Viime viikolla järjestettiin Tanskan Nyborgissa EUTRO 2010 -konferenssi, johon Suolapulssikin osallistui. Konferenssin aiheena oli “Research and management of eutrophication in coastal ecosystems”, eli ohjelmassa oli sekä tieteentekijöiden että hallintoihmisten puheenvuoroja. Kokouspaikka sijaitsi Ison-Beltin sillan (yhteensä yli kymmenkilometrinen kompleksi) kupeessa komealla hiekkarannalla, jolla jo näin alkukesästä alkoi näkyä merkkejä kokousteemastamme…
Neljän kokouspäivän aikana kuultiin esitelmiä hyvinkin erilaisista aihepiireistä; kasviplanktonekologiasta EU:n meristrategiadirektiiviin ja meduusoista rehevöitymiskäsitteen määrittelyyn. Puheenvuoroista löytyy tiivistelmät [PDF], mutta nostan tässä esille muutamia henkilökohtaisia suosikkejani:
Liuennut orgaaninen fosfori vs. epäorgaaninen fosfori
Warnemünden Itämerentutkimusinstituutin tutkijat esittelivät mielenkiintoisia havaintojaan Itämeren fosforidynamiikasta muutamalta tutkimusmatkaltaan viime vuosilta. Kävi ilmi, että liuennutta orgaanista fosforia (eli orgaanisiin yhdisteisiin, kuten esim. ATP- ja RNA-molekyyleihin sitoutunutta fosforia) on Itämeressä ajoittain enemmän kuin epäorgaanista fosfaatti-fosforia. Rehevöitymistä ja ravinnetilannetta seurattaessa monitoroidaan kuitenkin käytännössä yksinomaan fosfaattipitoisuuksia, jolloin orgaaninen fosfori jää huomiotta. Orgaanista fosforia pystyvät kuitenkin hyödyntämään mikrobit ja monet kasviplanktonlajit, joten sen merkitys Itämeren rehevöitymiskeskustelussa ei ole vähäinen. Viesti olikin, että epäorgaanisen fosforin seurannan rinnalla tulisi tarkkailla myös orgaanisen fosforin pitoisuuksia Itämerellämme.
Typenlähteen merkitys kasviplanktonyhteisön koostumukseen
Marylandin yliopistossa oli tutkittu leväkukintoja ja erityisesti eri typen muotojen vaikutuksia niihin. Meikäläiset sinileväkukinnot vaikuttavat aika pikkutekijöiltä verrattuna panssarisiimaleväkukintoihin muun muassa Japanissa ja Yhdysvalloissa, jotka ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneita tapauksia ihmisten syötyä näiden levien myrkyttämiä simpukoita. Esityksen punainen lanka oli, että typen (ja fosforin) määrän lisäksi vaikuttaa sen laatu; on lajikohtaisia eroja siinä, mitä typen tai fosforin yhdisteitä ne mieluimmin käyttävät. Koko ajan intensiivisemmäksi muuttuva globaali maatalous ja yhä suurempi karjatalouden osuus siitä on lisännyt erityisesti urean päästöjä vesistöihin, jonka taas on osoitettu linkittyvän haitallisten leväkukintojen määrään. Eipä olisi arvannut että pihviä syödessä saa ilmastokuorman lisäksi saa kantaa myös leväkuormaa!
Biomanipulaation tarjoamat mahdollisuudet
Sinisimpukat ja kalat, siinä konferenssissa käsiteltyjä eläimiä, joiden kautta Itämeren ravinnetilannetta voitaisiin saada kohennettua. Sinisimpukoita kasvatetaan valtamerissä yleisesti ruoaksi, mutta meikäläisissä vähäsuolaisissa vesissä ne jäävät niin ruipeloiksi että gourmet on siitä kaukana. Ruotsin rannikolla sinisimpukoiden tehoa vedenpuhdistuksessa on kokeiltu, mutta suuren mittakaavan kasvatukseen missään ei ole ryhdytty. Aihetta käsiteltiin parissakin esityksessä, ja viesti oli molemmissa melko yhdenmukainen: koko Itämerelle liian vähäpätöinen ratkaisu, mutta paikallisesti voi olla potentiaalinen keino poistaa ravinteita. Lisäksi esitettiin huoli suurien simpukkamäärien vaikutuksista ekosysteemiin, ne kun käyttävät ravinnokseen samaa kasviplanktonia kuin kaloille tärkeät eläinplanktonlajitkin. Täsmäratkaisuna esitettiin yhdistettyä vesiviljelyä, jossa kalankasvatusaltaiden yhteydessä olisi simpukkaviljelmiä, jotka käyttäisivät ravinnokseen rehujäämiä ja ja muuta kalankasvatuksen partikkelimaista residuaalia, eli p*****. Myös allekirjoittanut esitteli tutkimustaan, jossa olin laskenut kalastuksella Itämerestä vuosittain poistettavan ravinnemäärän ja verrannut sitä ihmisen aiheuttamaan ravinnekuormitukseen. Johtopäätökseni oli, ettei kalastamalla voida Itämerta “puhdistaa”, sen verran suuria päästömme ovat. Kalastamisella on kuitenkin suuria ekosysteemivaikutuksia, joita järvien kunnostuksessa on hyödynnetty. Ruotsin kalastusvirastolla on käynnissä vastaava biomanipulaatioprojekti Pohjanlahdella, josta kilohailia pyritään poistamaan suuret määrät turskan hyödyksi ja kasviplanktonin vähentämiseksi. Tuloksia odotellessa.
Tiedemaailman huippulehti Science omisti kesäkuussa reippaasti palstatilaa meriaiheille. Erikoisosiosta löytyy juttua niin merien happamoitumisesta, laivojen melusaasteesta kuin merenpinnan nousun vaikutuksista rannikkoalueille. 
Viime aikojen biopolttoainebuumissa on perinteisten puupohjaisten ratkaisujen lisäksi ollut nousussa myös 
