Motivaation lähteillä

Vaikka opiskelen alaa, johon olen vahvasti kiinnittynyt, putoan silloin tällöin motivaatiokuoppaan. Sieltä ylös pyristellessäni yritän muistella, mistä teologiassa, tarkemmin raamatuntutkimuksessa, aikanaan kiinnostuin. Kuulostaa pariterapialta ja sitähän se tavallaan onkin, mutta tekniikka toimii yllättävän hyvin. Eksegetiikan peruskurssit eivät koskaan vakuuttaneet, niitä enemmän pääainevalintaan vaikuttivat oikeastaan opintoja edeltävät kokemukset.

Muistot ovat tiukasti sidoksissa muistajan näkökulmaan ja siksi ne pikemminkin luodaan kuin palautetaan mieleen. Korostamme valikoituja asioita ja luomme kertomuksia sellaisistakin tapahtumista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä. Muistaminen on hyvin subjektiivinen kokemus – ja ehkä juuri siksi niin merkityksellinen. Lue loppuun

”Fake news” – varhaisten tekstien väärennökset kiinnostavat mediaa

Kuolleenmeren alueelta löydetyt kirjakääröt ovat elintärkeä osa raamatun- ja varhaisen juutalaisuuden tutkimusta. Vaikka iso osa löydetyistä teksteistä on julkaistu ja vapaasti jokaisen aiheesta kiinnostuneen saatavilla, osa fragmenteista on päätynyt niiden erikoisen löytöhistorian seurauksena yksityisille tahoille. Viimeisen viidentoista vuoden aikana fragmentteja on myyty erityisen suuri määrä, yhteensä 75 kappaletta. Merkittävä osa niistä on paljastunut väärennöksiksi.

Väärennettyjä tekstifragmentteja käsiteltiin laajasti raamatuntutkijoiden pari päivää sitten päättyneessä jättikonferenssissa Bostonissa ja sitä ennen Berliinissä, mutta aihe kiinnostaa myös tutkijayhteisön ulkopuolella. Kuolleenmeren kirjakääröjen väärennöksiin tarttuivat viime viikon aikana ainakin CNN, Guardian ja VICE. Lue loppuun

Akatemian rakenteissa piilee seksuaalisen häirinnän vaara

Seksuaalinen häirintä on loppuvuoden tärkein keskustelunaihe. Toivon, että vaikutusvaltaisten miesten väärinkäytösten paljastuminen tuo mukanaan laaja-alaisen muutoksen siihen, kuinka ymmärrämme häirinnän. Uhrien kokemuksiin on suhtauduttava entistä vakavammin ja vaikenemisen kulttuuri murrettava.

Helsingin yliopisto reagoi keskusteluun Flamma-tiedotteella noin viikko sitten (10.11.). Henkilöstöpalvelujen lähettämässä tiedotteessa yliopisto painotti, ettei häirintää tai ahdistelua suvaita ja antoi ohjeet epäasiallisen käytöksen ilmoittamiseen. Ohjeet olivat hyvät, mutta jäin ihmettelemään tiedotteen ensimmäistä kappaletta: Lue loppuun

Leijonat ja pelastushistoria

Katselin eräänä lauantai-iltana luontodokumenttia TV:stä. Savannien valtiaat, omaperäistä. Miksi ihmeessä puolet maailman luonto-ohjelmista kertoo leijonista? Tällä kertaa kissapedot eivät kuitenkaan odottaneet nälkiintyneinä sadekauden alkua Serengetin kansallispuistossa, vaan kävivät veristä valtataistelua kilpailevan lauman kanssa. Jännittävää! Jakso huipentui kahden urosleijonan kohtaamiseen, jonka jälkeen toinen joutui pakenemaan karummille maille. Tilanne vaikutti epätoivoiselta, kuinkahan seuraavassa jaksossa kävisi?

Dokumentin narratiivi oli mukaansatempaava, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. ”Karu maa”, jonne urosleijona joutui hävittyään pakenemaan, ei näyttänyt juurikaan poikkeavan sen aikaisemmasta reviiristä. Lisäksi draaman huippukohtana toiminut taistelu oli katkonaisesti leikattu ja kesti vain jokusen sekunnin. Tarkemmin ajattelen juuri mikään dokumentin kuvamateriaalissa ei kertonut erityisen jännittyneestä tilanteesta; leijonat makoilivat paikallaan, käveleksivät ympäriinsä ja söivät seepran. Valtataisteluksi varsin kesyn näköistä menoa. Lue loppuun

Podcast: vieraana TM Iida Glumoff

Hyvää maanantaita! Blogiviikko käynnistyy podcastilla, tällä kertaa kävin mielenkiintoisen keskustelun työelämäasioista teologian maisteri Iida Glumoffin kanssa. Luvassa on puhetta maisterintutkinnon antamista valmiuksista, oman osaamisen myymisestä, akateemisesta sekatyöläisyydestä sekä evankelis-luterilaisen kirkon roolista teologien työllistämisessä. Lue loppuun

Unohduin metrolaiturille

Väitöskirjan rahoituksesta kertovat tekstit ovat olleet tässä blogissa pääosin negatiivissävytteisiä. Olen kokenut apurahojen ja palkkapaikkojen hakemisen niin kuluttavaksi ja turhauttavaksi, että jouduin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa pohtimaan vakavasti, onko mielenkiintoinenkaan työ kaiken vaivan arvoista.

Viikko sitten, perjantaina kolmas marraskuuta iltapäivällä, olin juuri poistumassa metrosta, kun sain puhelun. Puhuja toisessa päässä onnitteli ja tarjosi neljän vuoden pestiä tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Haastattelu oli kuulemma mennyt hyvin ja tiukkojen keskustelujen jälkeen valinta oli kohdistunut minuun. Puhelu päättyi ja jäin hölmistyneenä seisomaan metrolaiturille. En ole ihan varma, kuinka kauan siinä olin. Lue loppuun

Tom Brady ja pseudotiede

Vastustan tässä maailmassa yli kaiken self help -kirjallisuutta ja ”inspiroivia” sitaatteja. Kyynisyyteni paistaa tässä läpi, mutta minun on kerta kaikkiaan mahdotonta käsittää, kuinka keittiöpsykologisia voimalauseita lukemalla voisi motivoitua tekemään yhtään mitään. Ilmeisesti ihmisten tarpeessa henkiseen kasvuun piilee kuitenkin varsin tuottavaa liiketoimintaa, sillä kaikenlaisia life coacheja putkahtelee esiin tuon tuosta. Tutkintoakaan ei tarvita; riittää, kun on lukenut tarpeeksi Oprahia ja Napoleon Hilliä.

Sitaattien kaava on helppo: kirjoita napakasti, kuinka uudella tavalla asennoitumalla tai olemalla itsesi voit muuttaa elämäsi. Laita tekstisi sen jälkeen jonkun tunnetun henkilön nimiin (ei kukaan sitä tarkista kuitenkaan).

Lue loppuun

Reflektio – Mitä tutkijalta kysytään työhaastattelussa?

Kävin viime viikolla työhaastattelussa tohtoriohjelmani johtoryhmän pakeilla. Kuuden professorin tentattavana oleminen oli melkoisen kuumottava kokemus, joka vaatii nyt pientä jälkipuintia. Vaikka parikymmenminuuttisesta haastattelusta jäikin melko positiivinen tunne, tämän tekstin sävy on siis pikemminkin debriefing-henkinen kuin valistava. Parhaimmillaan haastattelutilanteen purkamisesta voi tietysti olla tutkijan työstä kiinnostuneelle lukijalle hyötyäkin. Lue loppuun