Hyvistä hetkistä

Sähköposti pompahti kännykän ruutuun kesken YouTube-maratonin.

Toissapäivänä, torstaina 1. kesäkuuta sain viiden jälkeen iltapäivällä tietää, että jatko-opintohakemukseni on hyväksytty. Soitin Nonnalle kertoakseni uutiset, päivitin valmiiksi luonnostellun tekstin someen ja lähdin seurakunnan kesäpiknikille. Siinä hetkessä hyväksytty hakemus ei tuntunut ihmeelliseltä tai hienolta tai vapauttavalta. Tosiasiassa olin ajatellut tuota hetkeä niin pitkään ja niin paljon etukäteen, ettei siinä ollut enää suurta latausta jäljellä.

Lue loppuun