lopullista kantaani asiaan. On tietenkin tärkeää, ettei Suomessa myönnetä opintosuorituksia tai sertifikaatteja ihmisille, jotka ovat käyneet kursseilla lähinnä kääntymässä. Oppimisen varmistamisessa pitäisi kuitenkin nojata johonkin muuhun kuin fyysisen läsnäolon kontrollointiin.

Onko opettajan kelpoisuus paperia?

|

Opintojen tueksi ja rahoittamiseksi hain opettajan sijaisuuksiin kotikaupungissani. Siihen on olemassa keskitetty menettely, jossa kaupungin työntekijä haastattelee hakijan ja tarkistaa hänen työ- ja opintotodistuksensa. Sen jälkeen kaupungin kouluista voi saada tarjouksia lyhyille sijaiskeikoille.

Arvelin etukäteen, että haastattelu olisi normaalia työhaastattelua kevyempi. Itseni esittelyn lisäksi valmistauduin oikeastaan vain kolmeen kysymykseen:

  • Miksi haluat toimia sijaisena/opettajana?
  • Miten perustelet, että työkokemuksesi on muulta alalta?
  • Millainen opettaja olisit?

Yhtäkään näistä kysymyksistä ei kysytty. Sen sijaan katsottiin pää- ja sivuaineita, opintopisteitä ja niistä muodostuvia opetettavien aineiden kelpoisuuksia. Valmius, innostus, motivoituneisuus ja taito toimia alaikäisten lasten kanssa eivät tulleet puheeksi.

Arvostan muodollista koulutusta, mutta väkisin herää kysymys, onko papereiden kumartelu noussut erilaisissa kelpoisuusammateissa jo liian keskeiseen asemaan. Jahas, opintokokonaisuus on tehty, joten tuosta leima ja sitten lapsia opettamaan / potilaita hoitamaan / tuomioita antamaan. Vahva vaikutusvaltansa on ammattiyhdistyksillä, jotka omia etujaan suojellen ajavat tiukkoja kelpoisuussäännöksiä ja siten kontrolloivat ammattikunnan kokoa.

Luonteen, persoonallisuuden ja maailmankuvan rooli voi olla esimerkiksi lääkärin työssä hyvin ratkaiseva lääketieteen sisältöjen rinnalla. Helsingin yliopisto kertoi tänään, että lääkäriopiskelijoiden vuorovaikutustaitoja parannetaan koko ajan, vaikka niitä ei voidakaan pääsykoevaiheessa testata.

Olen sijaiseksi soveltuva ja pääsin sijaisrekisteriin. Kun ensimmäinen keikka tulee, tuskin kuitenkaan opetan tutkintopapereillani.