Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushanke sai ensimmäisessä ohjausryhmän kokoontumisessa uuden lyhyen kutsumanimen suomeksi ja ruotsiksi, LUMAKO – NALAUT. Molemmilla kotimaisilla, koska ainakin osa koulutuksista ja koulutusmateriaaleista on tarkoitus toteuttaa myös ruotsiksi.
Koulutushankkeen ihka ensimmäinen pilottikurssi pidetään jo nyt toukokuussa. Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus, POKE järjestää kahden viikonlopun aikana toteutettavan ”Luontokohteiden ja –polkujen kunnostuskurssin”. Kurssi toteutetaan Jyväskylän Palokassa sijaitsevan Kallioplanetaarion, http://www.kallioplanetaario.fi/ alueella. Pilottikurssilla perehdytään luontoreittien suunnitteluun, rakentamiseen ja huoltoon sekä aiheeseen liittyviin lupa- ja lakiasioihin.
Kesäkuussa POKEssa alkaa ”Kosteikkokurssi”, jonka aikataulutus noudattelee Tarvaalaan perustettavan kosteikon rakentamista käytännössä. Kurssin aikana on siis mahdollista tutustua kaikkiin kosteikon perustamisen eri työvaiheisiin. Kesäkuun opetuspäivänä on lupa- ja rahoituskuvioiden avaamisen lisäksi ohjelmassa kasvillisuuskartoituksen tekemistä maastossa.
Oppilaitoksissa on kevään aikana kartoitettu omaa asiantuntemusta ja lähialueiden tarpeita luonnon- ja maisemanhoitotöiden suhteen. Niinpä maakunnissa on alkanut nousta esiin kurssi-ideoita, joita voidaan edelleen työstää osaksi täydennyskoulutusvalikoimaa.
Pohjanmaalla yksi esiin nousseista tärkeistä aiheista on pienvesien kunnostus ja hoito merenrannikolla. Pienvesiin liittyy sekä kalataloudellisia että luonnonsuojelullisia arvoja, joita pitää suojella, ylläpitää tai joskus myös palauttaa. Rannikkoalueilla pienvesistöt ovat erityyppisiä kuin sisämaassa.
Päijät-Hämeessä alettiin muiden mielenkiintoisten aiheiden ohella ideoida kiviteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämistä ja tuotteistamista maisemanhoidossa. Kivimuurit ja –aidat ovat erittäin kestäviä rakenteita, kun ne tehdään oikein ja osaavasti.
Etelä-Pohjanmaalla on vahvaa osaamista puihin ja puumateriaaliin liittyen, niinpä mahdollisia täydennyskoulutuksen kurssiaiheita voisivat olla esimerkiksi rantapuustojen ja –pensaiden maisemointi ja raivaus tai myös hirsirakentaminen sekä erilaisten puurakenteiden kunnostaminen ja hoitaminen.
Koska Varsinais-Suomessa kasvaa suurin osa suomalaisista jalopuumetsiköistä, siellä käynnistyi luontevasti jalopuumetsiköiden luonnonhoitokurssin suunnittelu. Puuvartisten kasvien tunnistaminen lehdettömään vuodenaikaan tai pähkinäpensaslehtojen elinolosuhteiden vaaliminen vaatii erityisiä tietotaitoja.
Keski-Suomessa laitettiin vauhtia pilottikurssien järjestämiseen palkkaamalla hanketyöntekijä kuukaudeksi suunnittelemaan koulutusten toteutusta ja markkinointia. Alkavat kurssit sisältävät molemmat paitsi painavaa tietoa lupa- ja laki-asioista aiheisiin liittyen, myös käytännön töihin perehtymistä maastossa. Keski-Suomessa keskusteltiin myös tarpeesta järjestää uhanalaisen tienvarsilajiston esiintymäpaikkojen hoito, jos esiintymien alueet jätetään pois tiehoitourakasta – tähän yhdistettynä vieraskasvilajien hävittäminen – olisiko aihe työstettävissä yhdeksi täydennyskoulutuspaletin opintojaksoksi?
Uudellamaalla on paljon erilaisia ympäristönhoitokohteita. Koulutustakin on tarjolla. Mutta kohtaavatko luonnon- ja maisemanhoitopalveluja tarjoavat ja palveluja tarvitsevat tahot sekä koulutus toisensa, ja mitä kohtaamisista syntyy? – Se jää vielä nähtäväksi.
Osaavasta ympäristönhoidosta maaseudulle saadaan lisää työtä ja vetovoimaa!
