Motivaation lähteillä

Vaikka opiskelen alaa, johon olen vahvasti kiinnittynyt, putoan silloin tällöin motivaatiokuoppaan. Sieltä ylös pyristellessäni yritän muistella, mistä teologiassa, tarkemmin raamatuntutkimuksessa, aikanaan kiinnostuin. Kuulostaa pariterapialta ja sitähän se tavallaan onkin, mutta tekniikka toimii yllättävän hyvin. Eksegetiikan peruskurssit eivät koskaan vakuuttaneet, niitä enemmän pääainevalintaan vaikuttivat oikeastaan opintoja edeltävät kokemukset.

Muistot ovat tiukasti sidoksissa muistajan näkökulmaan ja siksi ne pikemminkin luodaan kuin palautetaan mieleen. Korostamme valikoituja asioita ja luomme kertomuksia sellaisistakin tapahtumista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä. Muistaminen on hyvin subjektiivinen kokemus – ja ehkä juuri siksi niin merkityksellinen.

Ensin Haminaan. Lukion uskonnon ensimmäisellä kurssilla puolet ajasta käsiteltiin uskontoa ilmiönä ja puolet Raamattua ja sen vaikutusta kulttuuriin. Kurssikirjan pohjalta jälkimmäinen puolikas vaikutti mitäänsanomattomalta, mutta uskonnonopettajani oli laatinut siitä omatoimisesti todella kiinnostavan kokonaisuuden. Vertailimme vedenpaisumuskertomusten tekstejä, pohdimme evankeliumien keskinäisiä riippuvuuksia ja ylipäätään opettelimme tutkimaan Raamattua kuin mitä tahansa dokumenttia. Perustason eksegetiikan kysymysten pohtiminen oli innostavaa ja herätti katsomaan monia tuttuja tekstejä uusin silmin.

Harmi, mutta ihmisen muisti ei toimi näin. Kuva: Wikimedia

Toinen muisto liittyy pääsykokeisiin. Yhteishaun deadlineen mennessä olin valinnut teologisen tiedekunnan ykköskohteekseni ja kävin hankkimassa pääsykoekirjat. Toinen niistä, Teologia: johdatus tutkimukseen alkoi eksegetiikalla. Eri tutkimusmetodien esimerkkikysymykset olivat minulle kuin arvoituksia ja veivät mennessään. Pääsykokeen kysymykset ja kirjan sisällöt olen ajat sitten unohtanut, mutta innostuksen kokemusta en. Kirjan pariin palaaminen vuosien jälkeen tuotti pienen pettymyksen, mutta eksegetiikkaa käsittelevän osion otsikko teki edelleen vaikutuksen:

Ymmärrätkö, mitä luet?

En aina, mutta sen tiedän, että raamatuntutkimuksen kysymysten äärelle syventyminen on edelleen valtavan kiehtovaa, pienistä motivaatiokuopista huolimatta.

 

Lue: Daniel L. Schachter: Muisti. Aivot, mieli ja menneisyys (2001).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *