Paljon nimiä kongressissa

Viime viikon vietin Skotlannin Glasgow’ssa. Syynä oli kansainvälinen nimistöntutkimuskongressi, International Congress of Onomastic Sciences (ICOS), jo 25. lajiaan.  Ohjelmaan voi tarkemmin tutustua täällä.

Miltä nimistöntutkimus nyt näyttää, kansainvälisesti katsottuna? Mukavan monipuoliselta, aiempaa enemmän laajoja aineistoja käyttävältä, eri kielten nimistöjä vertailevalta. Mutta myös liian usein vain aineistoja esittelevältä ja menneisyyteen tarttuvalta.

Olen ollut mukana ICOSin kongresseissa vuodesta 1996. Kun vertaan tuoreen kongressin antia 18 vuoden takaiseen, nousee päällimmäisenä esiin tutkimuskentän laveneminen. Vielä 1990-luvulla kaupallisia nimiä tarkasteltiin ani harvoin. Nyt kaupalliset nimet, kaupallisuus ja brändit pääsivät mukaan moneen puheenvuoroon. Myös internetin nimistö ja internetin vaikutus nimenantoon nousivat mukavasti esiin.

Nykyisin nimistöntutkijalla on mahdollisuudet käyttää entistä laajempia sähköisiä aineistoja. Tämä näkyi esitelmissäkin, joissa saatettiin mm. vertailla isohkoja nimikorpuksia toisiinsa. Erityisesti eri maiden ja kielialueiden nimien vertaaminen oli suosiossa.

Nimistöntutkimus ei siis enää ole vain paikan- ja henkilönnimien etymologista ja typologista tutkimusta. Onneksi. Suomalaista tutkimusta on usein kehuttu innovatiiviseksi, sekä metodeiltaan että tutkimuskohteiltaan, mutta osataan sitä moniaalla muuallakin. Ja kenties me voisimme ottaa täällä oppia ainakin siitä, kuinka isoja nimiaineistoja saataisiin aiempaa monipuolisemmin ja helppokäyttöisemmin verkkoon.

Nimistöntutkijan aineisto on kovin usein kirjallista aineistoa: nimilistoja, tekstiä, arkistoaineistoa, karttoja. Haastattelu- tai keskusteluaineistoja käytetään yhä harmillisen vähän. Kohdalleni osui ainoastaan yksi esitelmä, jossa konkreettisesti kuului kielenkäyttäjien ääni. Ellen Bramwell esitteli väitöskirjansa tuloksia henkilönnimien käytöstä viidellä eri alueella Skotlannissa. Haastatteluaineistoihin pohjautuva väitöskirja kertoo mm. siitä, millä tavoin maahanmuuttajataustaiset asukkaat nimeävät lapsiaan. Usein valitaan valtakulttuuriin sopiva nimi esimerkiksi Mohammedin sijasta. Työ julkaistaan vielä tämän vuoden puolella sähköisenä. Odotan innokkaana!

Nimistökongressit ovat aina vähintään kolmekielisiä. Virallisia kieliä ovat englanti, saksa ja ranska. Vaikkakin valtaosa esitelmistä oli nytkin englanniksi, myös ranskan- ja saksankielisiä kuultiin. Kovin tavallista tällainen useamman virallisen kielen käyttö ei kansainvälisissä konferensseissa taida olla.

Kongressin esitelmien joukkoon mahtui muutamia hassujakin. Huomiota herättävimpiä oli Herbert Barryn “Names of fictional characters by three alcoholic authors”. Tutkimuksen kohteena olivat kirjailijat C. S. Lewis, Ernest Hemingway ja Kingsley Amis. Nimellinen asia jäi esitelmässä melko vähäiseksi, mutta kuulijat muistavat ainakin sen, että näillä kirjailijoilla oli vaikea suhde omaan feminiinisyyteensä ja naisiin. Siksi tuotannossa on paljon enemmän mieshahmoja ja sillä tavoin myös enemmän miesten nimiä. Jaa-a…

Vaan kaikkiaan oli antoisaa ja innostavaa ja opettavaista. Ja suomalainen 13 tutkijan kaarti toi komeasti esiin suomalaisen tutkimuksen vahvuuksia ja moninaisuutta. Kolmen vuoden  kuluttua sitten Debreceniin!

Postista tulee Posti

Itellasta tulee ensi vuoden alusta Posti. Eilinen uutinen herätti paljon keskustelua ja some-pöhinää. “Onneksi”, “vihdoinkin”, “järki voitti” toistuivat monissa kommenteissa. Vastakkaisia ääniä en huomannut.

Nimenvaihdos on perusteltu ja järkevä. Posti on toimiva, konkreettinen ja perinteinen nimi. Koska Posti on posti, miksi nimi olisi muuta. Itella-nimeä perusteltiin aikoinaan kansainvälistymisellä ja toimialan muuttumisella. Toki postin toiminta on muuttunut ja muuttuu yhä, mutta se mahtuu Posti-nimen alle.  Ei sitä, että perinteisen paperikirjeen lähettämisen rinnalle on tullut sähköistä toimintaa, tarvitse nimessä osoittaa.

Moni kyseli somessa ja mediassa tuoreen nimenmuutoksen hintaa. Pääsin keskustelemaan Postista ja yritysten nimistä Ylen aamu-tv:ssä brändiasiantuntija Marco Mäkisen kanssa. Hän huomautti, että tällainen muutos on yrityksen näkökulmasta kannattava. Nimenmuutoksen tuloksena kun on suuri medianäkyvyys ja julkinen keskustelu.

Nykyään suomenkielinen nimi käy kansainvälisyyttä tavoittelevallekin yritykselle. Nimen lyhyyttä, erottuvuutta ja usein myös sen visuaalista käyttökelpoisuutta arvostetaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on Rovio.  Lisäksi suomenkieliset nimet ovat suosittuja vaikkapa ravintoloiden niminä. Helsingissä ovat mm. Juuri, Muru, Emo, Olo, Puro, Nokka, Kuurna ja Aito.

Moni perinteinen yritysnimi sisältää henkilön- tai paikannimen. Tällöin yritys on joskus pudottanut nimestä äät ja ööt pois, kuten Vaisala ja Ahlstrom.  Kansainvälisyyden vaatimuksia. Pelkän paikannimen sisältävä yritysnimi ei puolestaan enää nykyisen lainsäädännön perusteella kelpaisi, koska nimi ei olisi riittävän yksilöivä. Vanhastaan tällaisia on aika lailla: mm. Fiskars, Outokumpu, Raisio, Tikkurila ja tietenkin Nokia (Nokiankoskesta). Hyvän kuvauksen suomalaisten pörssiyhtiöiden nimistä saa Anna Suntion gradusta.

Meillä Postista tulee Posti, mutta naapurissa lähdettiin toiseen suuntaan. Eesti Post sai uuden nimen, joka on Omniva.

Hesarista Hesarissa

Helsingin Sanomat on ollut Hesari jo 1910-luvulta lähtien.  Aika moni muukin suomalainen sanomalehti tunnetaan nykyisin ari-loppuisella lempinimellä. Meillä on muun muassa Etlari (Etelä-Suomen Sanomat, Etelä-Saimaa), Hämäri ja Häsäri (Hämeen Sanomat), Kainari (Kainuun Sanomat), Keskari (Keskisuomalainen, Keski-Uusimaa), Länkkäri (Länsi-Savo, Länsi-Suomi), Outskari (Outokummun Sanomat), Posari (Pohjois-Satakunta), Salkkari (Salon Seudun Sanomat), Savari (Savon Sanomat), Surkkari (Suur-Keuruu) ja Turkkari (Turun Sanomat).

Opin nämä nimet tänä kesänä. Lomareissulla Kajaanissa huomasin, kuinka Kainuun Sanomat mainosti olevansa Kainari.  Lapsuuskotiini tulleen Etelä-Suomen Sanomien tiesin olevan Etlari. (Tosin tämän lempinimen taisin kuulla vasta aikuisiällä.) Mietin, onko näitä muitakin. Kysyin asiaa kavereilta Facebookissa. Kommentteja tulikin runsaasti, ja jo saman päivän iltana minulla oli koossa kymmenien lehtien lempinimien aineisto. Joukossa oli muitakin kuin ari-loppuisia.

Nimistöntutkijana heräsi halu selvitellä tätä nimeämismallia enemmänkin. Luultavasti Hesari on toiminut mallina tuoreemmille nimille. Vaan milloin ne ovat syntyneet? Kuinka laajalle levinneet? Ovatko Kainarin tavoin päässeet julkiseenkin käyttöön? Ja voivatko nimet joskus kertoa lehden historiasta tai nimenkäyttäjien asenteista ja suhtautumisesta lehteen? Savon Sanomat tunnetaan neutraalimman Savari-lempinimen lisäksi nimin Mullikka ja Mullikka-bladet, viittauksena lehden maalaisliittolaiseen taustaan.

Lehtien lempinimien aineisto olisi mainio vaikkapa suomen kielen opiskelijan kandintyöhön. Tarjoankin sitä halukkaalle kursseillani. Aineistoa sopii kerätä vielä lisää, mutta Facebookin kautta saamani on hyvä alku.

Helsingin Sanomat teki minusta kesällä jutun. Hesarin ja Kainarin tapauskin pääsi mukaan.  Se oli oikeastaan vallan mainio valinta toimittajalta. Sosiaalisen median anti, tutkimusaiheiden löytyminen liki sattumalta ja niiden tarjoaminen opiskelijoille yhdistyivät näin sattuvasti. Hauskaa oli myös, että Hesarin jutun innostamana sain lisää aineistoa lehden lukijoilta ja lehtien toimituksista.

Tykkään Facebookista ja tykkään Twitteristä. Niiden avulla pääsee testaamaan ideoitaan, saa kommentteja ja taas uusia ideoita.  Vallankin Twitterissä omat jutut voivat tavoittaa yllättäviäkin lukijoita. Voi jopa löytää uusia verkostoja. Tällainen anti sopii loistavasti yliopistotyypille. Ainakin minulle.

Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni täällä. Takavuosina bloggasin Kotus-blogissa. Bloggaan yhä nimistä ja niiden tutkimuksesta, mutta lisäksi opetuksesta ja yliopistoyhteisöstä. Ja varmaan muustakin.  Tästä tää lähtee!