Tiede lähestyy totuutta + kuinka nostaa teologisen tiedekunnan profiilia?

Uuden testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Risto Uro julkaisi tällä viikolla blogikirjoituksen otsikolla Tavoittelevatko tutkijat totuutta?. Kirjoituksessa Uro kritisoi ajatusta, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen päämääränä on totuus; tieteentekijät pikemminkin etsivät ”sen hetken parasta tietoa ja ymmärrystä tutkittavasta aiheesta”. Koska sanaa totuus viljellään erityisen paljon uskonnollisessa kontekstissa, olisi erityisesti teologien ja uskonnontutkijoiden syytä Uron mukaan varoa sen käyttöä tutkimuksissaan.

Tutkija voi todellakin herkästi menettää uskottavuutensa, jos väittää paljastaneensa lopullisen totuuden tutkimusaiheestaan – kriittiselle teorioiden testaamiselle rakentuva tiede ei yksinkertaisesti toimi niin. Totuutta julistaessa tulee samalla hypänneeksi ulos kriittisten tieteenalojen kentältä kilpailemaan muiden ”oikeaoppisten” kanssa. Lue loppuun

Keskustakampuksen TOP 5

Viisi yliopistolla vietettyä vuotta ovat saaneet aikaan urautumista. Kävelen samoja reittejä, luen samoissa paikoissa ja ostan samat eväät samasta ruokakaupasta. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut pitämään juuri tietyistä paikoista keskustakampuksella, mitäpä niitä turhaan vaihtamaan. Tänä aamuna onkin aika päästää sisäinen Folke West valloilleen ja esitellä jokunen suosikkini. Seuraavassa siis keskustakampuksen top 5 paikat satunnaisessa järjestyksessä: Lue loppuun

Viikkokatsaus 5: Kieliopin taide

Olen kirjoittanut kielten opiskelusta jo useamman kerran, yleensä hieman turhautuneeseen sävyyn. Kaiken vuodatuksen ja avautumisen keskellä on ehkä jäänyt mainitsematta, että pidän kielistä oikeastaan todella paljon. Tällä viikolla alkanut ranskan jatkokurssi muistutti hyvin siitä, mikä niissä viehättää.

Torstain luennolla sain tehtäväksi muuttaa epämuodollisen kysymyksen muodolliseksi ja päinvastoin. Ja kyllä tuntuikin palkitsevalta onnistua! Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta melkein 50:n klassisen kielen opintopisteen jälkeen kaikenlaisen oman puheen ja tekstin tuottaminen on pieni kulttuurishokki. Erityisen hyvältä tuntui kuitenkin ymmärtää pitkästä aikaa uutta vieraskielistä tekstiä ja sen käyttäytymistä. Lue loppuun

Mistä tunnistaa näennäistieteen? Tarkastelussa ”tiedelehti” Luominen

Lueskelin kesällä tieteenfilosofi Inkeri Koskisen huippumielenkiintoista kirjaa Villi Suomen historia, joka käsittelee suomalaisten alkuperästä esitettyjä pseudotieteellisiä väitteitä ja pohtii samalla, mikä erottaa ne oikeasta tieteestä. Erään Koskisen esittelemän määritelmän mukaan näennäistiede:

  1. käsittelee jonkin tieteenalan tutkimia asioita.
  2. on epäluotettavaa.
  3. muodostaa opin tai on osa oppia, jonka edustajat antavat ymmärtää tuottavansa luotettavinta mahdollista tietoa kyseisestä aihepiiristä.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut testaavani näitä kriteerejä johonkin aiheeseen. Tällä viikolla siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun Aamulehti julkaisi jutun uskonnon ja tieteen politisoitumisen vaaroista. Juttu nosti esimerkiksi politisoituneesta tiedevastaisuudesta kansanedustaja Laura Huhtasaaren ja hänen uskonsa kreationismiin. Lue loppuun

Podcast: vieraana TM Terhi Hannola

Mukavaa alkanutta viikkoa! Tänään blogitekstin sijaan tarjolla onkin kuunneltavaa. Elämää ja eksegetiikkaa -podcastin ensimmäisessä jaksossa vieraana on opintoneuvojana työskentelevä TM Terhi Hannola, jonka kanssa pääsin juttelemaan uudistuneesta tutkinnosta sekä muista Opiskelijapalveluita tällä hetkellä työllistävistä asioista. Lisäksi Terhi kertoo kiinnostuksestaan eläinetiikkaa kohtaan ja valottaa sekä sen tutkimuskysymyksiä että käytännön lähestymistapoja. Lue loppuun

Viikkokatsaus 4: Hukatut aamutunnit

Juuri nyt tarvitsisin kunnollisia rutiineja ja säännöllisen päivärytmin. Syksy on täydessä vauhdissa ja ensimmäiset deadlinet lähestyvät, joten tekemistä riittää. Kalenteri näyttää kuitenkin tällä hetkellä varsin tyhjältä, eikä minun tarvitse normaalina arkipäivänä välttämättä olla missään tai tavata ketään. Se tarkoittaa kohdallani sitä, että varsinainen työskentely venähtää helposti iltaan. Etenkin, jos keskittyminen on tätä luokkaa:

Lue loppuun

Kari Peitsamo ja historiallinen Jeesus

Suomen tunnetuin teologian ylioppilas Kari Peitsamo täytti hiljattain 60 vuotta ja sai sen ansiosta palstatilaa useammassa sanomalehdessä. Tuotteliaan muusikon uran kertaamisen lisäksi henkilökuvat sivusivat Peitsamon opintoja. Jokaisessa jutussa toistui sama Peitsamon Twitter-tililtä tuttu väite: Jeesus ei ollut historiallinen henkilö.

 — on väärä väite, että olisi ollut historiallista henkilöä, joka olisi ratsastanut aasilla ja kaatanut pöytiä temppelissä, mutta tätä ei voida tutkimustradition takia myöntää. (IS)

— monet tutkijat eivät suostu hänen mukaansa uskomaan, että “ei ollut ketään tyyppiä, joka ratsasti aasilla”. Ei ketään, joka kulki paikasta paikkaan ja paransi ihmisiä. (HS)

Historian Jeesuksesta ei ole minkäänlaisia historiallisia, kirjallisia, arkeologisia tai paikkaan sidottuja todisteita. Hän on kokonaan fiktiota — (Kaleva 26.8.)

Lue loppuun

Hyvä tyyppi vai hyvä tutkija?

Laskelmoida: kaavailla tai suunnitella itsekkään ovelasti mahdollisuuksiaan tai toimintaansa. (Kielitoimiston sanakirja)

En voi sietää laskelmointia. Akateemisenkin maailman työmarkkinoilla tapahtuva ihmisten välineellistäminen saa minut voimaan pahoin. Sama pätee sellaisiin rekrytointiprosesseihin, jotka eivät ole aidosti läpinäkyviä.

Ymmärrän, että oikeiden ihmisten tunteminen on tärkeää, kun tavoitteena on antaa omalle työlle sen ansaitsema näkyvyys. Ymmärrän, että (potentiaaliset) kollegat ja heidän työnsä on syytä tuntea, jotta oma tutkimus on mahdollista liittää osaksi uusia projekteja. Ymmärrän senkin, että omaa tutkimusaihetta valitessa on tarpeen pohtia, kuinka hyvin se on toteutettavissa juuri kyseisessä yksikössä tai hankkeessa. Kaikki nämä ovat hyvän työnhakijan kannatettavia toimintatapoja. Verkostoituminen muuttuu suhmuroinniksi silloin, kun ihmissuhteista tulee todellista pätevyyttä merkittävämpiä tekijöitä. Lue loppuun

Viikkokatsaus 3: Skarppaa, Augustinus!

Ajan juoksu on julmaa, miten ihmeessä elokuu on jo lopuillaan?

Tällä viikolla olen muun muassa syventynyt Augustinuksen Tunnustuksiin, erityisesti sen seitsemänteen kirjaan, jonka käyn tenttimässä ensi kuussa. Tunnustukset on varhaisen kristinuskon tunnetuimpia tekstejä, mestariteokseksikin sitä on luonnehdittu. Kirkkoisän kiemurainen myöhäislatina on haastavaa, erityisesti kun lauseet tuppaavat venymään useammalle riville. Kevään ja kesään tuskailuissa oli kuitenkin se hyvä puoli, että kielen rakenteet tuntuvat avautuvan tällä kertaa vähän paremmin. Hyvä niin, koska 40 sivun käännösalue ei salli kovin paljoa pysähtelyä. Lue loppuun