Yliopiston etusivulle | Suomeksi | På svenska | In English

Tausta

Arjen muuttuvat rytmit ja käytännöt perhe-elämänkriittisissä siirtymävaiheissa

Nykyperheet joutuvat kohtaamaan arjessa moninaisia haasteita. Hitaasti muuttuvassa maatalousyhteiskunnassa oli mahdollista turvautua perinteisiin toimintatapoihin. Sen sijaan postmodernissa yhteiskunnassa ei välttämättä ole tuttuja malleja uusien haasteiden kohtaamiseen. Tutkimukset osoittavat, että monissa perhe-elämän vaiheissa arjen kriisiytyminen on yleistä (Salmi& Lammi-Tastula, 2005; Korvela & Keskinen, 2008; Anderson, 2007). Tällöin on vaarana arkirytmin menettäminen ja toiminnan ajelehtiminen. Arkipäivän jaksottaminen erityisiin sekvensseihin tarjoaa välineen sekasortoisen arjen haltuunottoon. Rytmien merkitys korostuu erityisesti  perheen elämänkulun siirtymävaiheissa. Tämä projekti keskittyy arjen rytmien ja käytäntöjen tutkimiseen seuraavissa perhe-elämän siirtymävaiheissa: 1) perheen muodostaminen, 2) elämän ruuhkavuodet ja uran rakentaminen, 3) eläkkeelle siirtyminen ja 4) seniorina pärjääminen (ikääntyneet, leskeytyneet tai sairastuneet ihmiset). Projektin tavoitteena on tutkia miten päivittäisen rytmin muuttuminen on linkittyy  perheen ja yksilöiden hyvinvointiin. Käytännön tavoitteena pyrimme intervention avulla myös muuttamaan perheen ajelehtivaa rytmiä vakaammaksi silloin kun se on tarpeen.

Arjen rytmejä ja toimintatapoja tutkitaan kolmella analyyttisellä tasolla: 1) yhteiskunta (rytmien muutos väestön tasolla Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana), 2) perhe (yksittäisten perheiden rytmien muutokset siirtymävaiheissa) ja 3) yksilö (rytmien koettu merkitys). Taustalla on ajattelu siitä, että yhteiskunta vaikuttaa päätöksillään perheen arkeen, mutta toisaalta myös perhe toimillaan ja päätöksillään vaikuttaa yhteiskuntaan (Lefevbre 1996, Dahlström, 1987; Salmi, 2000). Haluamme myös tietää kuinka sukupuoliroolit, työnjako ja teknologia ovat yhteydessä rytmeihin ja niiden muutoksiin eri siirtymävaiheissa.

Metodologisena perustana tutkimuksessa ovat sosio-kulttuurinen (Vygotsky 1978, Cole & Wertsch 1996) ja fenomenologinen lähestymistapa (Heidegger 1962, Merleau-Ponty 2002). Näin pyrimme saamaan metodologisesti komplementaarista tietoa monimutkaisen arjen toiminnan ymmärtämiseksi. Tiedon keruussa käytetään seuraavia menetelmiä: 1) kvantitatiivinen aineisto (tilastokeskuksen kokoamat tiedot yksilöiden  ajankäytöstä), 2) perheen arkitoimintojen videointi ja 3)yksilöiden haastattelut. Projekti koostuu viidestä alaprojektista.

Projekti uutta antaa tietoa siitä, miten julkiset poliittiset päätökset vaikuttavat vanhusten ja perheiden arkipäivään; miten teknologiset innovaatiot ja sukupuoliroolit vaikuttavat rytmeihin ja toimintakäytäntöihin sekä kuinka työnjako sekä kodissa että kodin ulkopuolella vaikuttaa toimintaan siirtymävaiheissa. Projekti antaa konkreettista tietoa siitä, miten ihmiset hoitavat arkensa. Projektin tuloksilla  voidaan löytää ratkaisuehdotuksia käytäntöjen muuttamiseen silloin kun toiminnassa havaitaan ongelmia.