Reflektio – Mitä tutkijalta kysytään työhaastattelussa?

Kävin viime viikolla työhaastattelussa tohtoriohjelmani johtoryhmän pakeilla. Kuuden professorin tentattavana oleminen oli melkoisen kuumottava kokemus, joka vaatii nyt pientä jälkipuintia. Vaikka parikymmenminuuttisesta haastattelusta jäikin melko positiivinen tunne, tämän tekstin sävy on siis pikemminkin debriefing-henkinen kuin valistava. Parhaimmillaan haastattelutilanteen purkamisesta voi tietysti olla tutkijan työstä kiinnostuneelle lukijalle hyötyäkin.

Haastattelun pisin osuus koski tutkimuskysymystäni; johtoryhmä oli luonnollisesti erittäin kiinnostunut siitä, mitä aion tutkia ja miksi. Tämä oli myös käytännössä ainoa asia, jonka ennen haastattelua sain sen sisällöstä tietää, joten mietin etukäteen tiiviin parin virkkeen vastauksen. Myös yksityiskohtaisempiin kysymyksiin on syytä varautua – omalla kohdallani ne koskivat hyödyntämiäni teorioita sekä itse lähdemateriaalia (”Miksi juuri tätä tekstiä pitää tutkia? Mitä merkitystä sillä on?”). Haastattelutilanteessa tutkimussuunnitelmaa koskevilla kysymyksillä tunnuttiin testaavan, pystynkö esittelemään tutkimuskysymykseni selkeästi ja perustelemaan sen relevanttiuden.

”Entä tutkijayhteistyö, kuinka työsi linkittyy tässä yliopistossa tehtävään tutkimukseen?” Haastattelijalle taatusti olennainen kysymys, sillä harva tutkija työskentelee nykyään kammioonsa sulkeutuneena. Sitä paitsi yksin puurtaminen jää helposti tehottomaksi verrattuna toimivaan vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Kaikenlaiset workshopit, projektit ja yksiköt kuuluu mainita tässä, samoin muut työsi kanssa yhtenevät tutkimusaiheet.

Seuraavaksi minulta tiedusteltiin, kuinka perustelisin tutkimusaiheeni ei-teologille. Tulkitsin tämän käytännössä yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyväksi kysymykseksi. Muinaisia tekstejä ja kuolleita kieliä pyöritellessä nykymaailman muuttaminen ei aina ole ensimmäisenä mielessä, mutta tähänkin on osattava vastata; etenkin säätiöt ja rahastot tukevat mielellään näkyvää ja kiinnostusta herättävää tutkimusta. (Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ylenpalttinen korostaminen on muuten todella ahdistavaa – niin kuin tutkimuksella olisi muka pelkkää välinearvoa. Yksityisellä puolella ei tunnuta tajuavan, miten olennaista tutkimukselle on tieteenalan sisällä vaikuttaminen).

Haastattelijat olivat myös kiinnostuneita kansainvälisistä yhteyksistä ja mahdollisista tutkimusvierailuista. Konkreettinen suunnitelma tutkintoon mahtuvista kursseista lähtien on syytä olla tätä varten mietittynä. On tärkeää, että liikkuvuus otetaan tässä yhteydessä esille, mutta kokemukseni mukaan siihen voisi tarjota parempia välineitä aikaisemminkin. Pitäisikö tutkimuksen tekemisestä kiinnostuneita maisterivaiheen opiskelijoita kannustaa useammin esimerkiksi kolmen kuukauden pituiseen vaihtoon?

Työnantaja haluaa myös tietää, millä tavalla hakija käsittelee henkisesti rasittavat tilanteet. Jälkikäteen ihmettelen, etten tajunnut valmistautua stressinhallintaa ja paineensietokykyä koskeviin kysymyksiin paremmin. Ovathan molemmat asioita, joita olen tämän syksyn aikana joutunut toden teolla harjoittelemaan (kts. esim. jokainen blogiteksti, jonka olen ikinä kirjoittanut). Olin ilahtunut henkiseen rasitukseen ja sen kanssa pärjäämiseen liittyvistä kysymyksistä, sillä ne osoittivat, että yliopistolla ainakin tiedostetaan ilmiön arkipäiväisyys. Varsinainen syy lienee tosin yksinkertaisesti se, että väitöskirjatutkijat halutaan ulos valmiina tohtoreina tavoiteajan puitteissa.

Haastattelun loppupuolella minulta kysyttiin muutamia tutkijaidentiteettiin sekä tulevaisuuden suunnitelmiin liittyviä kysymyksiä. Tämä on tutkijan uraa tavoittelevalle kohtuullisen selkeä aihepiiri, mutta konkreettisempi suunnitelma olisi ollut tarkemmin ajattelen valttia.

Muita haastattelussa esiinnousseita teemoja olivat ainakin:

  • Kielitaito (”Täällä lukee, että osaat venäjän perusteet.” ”Joo, olen mä sitä joskus opiskellut.”)

  • Oma käsitys väitöskirjatyöskentelyn luonteesta (”Nimeä kolme ominaisuutta, joita tutkija tarvitsee.”)
  • Vahvuudet ja heikkoudet tutkijana (”En osaa kieltä, jolla mun lähdemateriaali on kirjoitettu.”)

Minulle haastattelussa oli hankalinta ymmärtää, mitä milloinkin tarkalleen kysytään ja takeltelin eniten kysymyksissä, joista en saanut selkeää otetta. Kuunnellakin siis kannattaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *