Leijonat ja pelastushistoria

Katselin eräänä lauantai-iltana luontodokumenttia TV:stä. Savannien valtiaat, omaperäistä. Miksi ihmeessä puolet maailman luonto-ohjelmista kertoo leijonista? Tällä kertaa kissapedot eivät kuitenkaan odottaneet nälkiintyneinä sadekauden alkua Serengetin kansallispuistossa, vaan kävivät veristä valtataistelua kilpailevan lauman kanssa. Jännittävää! Jakso huipentui kahden urosleijonan kohtaamiseen, jonka jälkeen toinen joutui pakenemaan karummille maille. Tilanne vaikutti epätoivoiselta, kuinkahan seuraavassa jaksossa kävisi?

Dokumentin narratiivi oli mukaansatempaava, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. ”Karu maa”, jonne urosleijona joutui hävittyään pakenemaan, ei näyttänyt juurikaan poikkeavan sen aikaisemmasta reviiristä. Lisäksi draaman huippukohtana toiminut taistelu oli katkonaisesti leikattu ja kesti vain jokusen sekunnin. Tarkemmin ajattelen juuri mikään dokumentin kuvamateriaalissa ei kertonut erityisen jännittyneestä tilanteesta; leijonat makoilivat paikallaan, käveleksivät ympäriinsä ja söivät seepran. Valtataisteluksi varsin kesyn näköistä menoa. Lue loppuun

Podcast: vieraana TM Iida Glumoff

Hyvää maanantaita! Blogiviikko käynnistyy podcastilla, tällä kertaa kävin mielenkiintoisen keskustelun työelämäasioista teologian maisteri Iida Glumoffin kanssa. Luvassa on puhetta maisterintutkinnon antamista valmiuksista, oman osaamisen myymisestä, akateemisesta sekatyöläisyydestä sekä evankelis-luterilaisen kirkon roolista teologien työllistämisessä. Lue loppuun

Unohduin metrolaiturille

Väitöskirjan rahoituksesta kertovat tekstit ovat olleet tässä blogissa pääosin negatiivissävytteisiä. Olen kokenut apurahojen ja palkkapaikkojen hakemisen niin kuluttavaksi ja turhauttavaksi, että jouduin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa pohtimaan vakavasti, onko mielenkiintoinenkaan työ kaiken vaivan arvoista.

Viikko sitten, perjantaina kolmas marraskuuta iltapäivällä, olin juuri poistumassa metrosta, kun sain puhelun. Puhuja toisessa päässä onnitteli ja tarjosi neljän vuoden pestiä tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Haastattelu oli kuulemma mennyt hyvin ja tiukkojen keskustelujen jälkeen valinta oli kohdistunut minuun. Puhelu päättyi ja jäin hölmistyneenä seisomaan metrolaiturille. En ole ihan varma, kuinka kauan siinä olin. Lue loppuun

Tom Brady ja pseudotiede

Vastustan tässä maailmassa yli kaiken self help -kirjallisuutta ja ”inspiroivia” sitaatteja. Kyynisyyteni paistaa tässä läpi, mutta minun on kerta kaikkiaan mahdotonta käsittää, kuinka keittiöpsykologisia voimalauseita lukemalla voisi motivoitua tekemään yhtään mitään. Ilmeisesti ihmisten tarpeessa henkiseen kasvuun piilee kuitenkin varsin tuottavaa liiketoimintaa, sillä kaikenlaisia life coacheja putkahtelee esiin tuon tuosta. Tutkintoakaan ei tarvita; riittää, kun on lukenut tarpeeksi Oprahia ja Napoleon Hilliä.

Sitaattien kaava on helppo: kirjoita napakasti, kuinka uudella tavalla asennoitumalla tai olemalla itsesi voit muuttaa elämäsi. Laita tekstisi sen jälkeen jonkun tunnetun henkilön nimiin (ei kukaan sitä tarkista kuitenkaan).

Lue loppuun

Reflektio – Mitä tutkijalta kysytään työhaastattelussa?

Kävin viime viikolla työhaastattelussa tohtoriohjelmani johtoryhmän pakeilla. Kuuden professorin tentattavana oleminen oli melkoisen kuumottava kokemus, joka vaatii nyt pientä jälkipuintia. Vaikka parikymmenminuuttisesta haastattelusta jäikin melko positiivinen tunne, tämän tekstin sävy on siis pikemminkin debriefing-henkinen kuin valistava. Parhaimmillaan haastattelutilanteen purkamisesta voi tietysti olla tutkijan työstä kiinnostuneelle lukijalle hyötyäkin. Lue loppuun

Podcast: Vieraana TM Jarkko Vikman

Mukavaa alkanutta viikkoa! Maanantain voi käynnistää vaikkapa uunituoreella podcastilla, jonka vieraana on väitöskirjaprojektinsa juuri aloittanut teologian maisteri Jarkko Vikman. Jarkko tutkii yhteiskunnallista ja sosiaalista murrosta, jonka kristinuskon leviäminen Vähä-Aasiaan ja erityisesti Efeson kaupunkiin aiheutti. Minkälainen kaupunki oli ajanlaskun alun Efesos ja kuinka yhteiskunta siellä rakentui? Miten uusi uskonto vaikutti vallitseviin rakenteisiin? Lue loppuun

Palautetta, kiitos!

Syysflunssa jatkuu, mutta alkaa onneksi olla jo väistymään päin. Eilen päätin kuitenkin vielä ottaa rauhallisesti ja viettää illan peiton alla TV:tä katsellen. Rentouttavaan elokuvailtaan valitsin Erin Brockovichin, elokuvan, jossa tehdään liikaa töitä, laiminlyödään perhettä ja sairastellaan. Täydellinen valinta. Julia Roberts oli hyvä.

Myös surf-rockin kuunteleminen kuumeisena oli melkoisen immersiivinen kokemus. Nukahdin kuulokkeet päässä ja herättyäni jouduin hetken pohtimaan, olenko Quentin Tarantinon elokuvassa. Lue loppuun

Viikkokatsaus 10: Niisk!

Olen sairastellut tällä viikolla. Torstain teksti jäi sen takia väliin ja viikkokatsauskin tulee olemaan lyhyehkö.

Syysflunssa ei oikein sovi kalenteriini. Tiedostan kotiin jäämisen tarpeellisuuden, mutta silti se aiheuttaa epämääräisiä syyllisyydentuntoja. Kun takaraivossa jyskyttävä omatunto vaatii muutenkin jatkuvasti tehokkaampaa työskentelyä ja oikeisiin asioihin keskittymistä, ei kipeänä olo varsinaisesti auta. Lue loppuun

Edelleen opiskelija

Taidan olla siirtymäriitin tarpeessa. Vanhojentanssit, polttarit sekä bar ja bat mitsva viestittävät kaikki sosiaalisen statuksen muuttumisesta, mutta kuinka opiskelijaidentiteetin saisi muutettua tutkijuudeksi?

Tohtorin tutkintoa suorittavien edunvalvontayhdistys vaihtoi jokin aika sitten pois alkuperäisen nimensä, Helsingin yliopiston jatko-opiskelijat ry:n. Nykyään Helsingin Yliopiston Väitöskirjatutkijoiden (HYVÄT) nimellä kulkeva yhdistys halusi luullakseni viestittää muutoksella tohtorin tutkinnon luonnetta työnä. Tämä on tärkeä huomio, sillä sana ”opiskelu” ei anna todenmukaista kuvaa siitä, mitä väitöskirjaprojekti ja kaikki siihen liittyvä pitää sisällään. Lue loppuun