Punkkipyydys kotipihalle ja tutkijoiden käyttöön

Yliopisto voi testata puolueettomasti markkinoille tuotavia uusia tuotteita. Yhteistyö yrityksen kanssa on erityisen hedelmällistä, jos tuote sopii kotikäytön lisäksi tutkijoiden työhön.

 Yäk! Punkki! Punkit ovat paitsi inhottavia, myös vaarallisia eläimiä. Ne levittävät sekä bakteeriperäistä borrelioosia että viruksen aiheuttamaa puutiaisaivokuumetta. Lisäksi punkkien arvellaan olevan vastuussa muidenkin, harvinaisempien tautien siirtämisestä isännilleen.

Helsingin yliopiston virologian laitoksella tutkitaan punkkivälitteisiä sairauksia. Viruksia voidaan eristää suoraan punkeista tai niiden isännistä. Tautien kantajia ovat usein pikkunisäkkäät. Virusanalyyseihin ovat päätyneet viime vuosina mm. cityrotat ja -kanit. Punkkien ja niiden isäntien kerääminen on kuitenkin työvoimavaltaista ja aineiston kerääminen tutkimuksiin kallista.

Punkki on tarttunut pyydyslakanaan. Sitä tarkastellaan suurennuslasin alla.

Keväällä 2020 tarjoutui mainio mahdollisuus yhteistyöhön, kun Punkbuster –niminen punkkeja keräävä pyydys haluttiin tuoda markkinoille. Pyydyksen kehittänyt ja patentoinut espoolainen keksijä etsi riippumatonta tutkimuslaitosta, joka voisi testata uuden laitteen toimivuutta.

Helsingin yliopiston virologian laitos tarjoutui avuksi. Tutkijat järjestivät kokeen punkkien keräämiseksi perinteisen lakanan avulla ja vertasivat sitä kenttäkokeella Punkbustersin pyydyksen tehoon. Uudessa pyydyksessä punkit houkuteltiin lakanaan kiinnitettyjen lämpötyynyjen ja hiilidioksidipatruunoiden avulla lakanalle. Punkbustersin lakana oli suunniteltu helposti tuhottavaksi, mutta virustutkijat halusivat hyödyntää keräämänsä punkkiaineiston kokonaan. Näytteet siis toimitettiin jatkotutkimuksiin.

Tarja Sironen (Associate Professor of Emerging Infectious Diseases) ja Heikki Henttonen at work.

Tavallisen kuluttajan näkökulmasta Punkbustersin lakana osoittautui tehokkaaksi punkkien poistamisessa. Sen avulla voi hävittää punkkeja nurmialueelta tehokkaammin kuin pelkällä lakanalla. Lisäksi huomattiin, että lakana soveltui hyvin myös tutkimuskäyttöön. Se ei kerännyt juurikaan roskia ja oli kevyt käyttää.

Keksijä jatkaa työtä, jotta pyydys saataisiin kansainvälisille markkinoille.

 

 

Mikä ihme ekosysteemi?

Ekologina minua naurattaa, kun toiset tieteenalat kahmivat biologian alan termejä käyttöönsä. Ekosysteemi on yksi tämän hetken muotisanoista, joka putkahtelee esiin joka paikassa. Innovaatioekosysteemi? Yrittäjyysekosysteemi? Informaatioekosysteemi?

Hukumme sanoihin, joita on vaikea määritellä. Mistä nämä ekosysteemit tulevat ja kauanko ne kestävät?

Osa ekosysteemeistä on kytketty paikkaan; esimerkiksi tiettyyn startup -kiihdyttämöön, jolla on näppärät monikäyttöiset toimitilat hyvin liikenneyhteyksin. Tällaisessa yrittäjyysekosysteemissä yritykset saavat kehittyäkseen tukea ja mentorointia ja jakavat sitä myös keskenään.

Tietoekosysteemissä tietovarantoja säilyttävät yksiköt voivat toimia yhdessä tai tiedon käyttäjien ja kokoajien kanssa. Tietoa kerätään, yhdistellään, analysoidaan, standardoidaan, ja lopulta siitä luodaan merkityksellistä dataa. Tietovarantoja käsittelevät yksiköt voivat myös oppia toisiltaan tiedon turvallisesta käsittelystä.

Yrittäjyysekosysteemillä puolestaan ymmärretään yleensä alueellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti rajallista ekosysteemiä. Yrittäjyysekosysteemi voi rakentua esim. laivanrakennuksen ympärille suuren telakan läheisyydessä. Ekosysteemiä tuetaan usein osittain julkisin varoin, jotta voidaan edistää alueellista yrittäjyyttä ja ihmisten osaamisen kehittämistä.

Kun edellytykset kolmen edellisen tyypin ekosysteemin syntyyn ovat olemassa, voidaan lähteä synnyttämään jotain vielä monipuolisempaa.

 

Innovaatioekosysteemi voi syntyä yritysten, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, kuluttajien ja muiden toimijoiden tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Tällainen tiivis, dynaaminen ja itseohjautuva verkosto, jota kuvaavat avoimuus, vuorovaikutus ja keskinäisriippuvuus, on syntymässä Helsingin Viikkiin. Tietovarannot ja niitä hyödyntävät huippuosaajat ovat jo paikalla. Yliopiston tutkijoiden joukosta löytyy sarjakeksijöitä, jotka tuottavat vuosi toisensa jälkeen nerokkaita ideoita yritysten hyödynnettäväksi. Näistä nousee spin off -yrityksiä.

Mutta parhainkaan tutkija ei voi keksiä ratkaisuja yrityksille, elleivät ne tule kertomaan, mihin suuntaan ne haluaisivat tutkimusta viedä.

Siksi jokainen tutkijan ja yrityksen kohtaaminen on tärkeä.

Kun rahoittajat saadaan vielä houkuteltua Viikkiin, toiminta voi lähteä rullaamaan kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Elintarviketeknologiassa, farmasiassa, eläinlääketieteessä ja mikrobiologiassa tehdään juuri nyt hurjia hyppyjä. Muiltakin tieteenaloilta nousee uusia ajatuksia, joita yritysten ei kannata ohittaa.

Rohkea innovaattori Marjo Yliperttula palkittiin yritysyhteistyöstä

Helsingin yliopisto jakoi Vuoden yritysyhteistyön tekijä 2019 –palkinnon Viikin kampuksen Marjo Yliperttulalle.

Vararehtori Paula Eerola antoi palkinnon ja kunniakirjan rehtoraatin glögitilaisuudessa 27.11.2019. Biofarmasian professori Marjo Yliperttula on edistänyt yritysyhteistyötä esimerkillisesti Helsingin yliopiston ja kotimaisten teollisuusyritysten välillä.

Kuva: Vararehtori Paula Eerola (vasemmalla) ja professori Marjo Yliperttula.

Marjo Yliperttula oikealla.

Ehkä tunnetuin hänen ryhmänsä keksinnöistä on GrowDex-niminen nanoselluloosageeli, joka toimii kasvatusalustana soluviljelmille. UPM on ostanut geelin patentin. Solujen kasvatusalustalla voidaan esimerkiksi testata syöpäsolujen vastustuskykyä lääkkeitä vastaan.

Yliperttulan julkaisuluettelo on runsas ja tuottelias professori on kirjoittanut artikkeleita myös yritysyhteistyössä.

Viikin kampukselle nousee innovaatiokeskittymä

Viikin kampukselle on kehittymässä merkittävä innovaatiokeskittymä yhteistyössä mm. Helsingin kaupungin ja yritysmaailman kanssa. ”Yliperttulan aktiivisuus tutkimuksen hyödyntämisessä on inspiraationa Viikin kampukselle ja koko yliopistolle.”, yritysyhteistyön palvelupäällikkö Maarit Haataja toteaa.

Kampuksen kehittämistä varten on 2018 teetetty selvitys, jonka suosituksia yliopisto lähtee viemään eteenpäin. Olennaista on saada kampusalueelle toimijoita, jotka muodostavat toisiaan tukevan ekosysteemin. Yliopisto, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Ruokavirasto muodostavat keskittymän tärkeimmät tieteelliset toimijat.

Yliperttula muistutti kiitospuheessaan, että jokainen yliopiston kouluttama tohtori voi olla tiedekunnan seuraava tutkimuspartneri yritysmaailmassa. Kun palkintojenjakopäivälle osui vielä tieto suuresta Business Finlandin rahoituksesta Viikkiin, oli voittajan helppo hymyillä.

Tutkimuspalveluiden antama Vuoden 2019 yritysyhteistyön tekijä -palkinto jaettiin nyt neljännen kerran. Viime vuoden voittaja oli kemian professori Ilkka Kilpeläinen ja sitä aikaisemmin palkinnon on saanut vanhempi tutkija Caroline Heckman FIMM:stä ja professori Sasu Tarkoma tietojenkäsittelytieteen laitokselta.

Innovaatiotoimintaa tuetaan systemaattisesti

Vararehtori Eerola kannustaa tutkijoita miettimään tutkimuksen hyödyntämisen polkuja laajasti.

Helsingin Innovaatiopalvelut Oy (HIS) ohjaa tutkijoita kaupallistamisessa. Viime viikolla yliopiston tutkijoiden uusia käänteentekeviä keksintöjä esiteltiin SLUSH:ssa. Mukana oli 12 eri vaiheissa olevaa tiedeinnovaatiota.

Yliopiston opiskelijoiden työelämävalmiuksia edistetään erilaisilla projektikursseilla ja hackathoneilla. Esimerkiksi HELSUS:n uusi Co-Creation Lab tarjoaa yrityksille ja opiskelijoille kohtaamispaikan mm. pro gradujen edistämiseksi yhteistyössä.

Linkki SLUSHissa esiteltyihin innovaatioihin

Miten rakennetaan toimiva innovaatioekosysteemi?

Melkein kaikki Euroopan kaupungit puuhaavat tällä hetkellä innovaatioekosysteemien parissa. Startup-pöhinä saa eri maissa erilaisia muotoja. Suomessa toiveet ovat erityisen korkealla peliteollisuuden ja terveysteknologian osalta. Supercellin ja Rovion kansainvälinen menestys on innostanut muitakin pelifirmoja tavoittelemaan kansainvälistä menestystä. Terveysteknologian osalta taas korkean teknologian osaaminen ja poikkeuksellisen arvokkaiden biopankkien tuomat mahdollisuudet lisäävät Suomen mahdollisuuksia tiukkaan kilpaillulla alalla.

Helsingin kaupunki haluaa kehittää Viikistä biotalouden innovaatiokeskuksen. Paikalla ovat jo tärkeät tutkimuslaitokset: Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, farmasian tiedekunta, eläinlääketieteellinen tiedekunta sekä Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto ja Suomen ympäristökeskus. Osaamiskeskittymä on siis paras mahdollinen innovaatioiden edistämiseksi.

Nyt paikalle pitäisi houkutella yrityksiä, jotka voivat hyödyntää yhteistä infrastruktuuria ja saada vauhtia tutkijoiden ideoista. Akateemisen kuplan ja yritysmaailman yhdistäminen ei ole kuitenkaan aivan mutkatonta.

Tutkija ja yrittäjä puhuvat usein eri kieltä. Sillanrakentajia ja tukea tarvitaan.

Suomen mahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa lisää myös kotimainen rahoittajamme Business Finland, joka tulee yrityksiä vientiponnisteluissa ja rahoittaa tuotekehitystä. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kannalta tärkeimmät rahoitusinstrumentit ovat tutkimuksesta liiketoimintaa (TUTL), jonka tarkoituksena on kaupallistaa tutkimuksesta syntyneet ideat, sekä Co-Innovation –instrumentti, jossa tutkimuslaitokset tuottavat uutta tietoa liiketoiminnan tarpeisiin.

Suomalaisten korkea koulutustaso edistää epäilemättä innovaatioiden syntyä – etenkin, jos ruokimme sitä: Kannustamme osaajia rajoja rikkovaan ajatteluun, poikkitieteellisyyteen ja yrittäjyyteen. Meidän pitää ohjata tutkijat kaupallistamaan keksintönsä.

ETLAn raportin Tutkimustiedonhyödyntäminen kestävän hyvinvoinnin lähteenä (2018) mukaan valtaosa keksinnöistä jää pöytälaatikkoihin, kun kukaan ei lähde edistämään niitä. Miksi ideat jäävät takataskuun?

Apua on saatavissa, mutta se ei ole aina tutkijoiden lähellä. Tutkimuksen ammattilainen ei poistu mielellään varman leivän äärestä yrittäjän epävarmaan maailmaan. Kuinka siis siirretään ideat eteenpäin, jotta ne pääsevät käyttöön?

Terveysalan yrittäjäksi ei ryhdytä noin vain, eikä tehtaita pystytetä tutkijoiden palkoilla. Monesti on viisainta on toimia yhteistyössä yritysten kanssa jo tutkimusvaiheessa.

Innovaatiot voidaan siirtää yritysten toteutettaviksi, kunhan tutkijaa palkitaan sopivalla tavalla ja yliopisto saa osansa kunniasta.

Lahjakas keksijä siirtää yrityskontaktinsa seuraavallekin sukupolvelle ja auttaa nuoret tutkijanalut polulle, josta saa poiketa niin halutessaan myös yrittäjyyteen. Tämä toki edellyttää yliopistolta panostusta myös yrittäjyyteen liittyvään koulutukseen.

Kiihdyttämöohjelmat jatkavat kotimaassa voittokulkuaan. Ne tarjoavat alkaville kasvunälkäisille yrityksille tukeaan: verkostoa, osaamista ja rahoitusta. Sitä Suomi tarvitsee, jotta startupit pääsevät skaalautumaan ja voivat laajentua kansainvälisiksi yrityksiksi.

Sen lisäksi meidän on huolehdittava Suomen houkuttelevuudesta. Start-upit eivät jää tänne, jos niillä ei ole mille rakentaa. Suomen pitää kiinnostaa sekä sijoittajia että ammattitaitoista työvoimaa. Asumis- ja vuokrakulut on pidettävä kurissa kaupungeissa, joihin alkavien yritysten odotetaan asettuvan.