Perjantaipohdintoja keskiviikkona

Toissa viikolla olin sairaslomalla torstain ja perjantain. Muistin vasta alkuviikosta, että edellisen viikon perjantaipohdinta jäi. Päätin sitten kirjoittaa kahden viikon pohdinnat samalla; Sulautuvan opetuksen seminaarista kun oli tiedossa juttua joka tapauksessa. No, seminaarin ja työpajan jälkeen meillä oli kunnon debriefing pe-ip (mikä tarkoitti, että seminaari oli hyvä, kun se herätti paljon ajatuksia), ja päätin kerrankin lähteä kotiin ajoissa ja jättää keskeneräiset työt keskeneräisiksi. Työt kun ei kuitenkaan tekemällä lopu.

Perjantaipohdinnan ongelmana on sen ajoitus viikon lopulle; silloinhan olisi hyvä kirjoittaa muistiinpanoja, koska asiat ovat tuoreessa muistissa. Toisaalta kirjoittamista varten pitäisi olla rauhallista aikaa, ja usein perjantaina huhkii pois alta viimeisiä viikolla sovittuja juttuja, siltä varalta, että niitä a) on luvannut tehdä b) haluaa tehdä c) epäilee unohtavansa seuraavaan viikkoon mennessä (epäilen siis jättäväni lukematta kaikki tarralaput ja kalenterimerkinnät :). Niinpä pohdintoja kirjoittamaan alkaa joskus neljän maissa, siis tavallaan työpäivän jälkeen, ei sen lopuksi.

Viikkopohdinta on ehdottoman hyvä juttu. Ehkä hankaluuden aiheuttaja onkin, että olen yrittänyt kirjoittaa kaiken kerralla? Jos muistiinpanoja kirjoittaa pitkin viikkoa, niistä voi siistiä kokonaisuuden melko nopeasti. Milloin sitten muistiinpanoja voisi kirjoittaa pitkin viikkoa? No junassa. Varsinkin perjantai-iltaisin, kun on miettinyt viikkotekemisiään, pää on hyvä tyhjentää kotimatkalla kirjoittamalla. Toisaalta aamulla töihin alkaa joka tapauksessa orientoitua työmatkan aikana, joten miksei samalla tekisi muistiinpanoja. Junassa olen tällä viikolla jo saanut kirjoitettua blogimerkintöjen ja lisurin alilukujen drafteja, samoin nyt nämä muistiinpanot. 14 minuuttia junassa on hämmästyttävän paljon kirjoittamisaikaa – varsinkin jos juna jää seisomaan Töölönlahden kannakselle, kuten tänään :)

Viime hetken opetusvalmisteluja

“Blackboardista luovutaan” – sanapari, johon on helppo alkaa kyllästyä. Sillä Blackboardhan on edelleen ahkerassa käytössä. Omasta, tukitoimenpiteitä suunnittelevasta näkökulmastani Blackboardin käyttö voisi jo alkaa vähentyä, sillä onhan tätä jo pitkään puitu, ainakin monta viikkoa :) Mutta opettajien kannalta on menossa edelleen se sama lukuvuosi, jonka aikana Blackboard saa olla vielä normaalissa opetuskäytössä.

Normaaliin opetuskäyttöön kuuluu uusien kurssialueiden luonti. Opettajat vaikuttavat valmistelevan opetustaan usein viime hetkillä, ainakin opetukseen käytettävien verkkoalueiden avaamisista päätellen. Uusia bb-jaksoja luotiin varsinkin alkuvuodesta vielä useita, ja uusi piikki lienee tiedossa väliviikolla maaliskuun alussa. Kokemusten perusteella näitä piikkejä on sekä Blackboardin että Moodlen osalta joka periodin alussa. Oletus onkin, että nyt luotavat uudet alueet tehdään heti alkavaan opetukseen, ja syksyn opetusta ei vielä valmistella. Olemme tällä viikolla keskustelleet, miten ja milloin uusien bb-jaksojen luontia pitäisi (teknisesti) rajoittaa. Syksyn opetukseen kun bb:ia ei haluttaisi enää päästää. Päädyimme edelleen tarkkailemaan tilannetta, ja puutumme tarvittaessa tilanteeseen nopeastikin, kun helppo tekninen rajoituskeino löytyi.

Mutta mikä näkökulma teknisiin rajoitteisiin pitäisi ottaa: aikainen tekninen rajoittaminen ja yksittäisten kurssien salliminen käsin, mistä tulee ylläpidolle käsityötä, vai myöhäinen tekninen rajoittaminen, jota edeltää käyttäjien jatkuva muistuttelu oikeastaan-jo-kielletyistä toimenpiteistä, mistä tulee ylläpidolle käsityötä? Kummasta tulee loppukäyttäjälle vähemmän paha mieli, ja mikä on palvelun kannalta mielekkäintä?

Välineestä toiseen

Alkuviikosta löysin aivan loistavia lähteitä oppimisympäristöjen vaihtoihin liittyvistä kokemuksista. Oli opettajien mielipiteitä, opiskelijakyselyjä, ylläpidon kokemuksia, pari lopputyötäkin (joissa kyllä oli hieman toivomisen varaa :). Parasta näissä oli, että poikkeuksetta kaikki Blackboard-Moodle- ja WebCT-Moodle-vertailut olivat Moodlen eduksi! Erityisesti opiskelijakyselyissä näkyneet perustelut olivat selkeitä. Keräsin kaikki artikkelit Moodle-alueelle yhteen sanasto-työkaluun ja työstän niistä kevään mittaan blogimerkintöjä OK:n tukisivustoille ja Opettajan oppaaseen linkitettäväksi.

Tällä viikolla ihmettelin myös Moodlen käyttöä tilastojen valossa; eniten HY-moodlea näytetään käytettävän tiedostojen eli kurssimateriaalien jakamiseen (huoh!). Kurkkasin meidän omien palikoiden (wiki ja palautuskansio; yhteisöllisyyttä lisääviä) käyttötilastot, myös tiedekunnittain, ja osittain olin ilahtunut, osittain en. Tilastoista lisää ensi viikolla, sillä en vielä päättänyt, mitä tiedoista voi neutraalisti julkaista.

Sulautuvan opetuksen seminaarissa meillä on pe 12.3. Second Life -aiheinen työpaja. Sen ilmoittautumisten väliaikatilanne on häkellyttävä 41 ilmoa! Tieto aiheutti pientä kaaosta, sillä työskentelytavat oli ajateltu pientä porukkaa varten. Eihän Hupnet kestä 40 yhtäaikaista Second Life -yhteyttä ja mihin me mahdutaan ja miten ohjaajat riittävät… Mutta siis HIENOA, että SL edelleen (vai jo?) herättää kiinnostusta!

Kehittäjää etsimässä, versio 2

Viime viikon ensimmäinen perjantaipohdinta aktivoi ajatuksia mielenkiintoisella tavalla. Tallennettuani merkinnän ja suljettuani koneen muistin vaikka mitä, mitä olin tehnyt viikon aikana. Harkitsin jopa koneen uudelleen avaamista (not!). Muistaminen ja pohdinta jatkui koko kotimatkan ja vielä kotonakin, joten otin tarralapun ja tein muistiinpanoja.

Kehittämistyö onkin paljolti kirjoittamista – dokumentointia, tiedon jäsentämistä ja jakamista – asioiden edistämistä. Tehtyjen töiden pohdinnasta pääsee sujuvasti tekemättömiin töihin, ja siihen, miten seuraavaksi voisi käsittelemäänsä asiaa edistää. Viime viikolla kirjoitin paljon blogeihin. Tällä viikolla pyrin lisäämään niiden näkyvyyttä. Lisäsin siis joukon OK:n palvelusivustoja (kolmella kielellä) yliopiston blogihakemistoon. Samoin linkitin blogeja keskenään, keräsin ajankohtaistietoa kevään tapahtumista ja lähetin yhteenvedon opetusteknologia-listalle. Miten OK:n näkyvyyttä voisi vielä lisätä, vai onko näkyvyyttä jo sopivasti?

Palasin tällä viikolla myös viimesyksyiseen, laajaan verkkokyselyyn yliopiston Blackboard-opettajille. Kävin vapaat kommentit läpi uudestaan ja luokittelin niiden tukitarpeet. Suodatin tiedot vielä tiedekunta kerrallaan ja jaoin tukitarpeet kunkin tiedekunnan verkko-opetuksen tukihenkilölle. Onneksi suuressa osassa tiedekuntia on päätoiminen, tiedekuntatasoinen verkko-opetuksen kehittäjä, johon voin olla yhteydessä. Niissä tiedekunnissa, joissa sopivia tukihenkilöitä ei ole, sovelsin tuntemiani kontakteja, kuten opintosuunnittelija tai pedalehtori. Tällaiset tiedekunnat ovat kuitenkin potentiaalisesti ongelmallisia verkko-opetuksen käytössä, sillä heillä ei välttämättä ole systemaattisia verkko-opetuksen tavoitteita, linjaa tai yhteisiä välineitä. Tutkailin nimittäin myös alkaneen lukukauden aikana Blackboardiin kirjautuneiden opettajien listaa, ja siinä osa tiedekunnista näkyi hyvin edustettuina. Seuraamme Blackboardin käyttöä kevään ajan tehostetusti, ja tästäkin on tulossa opettajille tiedotusta. Se jää ensi viikkoon.

Tällä kahden kerran kokemuksella olen vielä alkuinnostunut viikkomuistelon tekemisestä; saa nähdä mikä on tilanne lukukauden lopulla. Prof. Paakkia lainatakseni: “Projektin innostunutta aloitusta arvokkaampaa on sen kunniakas loppuun saattaminen” – ja tässä tapauksessahan tarkoitus on muodostaa perjantaikirjoittamisesta jopa käytäntö.

Kehittäjää etsimässä

Ilmoittauduin viime keväänä kansalliseen Kehittäjää etsimässä -työpajaan, ja ilmoittautuessani en yhtään tiennyt, mihin olin menossa. Nyt työpaja on päättynyt, ja minä olen kehittynyt. Kokemus oli työteliäs, opettavainen; hyödyllinen ja palkitseva. Erään lähitapaamisen loppupohdinnassa kuvasin työskentelyä henkiseksi hieronnaksi. Me työstimme omia työtehtäviämme työpaikan ulkopuolella uusien ihmisten kanssa, ja katsoimme töitämme eri perspektiivistä kuin tavallisesti. Yhdellä sanalla työpajaa voisi kai kutsua työnohjaukseksi, mutta se oli kyllä paljon muutakin; verkostoitumista, keskusteluja, kurottamista, itsensä haastamista. Suunnitelmissa onkin toteuttaa jotain vastaavaa Helsingin yliopiston sisäisesti ensi vuonna, yhdessä muiden työpajaan osallistuneiden HY:läisten kanssa.

Viimeisessä lähipäivässä viime viikolla joku kertoi pohtivansa aina työviikon lopuksi, mitä oli viikolla tehnyt. Tekemisten kirjaaminen tuo työtehtäviä myös itselle näkyviksi, ja niihin on helppo palata myöhemmin. Ajattelin silloin itsekseni, että onpas hyvä idea; pitäisi vaan saada toteutetuksi. Tässä ensimmäinen viikkomuistiinpano. Toivon itsekseni, että saan tehtyä näitä enemmänkin.

Alkuviikosta tein viimeiset Kehittäjää etsimässä -tehtävät eli kurssipalautteen, uuden itsearvioinnin opetuksen kehittäjänä sekä viimeisen lokimerkinnän (joka jäi vähän kesken… jos vaikka ensi viikolla sitä jatkaisi). OK:n porukalla kokoonnuimme pohtimaan vuoden toimintasuunnitelmaa, ydintoimintoja ja katselimme myös alustavaa budjettia. Lienemme lähdössä keskustakampuksen kirjastotyömaan alta väistötiloihin Teollisuuskatu 23:een (home, sweet home! – sieltä TKTL muutti pois 2004), mutta muuten asia on vielä auki. Kokoonnuimme pienellä porukalla keskustelemaan työasema- ja verkkopalvelujen esteettömyydestä, ja osallistuin tapaamiseen Moodlen näkökulmasta. Mukaan oli kutsuttu myös näkövammainen opiskelija, ja oli todella hyödyllistä nähdä hänen käyttävän Moodlea ääniohjauksella ja pistekirjoitusnäytöllä! Tuon kokemuksen perusteella muokkasin tapaamisen jälkeen opettajan oppaan sivua esteettömyydestä, ja Kristiina kääntää sen englanniksi. Kirjoitin aiheesta Moodle-blogiin merkinnän, ja vastaavan englanninkielisen julkaisen kun saan linkit siinä kuntoon.

Loppuviikosta työstimme Marjan kanssa ITK-esitykseemme liittyvää taustakyselyä työhön liittyvien verkostojen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista, ja saimme Jeren innostumaan mukaan. Keksimme selvittää tukiverkoston sisäisiä vertaisverkostoja, ja hyödynnämme tulosta esityksessämme. Totesin juuri, että tämä päivä on mennyt harvinaisen blogipainotteisesti. Olen kirjoittanut neljään blogiin ja oikeastaan viidenteenkin – Signaali-blogin merkintää ei vaan vielä ole julkaistu. Lisäksi wiki, skype, etherpad ja elomake ovat olleet tehokäytössä. Olen tällä viikolla sekä pohtinut verkostoja ja verkostoitumista että verkostoitunut, sillä kävin eilen Murha Heurekassa -näyttelyn avajaisissa (ja pääsin taas ihailemaan Tiedettä pallolla – vau!). Käynnistä on toivottavasti myös tukiverkostolle hyötyä myöhemmin!

Sosiaalista suodatusta

Mistä huomaa olevansa “vanha”? – Kun edarivaalien flyerien jakajat eivät noteeraa.

Olen töissä Aleksandriassa, ja kuljen aulan läpi vähintään lounasaikaan. Samoin liikun muuallakin keskustakampuksella; Portsussa ja pääkkärillä. Olen siis alkuviikosta ohittanut huomattavan määrän flyerien jakajia. Moniko tarjosi esitteitä? Ei kukaan :) Olen ehkä pääteltävissä henkilökunnaksi avainnipun takia, tai käyttäytymiseni, mukana olleiden kollegojen tai ikäni perusteella. Mutta mistä flyerien jakajat ovat keksineet, että henkilökunta opiskelija? Itse asiassa kun yliopiston työntekijöistä yllättävän moni on perus- tai jatkotutkinto-opiskelija ja äänioikeutettu vaaleissa.

Sain toki yhden flyerin. Se oli kiinnitetty pyörän pakkariin maanantain aikana. Onko pyöräni opiskelijamaisempi kuin naamani, vai jaettiinko flyerit tasapuolisesti kaikkiin pyöriin? Uskoisin, että jakajalle tuskin on tullut mieleenkään valikoida mihin pyöriin flyereita jakaa pyörän ulkonäön tai siitä mahdollisesti pääteltävän omistajan statuksen perusteella. Verkossa sosiaalinen suodatus ja suosittelujärjestelmät toimivat käyttäjistä kerätyn datan ja siitä pääteltävän tiedon perusteella. Mikä on se data, jonka ohikulkijoille flyereitä jakavat ehtivät ja haluavat kerätä, ja jonka perusteella he suodattavat, kenelle kannattaa omaa aatetta tarjota ja kenelle ei? Kuinka oikeellista tietoa tuosta päättelystä voi tulla?

Päätin sit nukkua nämä vaalit.

Ohtu-projekteilla Moodleen lisätyövälineitä

Keväälle 2009 muotoilin ohtu-projektin aiheeksi Moodleen lisäpalikan syksyn 2008 jTKT-kurssin kokemusten perusteella kaivattuun tarpeeseen. Moodlessahan kaikki tehtävät ovat yksilötoimintaa ja vuorovaikutusta yhden opiskelijan ja opettajan välillä, ja palautetut työt ja palautteet ovat näkyvissä vain opiskelijalle itselleen. Tähän halusin parannukseksi ryhmäpalautustyökalun, jolla opiskelijat lisäksi voivat ryhmäytyä haluamansa kokoisiin ja aiheisiin ryhmiin. Ryhmä palautti työn pari viikkoa sitten, ja esittelimme sitä myös saman tien kansallisessa Moodle-ringissä. Lue lisää »

Me@TKTL blogiksi

Hohoo, vihdoin maailmalle hajaantuneet käpistelijät pääsevät halutessaan seuraamaan TKT-laitoksen tapahtumia ajantasaisesti, kun laitoksen verkkolehti Me@TKTL loikkasi blogiin. TKT-laitokselta löytyi kokonainen oma blogipalvelu, josta löytyi myös RV:n elämää, erästä viime vuosituhannen RV-enkeliä ilahduttaen.

Vuoden 2008 päättyessä – katsaus kuluneeseen

  • Rauhaisia joulun pyhiä ja menestystä tulevalle vuodelle 2009 kaikille ystäville ja sukulaisille!
  • Jag önskar alla mina vänner och släktingar en riktigt fridfull julhelg och ett framgångsrikt nytt år!
  • Seasons greetings to all my friends in Finland and abroad!

Terveisiä ja joulun tunnelmaa Tallinnan joulutorilta joulukuun alusta:

tallinnantori2.jpg
Lue lisää »

Bodies

Kävin syksyllä työmatkalla Kööpenhaminassa. Työtehtävien lomassa ehdin käydä myös mielenkiintoisessa ja taatusti mieleenpainuvassa näyttelyssä. En saanut kollegoja houkuteltua mukaan (en oikeen ymmärtänyt, miksi… :), joten kävin näyttelyssä yksin. Aiheena oli Bodies – siis ihmiskeho.
Lue lisää »