Helsingin Sanomat on ollut Hesari jo 1910-luvulta lähtien.  Aika moni muukin suomalainen sanomalehti tunnetaan nykyisin ari-loppuisella lempinimellä. Meillä on muun muassa Etlari (Etelä-Suomen Sanomat, Etelä-Saimaa), Hämäri ja Häsäri (Hämeen Sanomat), Kainari (Kainuun Sanomat), Keskari (Keskisuomalainen, Keski-Uusimaa), Länkkäri (Länsi-Savo, Länsi-Suomi), Outskari (Outokummun Sanomat), Posari (Pohjois-Satakunta), Salkkari (Salon Seudun Sanomat), Savari (Savon Sanomat), Surkkari (Suur-Keuruu) ja Turkkari (Turun Sanomat).

Opin nämä nimet tänä kesänä. Lomareissulla Kajaanissa huomasin, kuinka Kainuun Sanomat mainosti olevansa Kainari.  Lapsuuskotiini tulleen Etelä-Suomen Sanomien tiesin olevan Etlari. (Tosin tämän lempinimen taisin kuulla vasta aikuisiällä.) Mietin, onko näitä muitakin. Kysyin asiaa kavereilta Facebookissa. Kommentteja tulikin runsaasti, ja jo saman päivän iltana minulla oli koossa kymmenien lehtien lempinimien aineisto. Joukossa oli muitakin kuin ari-loppuisia.

Nimistöntutkijana heräsi halu selvitellä tätä nimeämismallia enemmänkin. Luultavasti Hesari on toiminut mallina tuoreemmille nimille. Vaan milloin ne ovat syntyneet? Kuinka laajalle levinneet? Ovatko Kainarin tavoin päässeet julkiseenkin käyttöön? Ja voivatko nimet joskus kertoa lehden historiasta tai nimenkäyttäjien asenteista ja suhtautumisesta lehteen? Savon Sanomat tunnetaan neutraalimman Savari-lempinimen lisäksi nimin Mullikka ja Mullikka-bladet, viittauksena lehden maalaisliittolaiseen taustaan.

Lehtien lempinimien aineisto olisi mainio vaikkapa suomen kielen opiskelijan kandintyöhön. Tarjoankin sitä halukkaalle kursseillani. Aineistoa sopii kerätä vielä lisää, mutta Facebookin kautta saamani on hyvä alku.

Helsingin Sanomat teki minusta kesällä jutun. Hesarin ja Kainarin tapauskin pääsi mukaan.  Se oli oikeastaan vallan mainio valinta toimittajalta. Sosiaalisen median anti, tutkimusaiheiden löytyminen liki sattumalta ja niiden tarjoaminen opiskelijoille yhdistyivät näin sattuvasti. Hauskaa oli myös, että Hesarin jutun innostamana sain lisää aineistoa lehden lukijoilta ja lehtien toimituksista.

Tykkään Facebookista ja tykkään Twitteristä. Niiden avulla pääsee testaamaan ideoitaan, saa kommentteja ja taas uusia ideoita.  Vallankin Twitterissä omat jutut voivat tavoittaa yllättäviäkin lukijoita. Voi jopa löytää uusia verkostoja. Tällainen anti sopii loistavasti yliopistotyypille. Ainakin minulle.

Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni täällä. Takavuosina bloggasin Kotus-blogissa. Bloggaan yhä nimistä ja niiden tutkimuksesta, mutta lisäksi opetuksesta ja yliopistoyhteisöstä. Ja varmaan muustakin.  Tästä tää lähtee!