Helsinki Shooting Club

Olimme Jaakon kanssa päättäneet mennä ampumaradalle ampumaan. Jaakko varasi meille ajan Helsinki Shooting Clubille Albertinkadulle keskiviikolle 15.4. klo 17. Meillä oli molemmilla luennot keskiviikkona klo 15.45 asti joten päätimme käydä syömässä jotain pikaista ennen ampumaradalle menoa. Kävimme Picnicissä syömässä patongit ja siellä Jaakko kertoi minulle että oli hänen 30-vuotis syntymäpäivät. Mikäs oli sen parempaa kuin saada tehdä jotain vähän spesiaalimpaa syntymäpäivänään J

Kun tulimme Helsinki Shooting Clubille, kävimme ensin kassalla luovuttamassa henkilöllisyystodistukset henkilökunnalle ja maksamassa tunnille pääsystä. Tunti maksaa 50€ ensikertalaisille. Ennen kuin pääsimme ampumaradalle, kävimme läpi tärkeitä turvallisuusohjeita sekä ohjeita kuinka toimitaan juuri Helsinki Schooting Clubilla. Ohjeistuksen jälkeen pääsimme ampumaradalle jossa ammuimme 25 metrin etäisyydeltä maalitauluun.

Ammuimme radalla laukauksia viiden sarjoissa useamman kierroksen. Ensimmäiset pari kierrosta ampuminen oli hieman pelottavaa, mutta kun tottui kovaan laukausten ääneen (ääni tuntui koko kropassa) niin ampuminen alkoi jo sujua melko hyvin. Yhtään napakymppiä ei tullut mutta melko lähelle pääsin J

Jos et aikaisemmin ole käynyt ampumaradalla, niin suosittelen että käyt. Oli tosi hauskaa ja kun pääsi alkutärinöistä rentoutumaan ja ainoastaan keskittymään ampumiseen, niin se oli aivan mahtavaa. Ehkä joskus vielä käyn uudestaan kokeilemassa ampumista.

Tämä oli Jaakon ja minun viimeinen tapaaminen kurssin tiimoilta, mutta sovimme että hyvin voisimme jatkaa tapaamisia vielä tulevaisuudessakin. Oli hienoa saada tutustua uuteen ystävään johon en olisi tutustunut jos en olisi ilmoittautunut Alice-kurssille. Kiitos Jaakolle mukavista yhteisistä, tähänastisista, tapaamisista!

Tapiolan Honka vs. Kouvolan Kouvot, Korisliiga-ottelu

Kävimme Jaakon kanssa lauantaina 11.4 katsomassa Korisliiga-ottelua Tapiolan urheiluhallilla. Vastakkain pelasivat Tapiolan Honka ja Kouvolan Kouvot. Jaakolle tämä oli ensimmäinen kerta koripallo-ottelussa katsojana, minä sen sijaan olen viettänyt melkein koko elämäni Tapiolan urheiluhallilla koripallon parissa. Meidän mukana ottelussa oli myös veljeni sekä hänen ystävänsä. Heillä on tällä kaudella ollut kausikortti Hongan kotiotteluihin.

Ottelu oli viimeinen runkosarjan ottelu. Ottelulla ei sinänsä ollut merkitystä Hongalle, koska he silti jäivät sarjan jumboksi, kävi ottelussa kuinka vaan. Kuitenkin olisi tietenkin mukavampaa päättää kausi voittoon. Peli oli hyvin jännittävä. Honka aloitti hyvin ja siirtyi heti alussa johtoon. Kouvot kuitenkin tuli rinnalle ja ohi ja kolmannessa erässä Kouvot johti jo n. 10 pisteellä. Honka kuitenkin ryhdistäytyi viimeisellä neljänneksellä ja jännittävien vaiheiden jälkeen Honka voitti ottelun luvuin 78-74.

Kuten sanoin, Jaakolle tämä oli ensimmäinen kerta koripallo-ottelussa ja oli mukavaa saada opettaa Jaakolle koripallon sääntöjä. Jaakko sisäisti hyvin säännöt ja ottelun katsominen ehkä hieman helpottui kun ymmärsi mistä tietyt tuomarin vihellykset johtuivat.

Oli mukavaa saada viettää lauantai-iltapäivä yhdessä Jaakon kanssa Hongan ottelua seuraten..

Viimeinen tapaaminen – Ajattelun voimaan

Viimeiselle tapaamiselle minä ehdotin että käydään yliopiston uudessa näyttelyssä yliopiston päärakennuksessa. Näyttely kertoo yliopistan historiasta ja kun me molemmat pidimme viimeisesta näytellystä luulin että tämä voisi olla hauska juttu tehdä. Kun tultiin näyttelyyn olin vähän yllätynyt, se oli niin hienosti tehty ja se oli ihan niin kuin tavallinen museo, vaikka se yliopiston salissa. Koska yliopisto täytää 375 vuotta tänä vuonna näyttely käsitteli yliopiston historian perustusvuosi 1940-lta tähän päivään.

Minusta se oli mahtava että useita esineitä Turun ajasta on vielä käytössä, esimerkiksi rehtorin avaimet ja valtikat. Näimme myös pari videoa jotka olivat hauskaa keskusteltiin siitä että yliopistolla on monta kummallista perinnettä kuin ”Mantan lakitus”. Vaikka puhuttiin vain ruotsia tänään yritin muistaa pari uutta sanoa suomeksi, näytteylyssä luin paljon sanoja jotka minä en oli ikinä nähnyt ennen. Myös tässa näyttelyssä opin paljon, minulla ei oli aavistustakaan että yliopistolla oli oma tuomiovalta ja linna. Suosittelen tämä näyttely kaikille jotka ovat kiinnostuneet historiasta!

Olen iloinen että olen osallistunut tässä kursissa, luulen että minun suomi on parannut vähän ja sen lisäksi olen oppinut paljon uutta minun uudesta kotikaupiungista ja yliopistosta.

-Celinda

Toinen tapaaminen – nyt ei meni ihan niin kuin suunniteltu

Tämä tapaaminen ei meni ihan niin kuin me olimme suunnitelleet…. Kirsi tiesi että Ateneumilla on vapaa sisäänpääsy yksi torstai ja päätimme että nähdään siellä klo 16. Kun saapun Ateneumiin näen lapun missä sanoo että Ateneum suljee tänön klo 16…Voi että! Sitten kun Kirsi tulee noin 10 minuuttia myöhemmin yritämme keksiä jotaina muuta hauskaa joka voisimme tehdä nyt kun meidän Ateneum-suunnitelma ei onnistui, mutta olimme tosi väsyneitä, Kirsi oli ollut pitkä päivä koulussa ja minä olin istunut koka päivä kirjastossa, ja menimme vain kahville tänään.

Kaisaniemenkadulla on semmonen kahvila kuin Steam Coffee ja en oli ikinä ollut siellä, niin mentiin sinne. Joimme teetä ja puhuimme reilun tunnin kesäsuunitelmista, meidän koulutuksista ja vain elämästa yleisesti. Puhuimme vaan suomea tänään, ja ensi kertaa puhumme vaan ruotsia. Kahvila oli mukava ja se harmitti vähän että olin just dyönyt ennen meidän tapaaminen, koska siellä oli niin monta erilaista kakkua jotka haluaisin maistaa. Meillä oli kiva juttelu ja Kirsi sanoi että minun suomi oli sujuvampi kuin ennen, joka oli hauska kuullaa 🙂

-Celinda

Ensimmäinen tapaaminen – Hulluna Helsinkiin

Meidän ensimmäisella tapaamisella menimme Helsingin Kaupunginmuseoon, siellä oli yksi näyttely Helsingin historiasta ”Hulluna Helsinkiin” joka kuulosti kiinnostavalta.
Näyttelyssä oil monta erilaista esineitä, valokuvia ja videoita, 1500-luvulta tähän päivään.
Opin paljon uutta, mä en tiennyt että Helsinki ensin sijaitsii Arabain rannalla, ja se vedenneito-peli joka ennen oli Linnanmäellä oli tosi hauska, mutta se tuntui oudolta että vaan 30 vuotta sitten tällainen juttu oli hyväksytty meidän yhteiskunnassa.

Ensi me puhuttiin noin 45 min suomea, sitten siirryimme ruotsiin. Puhuminen meni aika hyvin, puheenaihetta oli helppo keksiä siellä näyttelyssä ja me saimme käyttää vähän erilaisia sanoja. Me päätimme että seuravalla tapaamisella taas tehdään jotain aktiivisempi kuin vaan käydä kahvilla, kuin se auttoi meidän puhuminen niin paljon.

Näyttely oli kiinnostava ja minun mielestäni tosi hyvä, nyt tiedän enemmän uudesta kotikaupungista. On vähän ikävä että me ehidmme sinne ennen kun tiesimme että mennään sinne koko ryhmän kanssa, mutta ei se nyt haittaa niin paljon 🙂

-Celinda

Esittely

Moi! Minun nimi on Celinda, olen kohta 20 vuotta vanha ja opiskelen oikeustiedettä. Perheni asuu Ahvenanmaalla ja minä muutin Helsinkiin syyskuussa. Mulla on pieni kämpä Kruununhaassa, ja minää viihdyin tosi hyvin, Kruununhaaka on niin mukava ja rauhallinen alue.
Kun en ole kirjastossa lukemassa käyn salilla, laitan ruokaa ja olen kavereiden tai poikaystävänin kanssa. Olen tanssinut balettia 15 vuotta ja toivon että mä kohta löydän hyvän tanssikoulun Helsingissä.
Täydellinen perjantai-ilta syön hyvän illallisen ja juon pari lasillistä viiniä ystävien kanssa.
Kesällä menen takaisin Ahvenanmaalle, omistan ravintolan ja kahvilan siellä äidin ja paras ystävin kanssa, ja tietenkin se vaatii paljon aikaa ja töitä. Odotan kesää paljon, on ihana olla kotona ´perhen ja ystäveiden kanssa, mun mielestäni kesä on paras saaristossa!

-Celinda

Brunch i Aleksandria är hur det slutar

Igen i Aleksandria! Hur gick det så? Nå, det år en berättelse med snö, chokolad och får lilla platser för studenter att ta det lungt.

I vårt spel möte beslutade vi att ha en brunch. Det var en vackert vår dag och vi valde Sveaborg som vår brunch plats. Naturligtvis pratade vi också om det möjlighet att solen inte skinar och att det är vindig men beslutade ingen annan plats att ha en brunch. Två dagar före vårt möte började vädret kalla. En dag före det började det snöa – vinter hade kommit tillbacka! Nå, Sveaborg var ingen möjlighet längre.

Vi träffades inför bibliotek och gick till K-market. Jag köpte en äpple, choklad croissant och choklad för oss alla. Anita och Hanna var lite hälsosamt. Vi gick till Aleksandria för vi minde ingen annan plats (en restaurang brunch är ingen möjlighet för studenter).

I Aleksandria pratade vi allt som möjligt om vår veckor och liv. Människor gick in och ut, men vi stannade med en annan. På soffan var en människa som sov – det var intresant att observera honom. Han snarkade och gjorde lilla sömnljud.

 

Förlåt att den kommer så sent!

Berättelse om vårt först möte monader senare

OBS! Va mycket tid har gåt förbi. Men lyckligtvis bra te stannar i minde.

Vi träffade med målet att fästa Runeberg – vi gick till Kannisto bageri, men det var för lilla för oss. Eftersom ingen av oss visste ett bageri som sålde Runebergs tårtor, gick vi till likande plats som jag visste. Så bageri förändrat till ett te hus.

Helsingfors har några bra te husar. Alla har olika bra poänger: till exempel Théhuone har bra japanska te och Teemaa är bäst för lång stunder med högklassig te. Vi gick till the Ounce i Kamppi, som är stämningsfullast plats för bra te. The Ounce är dekorerats i en gammal stil och det är ganska liten, med bara fyra bord. Ibland har dom klassisk musik i backrummet. Det är en jätte bra plats för visa landboende och utomlandare och också en bra platts för att läsa och njuta te.

När vi gick till the Ounce visste jag inte att Anita och Hanna drack te bara ibland. The Ounce har tiotals teslagar och du väljer dom med hjälp av ditt luktsinne. Jag dricker mycket te och vet vad jag tycker (just nu min favorit te är Gen Mai Cha och Oolong). Jag välde green te med ingefära (tror jag) som har en fresk smak. Anita och Hanna hade svart te med frukter som säljare rekommenderats.

Lyckligtvis tyckte Anita och Hanna om the Ounce även om te husen var en ny upplevelse för dom. Vi blev bekanta med varandra och tid gick förbi ganska snabbt. Vi funnit att vi inte har så mycket gemensamt med varandra och att ibland hade vi svårt att fortsätta konversation. Endå hade vi en bra tid!

Amazing race

Två statyer som börjar på A, en nation, en försenad människa och några böcker. Här har ni allt som hände i vårt Amazing Race:

 

Ensin menimme kirjastoon, josta löysimme heti Kjell Westön kirjan Kangastus 38, ja me voisimme tehdä meidän tehtävämme. Puuttuvat sanat olivat “stadionin torniin”. Sitten kysyimme kirjastovirkailija kolmesta Helsinkiin sijoittuvasta romaanista. Hän antoi meille neljä kirjaa “Brändövägen 8” (Henrik Tikkanen), “Leijat Helsingin yllä” (Kjell Westö), “Senja O. kävi täällä” (Anja Snellman) ja “Pussikaljaromaani” (Mikko Rimminen). Kaikki kirjat tapahtuu Helsingin ympäristössä, esimerkiksi Tikkasen kirjan nimi on aito katunimi Kulosaaressa (suosittelen sitä, oli ihan hyvä kirja!).

På biblioteket googlade vi också statyer i Helsingfors och träffade Anna, som hade varit på en föreläsning. Då hade vi samlat ihop hela gruppen. Den närmaste statyn var på Senatstorget, där det finns en staty av Aleksander II. Vi gick för att se den och beslutade att åka till Nya Studenthuset efter det för att finna en nation. Statyn av Alexander II var byggd år 1894. På statyn hittade vi bara vilket år den byggdes, för ingen av oss hade en qcr-läsare i mobilen. Vi googlade mer: Johannes Takanen och Walter Runeberg var bakom statyn och det var byggd till ära av Alexander II, en slutsats som vi har redan hade dragit. På fotot kan du inte se Alexander jättebra – det var svårt att få alla tillsammans i ett foto.

aleksanteridösä

När vi gick till Senatstorget för att ta en bild av Alexander II, tänkte vi också på någonting som skulle beskriva Helsingfors. Vi tyckte att resekortet beskriver Helsingfors bra. Man kan använda resekortet i huvudstadsregionen, och det gäller runtom Helsingfors i alla samfärdsmedel: tåg, bussar, metro, spårvagnar och Sveaborg färjan. Nästan alla som bor i Helsingfors använder resekortet. Studenterna får rabatt när de laddar upp kortet, så det är ganska billigt att resa i huvudstadsregionen. Man kan också betala med kortet, till exempel när man skriver ut vid universitetet. Vi skrev en dikt om resekortet:

Oodi matkakortille

Dösäzetti

Harvoin petti

Kun skurulla förasin Eiraa

Dösäzetti

Bara tretti

Centti per varje dag

Kun olimme olleet Senaatintorilla katsomassa Alexanderin patsasta, menimme Uudelle ylioppilastalolle ja Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Eteläsuomalainen osakunta (ESO) on poikkitieteellinen opiskelijayhteisö. Tapasimme erään nuoren, mukavan naisen, ja hän kertoi osakunnasta. Hän kertoi, että Eteläsuomalainen osakunta on perustettu 1905 ja tänä vuonna juhlitaan 110-vuotisjuhlaa. Vaikuttaa siltä, että siellä Eteläsuomalaisten osakunnalla on todella paljon ohjelmia. Tiistaisin ja torstaisin heillä on kahvit ja sitten heillä on juhlia, esimerkiksi häät kansallispuvussa huhtikuussa. Ennen kuin menimme takaisin yliopistolle, hän näytti heidän tilansa, jotka ovat äskettäin rempattu ja me otimme yhden selfien hänen kanssaan. Sitten menimme takaisin yliopistolle ja saimme vähän suklaata toisen sijamme ku

nniaksi.

eso

Valitettavasti emme voittaneet, mutta oli kiva iltapäivä kuitenkin!

Anna, Hanna, Anita och Kirsi

Amazing Race Helsingissä

Moikka!

Hanna ja Linda lähtivät joukkueena suorittamaan Amazing Race tehtäviä Helsinkiin. Alla löytyy meidän vastaukset tehtäviin:

1. Ensimmäistä tehtävää varten kävimme Kaisa-kirjastossa. Vastauksien löytymiseen oli kaikki keinot sallittuja, joten päädyimme löytämään vastaukset Googlesta. Saimme selville että Kjell Westön kirjasta oleva lainaus, oli kirjasta Kangastus 38. Kuvauksessa katsellaan Helsinkiä Stadionin tornista.

Kolme romaania jotka sijoittuvat Helsinkiin:
Nina Hurman, Yönpunainen höyhen. Kirja sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin.
Nina Hurman, Hatuntekijän kuolema. Kirja on jatko-osa edelliselle kirjalle.
Laura Honkasalon, Perillä kello kuusi. Kirja sijoittuu 1960-luvun Helsinkiin.

 

2.Nationen
Vi visste inte var är students klubbar. Vi försökte googla saken ganska länge, och det var svårt, för med datorn i Kaisa var bara för att söka information om böcker. Vi gick till huvudbyggnaden, och frågade vaktmästaren om han visste, han råda oss att gå till Mannerheimvägen 5.

Vi hittade Etelä-Suomalainen osakunta och fick ta foton med en av medlemmarna, vi fick även Aleksis Kivi med på fotot (synd att vi redan hade tagit staty foto vid Senatstorget, nu har vi gjort den här delen av uppgiften dubbeltJ ). Flickan (på fotot, vi glömde fråga hennes namn) berättade oss mycket intressanta saker om nationer.

Ett par år sen stal någon statyn av Aleksis Kivi, men lyckligtvis fick de den tillbaka. Nationen hade tänkta att rapportera till polisen om statyn inte skulle visas inom en viss tid. Efter en tid kom statyn tillbaka till nationen, med taxi.

WP_20150326_005

3. Päädyimme Helsinkiä symboloivaa esinettä varten raitiovaunuun. Raitiovaunu on ollut osa Helsingin katukuvaa jo yli 100 vuotta ja raitiovaunuja ei löydy muualta Suomesta kuin Helsingistä. Meidän runosuoni kukki ja runoilimme seuraavan runon:

Spårassa on hubaa
kun jengi rulaa
Katuja en halua dallailla
koska spårassa voi halailla

 

4. Vi valde Alexander II statyn vid Salutorget. Johannes Takanen och Walter Runeberg planerade statyn. Den avslöjades år 1894 och den är tillägnad till storhertig Alexander II.

WP_20150326_003

Olipas kivoja tehtäviä!

Terkuin, Hanna ja Linda