Kaupunkitutkimus ja kulttuuri

Ensimmäinen kaupunkikirjoitukseni oli analyysi syntymäkaupunkini Lahden habituksesta (Lahti – The Business City, 1984). Vuosina 1991–1994 toimin tutkimuspäällikkönä Helsingin kaupungin tietokeskuksen kaupunkitutkimusyksikössä. Kausi tuotti kirjan kokoisia esityksiä urbaanista turvattomuudesta (Kirjoituk­sia kau­punkipeloista, Karisto & Tuominen 1993), alueellisesta segregaatiosta (Lukioon vai ei, Karisto & Montén 1996) ja Helsingistä (Helsinki avoin kaupunki, toim. Karisto & Holstila 1992). Osallistuin Helsinkiä koskevien tulevaisuusskenarioiden tekemiseen (Euroooppa muuttuu – muuttuuko Helsinki? (toim. Holstila & Karisto & Linkola 1991) ja kirjoitin artikkeleita lähiöistä (Suburbs and Suburban Life in Hel­sinki, 1993), lama-ajan suunnittelusta (Supistavan suunnittelun puuttuvat pelisäännöt, 1993; Kunnallistalouden käänteet ja kierteet, Karisto & Helin, 1994), etnoravintoloista (Maailmanruoan tulo, olo ja omaksuminen Helsingissä, 1992) ja laman merkeistä katukuvassa (“Ota ote elämästäsi – tartu tuoppiin”, Karisto & Tuominen 1994).

Kaupunkitutkimukseen liittyvät 2000-luvun kirjoituksista mm. The postmodern city (2001), Lähiöt, kaupunkisosiaalityö ja projektitoiminta (Karjalainen, Karisto, Seppänen, 2002), Heikki Waris ja kaupunkisosiaalityö (2002), Pelottava kaupunki (1993/2003),  Arkiviihtyvyyden aika, kaupunkipolitiikan pehmeä puoli (koko teksti pdf) (2004) ja Livable cities – the soft side of urban policy (koko teksti pdf) (2006).

Osallistuin Lahden kaupungin hankesuunnitteluun Euroopan kulttuuripääkaupunkistatuksen ollessa vuodeksi 2011 suomalaiskaupunkien haettavana (Kulttuuri ja muutos. Lahti 2011, 2006). Sen yhteydessä hahmoteltiin teemavuosien sarja, johon olen kontribuoinut Lahti–Vladivostok -junamatkaa kuvaavalla juttusarjalla Taigamatka (2006) sekä kirjoituksilla Kaupunkimuotoilua (2007) ja  Hiilenmusta huivi (2008), joka kuvaa vuoden 1918 sotaa Lahden seudulla 15-vuotiaan tytön näkökulmasta. Taigamatkasta YLE1:n Radioateljee teki vuonna 2007 kuunnelman, ja se on ilmestynyt myös valokuvilla ja uusilla jälkisanoilla varustettuna nettikirjana Taigamatka, Lahti–Vladivostok.

Kati Mikkolan, Riitta Niskasen ja Jukka Oksan kanssa toimitin Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjan Toteutumattomat tulevaisuudet (2012), jossa tutkailtiin Lahden kontrafaktuaalista historiaa. Omassa artikkelissani Salamavauhtia, sattumien varassa – Salpausselän kisojen synty (2012) esitin, että nyt itsestään selvänä pidetty lahtelaisinstituutio, Salpausselän kisat, oli loppujen lopuksi paljolti sattumien satoa. Riitta Niskasen kanssa toimitin kaksi vuotta myöhemmin Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjan Lahden paikka, Lahden paikat (2014), jossa parikymmentä tutkijaa, journalistia ja taiteilijaa analysoi Lahtea ja tilittää omistakin paikkakokemuksistaan. Itse kirjoitin Karistosta, siis sennimisestä kulmakunnasta. Oman sukupolveni lahtelaisuutta olen muistellut artikkeleissa Kansan Uutiset valehtelee – porvarillinen hegemonia pikkupoikayhteisössä (2007) ja Veteliä soul-veljeksiä (2008). Ne ja monia muita kaupunkielämän kuvauksia on ilmestynyt kirjassa Yksi piano vai kymmenen lehmää. Kirjoituksia arjen ilmiöistä (Gaudeamus 2010).

Kaupunkitutkimukseen on liitettävissä myös Maria Kariston ja Taina Koivusen kanssa kirjoittamani kirja Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat (2015), jossa kuvataan seitsemää Helsingin ensimmäistä kunnallista siirtolapuutarhaa ja lukemattomia kaupunkipihoja suunnitelleen Elisabeth Kochin kädenjälkeä.

Taiteen ja muun kulttuurin sosiaalisia vaikutuksia sekä kulttuurityötä “näkymättömänä sosiaalipolitiikkana” olen käsitellyt mm. artikkeleissa Potkua paikallisyhteisöihin (1994), Invisible Social Policy: Empowerment through Cultural Participation (1996) ja Social development on the local level: Art and culture as means of empowerment (2001). Taiteeseen liittyviä pikkukirjoituksia ovat Maataide ja maraton (koko teksti pdf) (1996), Politiikka ei poistunutkaan taiteesta (1999), Kohtaamisia ja kohtaamattomuutta (Karisto & Cantell, 2002) ja Sarjakuva ja identiteettityö (2007).

Yleisemmistä kulttuuri-ilmiöistä ja -trendeistä olen kirjoittanut mm. artikkeleissa Juppikulttuuri (1986), Jälkimoderni kulttuuri kysyy uudenlaista kielellistä kompetenssia (1987) ja Suomi ja modernisoitumisen voittoputki (1992). Artikkelissa Rajankäyntiä – kognitiivisen, esteettisen ja moraalisen suhteista (1998) pohdin tieteellisen ja taiteellisen esittämisen suhdetta.

Ruumiinkulttuuriin ja urheiluun liittyvät artikkelit Suomi juoksee (1986) ja Liikunta ja elämäntyylit (1988). Jouko Heinosen ja Pekka Laaksosen tekemässäni kirjassa Salpausselän kisat. Suomalainen kansanjuhla (2005) kontollani oli tarkastella kisoja kansanjuhlana ja eritellä yleisöä. Vanhojen lahtelaisten mäkihyppääjien haastatteluihin perustui Pekka Laaksosen kanssa kirjoitettu teos Punapaidat (2011), jossa kuvattiin mäkihypyn ympärille syntynyttä omintakeista pienoiskulttuuria. Kesämökkielämästä olen kirjoittanut artikkelin Kesämökki ja arjen ympäristöpolitiikka (2006). Syömisen sosiologiaa edustavat esim. artikkelit Maailmanruoan tulo, olo ja omaksuminen Helsingissä (1992) ja Tapasta vai karjalanpiirakkaa? (koko teksti pdf – rajattu käyttöoikeus / Elektra) (2004).