Viikkokatsaus 5: Kieliopin taide

Olen kirjoittanut kielten opiskelusta jo useamman kerran, yleensä hieman turhautuneeseen sävyyn. Kaiken vuodatuksen ja avautumisen keskellä on ehkä jäänyt mainitsematta, että pidän kielistä oikeastaan todella paljon. Tällä viikolla alkanut ranskan jatkokurssi muistutti hyvin siitä, mikä niissä viehättää.

Torstain luennolla sain tehtäväksi muuttaa epämuodollisen kysymyksen muodolliseksi ja päinvastoin. Ja kyllä tuntuikin palkitsevalta onnistua! Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta melkein 50:n klassisen kielen opintopisteen jälkeen kaikenlaisen oman puheen ja tekstin tuottaminen on pieni kulttuurishokki. Erityisen hyvältä tuntui kuitenkin ymmärtää pitkästä aikaa uutta vieraskielistä tekstiä ja sen käyttäytymistä. Lue loppuun

Viikkokatsaus 3: Skarppaa, Augustinus!

Ajan juoksu on julmaa, miten ihmeessä elokuu on jo lopuillaan?

Tällä viikolla olen muun muassa syventynyt Augustinuksen Tunnustuksiin, erityisesti sen seitsemänteen kirjaan, jonka käyn tenttimässä ensi kuussa. Tunnustukset on varhaisen kristinuskon tunnetuimpia tekstejä, mestariteokseksikin sitä on luonnehdittu. Kirkkoisän kiemurainen myöhäislatina on haastavaa, erityisesti kun lauseet tuppaavat venymään useammalle riville. Kevään ja kesään tuskailuissa oli kuitenkin se hyvä puoli, että kielen rakenteet tuntuvat avautuvan tällä kertaa vähän paremmin. Hyvä niin, koska 40 sivun käännösalue ei salli kovin paljoa pysähtelyä. Lue loppuun

Unohtaminen turhauttaa

Listasin tänään väitöskirjatyön ensiaskeleita: rajaa lähdemateriaali, ota tekstien alkukielet haltuun, syvennä tutkimushistorian hallintaa…

Ota tekstien alkukielet haltuun. Onko pakko? Kohtaamisistani latinan kanssa olenkin jo avautunut. Se ei kuitenkaan ole ainoa hankaluuksien aiheuttaja. Yksi lähdemateriaalin alkukielistä on nimittäin syyria, muinaisen aramean kielen alueellinen muoto, jota en ole koskaan aikaisemmin opiskellut. Suunnitelmanani on päästä alkuun oppikirjalla nimeltä Klassista syyriaa hepraisteille.* Heprean intensiivikurssista on kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomasin unohtaneeni osan sen kirjaimista, kieliopista puhumattakaan. Pitäisi siis opetella kieltä, jota ei osaa, sellaisen kielen avulla, jonka on unohtanut. Mikä voisi mennä pieleen? Lue loppuun

Popedaa latinaksi

Tänään minulla on vapaapäivä kesätöistä. Se eroaa eilisestä ja toissapäiväisestä työpäivästä siten, että tänään en yritä edes näennäisesti tehdä töitä. Sen sijaan pitäisi palauttaa jo pari päivää myöhässä oleva latinan jatkokurssin oppimispäiväkirja.

Oikeastaan en haluaisi ajatella koko asiaa. Olin koko kurssin ajan henkisesti kesälomalla ja hoidin tehtävät puolivillaisesti. Lisäksi olen opiskellut latinaa edellisen kerran yli kolme vuotta sitten. Tämän kaiken seurauksena luennoilla oli mahdotonta pysyä kärryillä, ja niiltä tarttui mukaan lähinnä turhautuminen. Lopulta oikeiden hommien välttely oli siinä pisteessä, että käänsin mieluummin Popedaa kuin Augustinusta:

Lue loppuun