YTHS in Memoriam

Kävin viime viikolla lääkärissä. Käytin paikallisen terveysasemani palveluja ensimmäistä kertaa vuosiin, sillä YTHS:n Helsingin toimipiste on heinäkuun ajan suljettuna. Minulle toimipiste tosin sulkee ovensa lopullisestikin parin kuukauden päästä: Lue loppuun

Heikki Räisänen etuili kahvijonossa

Otsikko voisi olla Kari Peitsamon kappaleen nimi. Ja muista kappaleistaan päätellen varmaan olisikin, jos tämä tapaus olisi artistille itselleen sattunut.

Ostin alkukesästä paketin Heikki Räisäsen (1941–2015) kirjoja. Vuonna 2006 Uuden testamentin eksegetiikan professuurista värikkään uran jälkeen eläköitynyt Räisänen lienee kansainvälisesti tunnetuin suomalainen raamatuntutkija, mutta hänen perintönsä näkyy vahvana myös suomalaisessa yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa. Voisi sanoa, että tässä jälkimmäisessä mielessä tiedekunnassanikin eletään edelleen Räisäsen jälkeistä aikaa. Lue loppuun

Pala kerrallaan

Ohjeita palapelin kokoajalle:

  • Laadi suunnitelma, ennen kuin alat koota palapeliä. Ryhmittele samaan kohtaan kuuluvat palaset, jotta ne on helpompi myöhemmin sijoittaa oikeille paikoilleen. Kun aloitat, työstä kohtia järjestelmällisesti yksi kerrallaan.
  • Kuva tarvitsee rajauksen. Asettamalla reuna- ja kulmapalat aluksi paikalleen kuvan muoto ja koko hahmottuvat selkeämmin.
  • Malttia! Jatka yrittämistä, vaikka palojen yhdistäminen ei heti onnistuisikaan.
  • Joskus samaa paikkaa saattaa tuijottaa pitkäänkin ilman, että päähän putkahtaa uusia ideoita. Silloin yleensä auttaa, kun työstää vaihteeksi jotain toista kohtaa tai pitää tauon.
  • Ole valmis joustamaan. Joskus pala, jonka luulit jo asettaneesi oikein, ei sovikaan yhteen muiden palasten kanssa. Niele ylpeytesi ja etsi sille toinen paikka.
  • Palapelin kokoamiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Kuvassa on niin monta palasta, että yhden asettaminen paikalleen ei näytä muuttavan kuvaa tai edistävän sen valmistumista. Jatka silti työskentelyä. Pala palalta kuva tulee selkeämmäksi ja valmiimmaksi.

Lue loppuun

Unohtaminen turhauttaa

Listasin tänään väitöskirjatyön ensiaskeleita: rajaa lähdemateriaali, ota tekstien alkukielet haltuun, syvennä tutkimushistorian hallintaa…

Ota tekstien alkukielet haltuun. Onko pakko? Kohtaamisistani latinan kanssa olenkin jo avautunut. Se ei kuitenkaan ole ainoa hankaluuksien aiheuttaja. Yksi lähdemateriaalin alkukielistä on nimittäin syyria, muinaisen aramean kielen alueellinen muoto, jota en ole koskaan aikaisemmin opiskellut. Suunnitelmanani on päästä alkuun oppikirjalla nimeltä Klassista syyriaa hepraisteille.* Heprean intensiivikurssista on kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomasin unohtaneeni osan sen kirjaimista, kieliopista puhumattakaan. Pitäisi siis opetella kieltä, jota ei osaa, sellaisen kielen avulla, jonka on unohtanut. Mikä voisi mennä pieleen? Lue loppuun

Marginaalissa

”Jos voisin ymmärtää näitä tekstejä, ymmärtäisin myös, mikä minussa on vikana”.

Näillä sanoilla kuvaili Harvardissa työskentelevä professori Karen L. King kiinnostuksensa syttymistä tutkimusaihettaan kohtaan. Alakoulusta asti kiusattu King ei yliopistossakaan kokenut kuuluvansa joukkoon, mutta kurssi marginaaliin joutuneista kristillisistä teksteistä puhutteli häntä syvästi. Kingin palkittu tutkimustyö onkin keskittynyt juuri Uuden testamentin kaanonin ulkopuolisiin teksteihin ja varhaisen kristinuskon valtavirrasta poikkeaviin teemoihin. Lue loppuun

Konkistadoreista Kylmälään

Luin tänä aamuna Meksikossa tehdystä arkeologisesta löydöstä. Atsteekkien muinaisen pääkaupungin Tenochtitlanin temppelialueelta oli paljastunut suuri ihmisuhrien pääkalloista rakennettu torni. Arkeologeille päänvaivaa aiheuttaa se, että uhreista huomattava osa on pääkallojen perusteella ollut naisia ja lapsia. Tämä huomio saattaa epäilyksen alle perinteisen käsityksen, jonka mukaan ihmisuhrit olivat lähinnä vangittuja vihollissotilaita, siis nuoria miehiä.

Itse kiinnostuin erityisesti yhdestä uutisen yksityiskohdasta. Eräs Hernán Cortésin mukana kulkenut sotilas, Andrés de Tapia, nimittäin kirjoitti luultavasti juuri samoista rakennelmista aikalaiskuvauksessaan Meksikon valloituksesta. Tästä tekstistä halusin välittömästi tietää lisää. Lue loppuun

Ei pelkkä vitsi, mutta vähän kuitenkin

Ensimmäinen kesän kolmesta rippikoulusta on nyt takana päin. ”Hauska tyyppi, joka saa muut nauramaan”, kuten monessa leiriläisen palautteessa tällä kertaa luki, ei ole minulle arkielämässä millään tapaa tyypillinen rooli, mutta nuorten parissa työskennellessä itseironia ja huonot jutut tuntuvat toimivan. Ryhmän koheesiota voi edistää ja jänniteitä purkaa vaikkapa juuri tekemällä itsestään porukan yhteisen vitsin.

Miten tämä liittyy jatko-opiskeluun millään tavalla? Ainakin siten, että nuorisotyö on opettanut minulle yleisemminkin olemaan ottamatta itseäni liian vakavasti. Olen aina ollut varsin itsekriittinen, ja vaikka sen avulla pystynkin ajoittain piiskaamaan itsestäni parempia tuloksia, kovat suorituspaineet ja armottomuus ovat pitkällä aikavälillä pikemminkin lamauttavia kuin voimauttavia asioita. Nuorten suora palaute ja välittömyys palauttavat maan pinnalle ja muistuttavat, että muutakin elämää on.

Lue loppuun