Paljon nimiä kongressissa

Viime viikon vietin Skotlannin Glasgow’ssa. Syynä oli kansainvälinen nimistöntutkimuskongressi, International Congress of Onomastic Sciences (ICOS), jo 25. lajiaan.  Ohjelmaan voi tarkemmin tutustua täällä.

Miltä nimistöntutkimus nyt näyttää, kansainvälisesti katsottuna? Mukavan monipuoliselta, aiempaa enemmän laajoja aineistoja käyttävältä, eri kielten nimistöjä vertailevalta. Mutta myös liian usein vain aineistoja esittelevältä ja menneisyyteen tarttuvalta.

Olen ollut mukana ICOSin kongresseissa vuodesta 1996. Kun vertaan tuoreen kongressin antia 18 vuoden takaiseen, nousee päällimmäisenä esiin tutkimuskentän laveneminen. Vielä 1990-luvulla kaupallisia nimiä tarkasteltiin ani harvoin. Nyt kaupalliset nimet, kaupallisuus ja brändit pääsivät mukaan moneen puheenvuoroon. Myös internetin nimistö ja internetin vaikutus nimenantoon nousivat mukavasti esiin.

Nykyisin nimistöntutkijalla on mahdollisuudet käyttää entistä laajempia sähköisiä aineistoja. Tämä näkyi esitelmissäkin, joissa saatettiin mm. vertailla isohkoja nimikorpuksia toisiinsa. Erityisesti eri maiden ja kielialueiden nimien vertaaminen oli suosiossa.

Nimistöntutkimus ei siis enää ole vain paikan- ja henkilönnimien etymologista ja typologista tutkimusta. Onneksi. Suomalaista tutkimusta on usein kehuttu innovatiiviseksi, sekä metodeiltaan että tutkimuskohteiltaan, mutta osataan sitä moniaalla muuallakin. Ja kenties me voisimme ottaa täällä oppia ainakin siitä, kuinka isoja nimiaineistoja saataisiin aiempaa monipuolisemmin ja helppokäyttöisemmin verkkoon.

Nimistöntutkijan aineisto on kovin usein kirjallista aineistoa: nimilistoja, tekstiä, arkistoaineistoa, karttoja. Haastattelu- tai keskusteluaineistoja käytetään yhä harmillisen vähän. Kohdalleni osui ainoastaan yksi esitelmä, jossa konkreettisesti kuului kielenkäyttäjien ääni. Ellen Bramwell esitteli väitöskirjansa tuloksia henkilönnimien käytöstä viidellä eri alueella Skotlannissa. Haastatteluaineistoihin pohjautuva väitöskirja kertoo mm. siitä, millä tavoin maahanmuuttajataustaiset asukkaat nimeävät lapsiaan. Usein valitaan valtakulttuuriin sopiva nimi esimerkiksi Mohammedin sijasta. Työ julkaistaan vielä tämän vuoden puolella sähköisenä. Odotan innokkaana!

Nimistökongressit ovat aina vähintään kolmekielisiä. Virallisia kieliä ovat englanti, saksa ja ranska. Vaikkakin valtaosa esitelmistä oli nytkin englanniksi, myös ranskan- ja saksankielisiä kuultiin. Kovin tavallista tällainen useamman virallisen kielen käyttö ei kansainvälisissä konferensseissa taida olla.

Kongressin esitelmien joukkoon mahtui muutamia hassujakin. Huomiota herättävimpiä oli Herbert Barryn “Names of fictional characters by three alcoholic authors”. Tutkimuksen kohteena olivat kirjailijat C. S. Lewis, Ernest Hemingway ja Kingsley Amis. Nimellinen asia jäi esitelmässä melko vähäiseksi, mutta kuulijat muistavat ainakin sen, että näillä kirjailijoilla oli vaikea suhde omaan feminiinisyyteensä ja naisiin. Siksi tuotannossa on paljon enemmän mieshahmoja ja sillä tavoin myös enemmän miesten nimiä. Jaa-a…

Vaan kaikkiaan oli antoisaa ja innostavaa ja opettavaista. Ja suomalainen 13 tutkijan kaarti toi komeasti esiin suomalaisen tutkimuksen vahvuuksia ja moninaisuutta. Kolmen vuoden  kuluttua sitten Debreceniin!