Huumoripaitoja, energiajuomia ja blogi-uutisia

Kirjoitin viime viikon lopulla artikkelin. Se on lyhyt, käsittelee jo melkein vuosi sitten palauttamani gradun aihetta ja on nootittamaton. En edes vielä tiedä, julkaistaanko sitä. Artikkeli se kuitenkin on.

Suomeksi ja tutusta aiheesta kirjoittaminen tuntui sopivan pehmeältä paluulta opiskelun pariin ja motivoi palaamaan kesän jälkeen nykyisen tutkimusaiheen äärelle. Mistään suurista läpimurroista ei voi puhua, mutta ainakin kirjoitustili on nyt auki. Lue loppuun

Huolestuttavaa kehitystä

Kuuntelin tällä viikolla puolivahingossa Eppu Normaalia ja järkytyksekseni pidin siitä vähäsen. Yleensä tappavan tylsä kitarasoundi, monotoninen lauluääni ja ihan erityisesti sanoitusten raivostuttavat sutkautukset saavat minut pysymään kaukana koko yhtyeestä.* Eniten vastustan sitä ummehtunutta Suomi-kuvaa, jota koko bändi minulle edustaa. Mutta ehkä Urheiluhullun sanoitukset sitten ovat sen verran ajankohtaiset tämänhetkisessä kuplassani, että tällä kertaa huomasin niiden osuvuuden ja naurahdin. Vähän kuitenkin huolestuin, toivottavasti tila ei ole pysyvä. Jos seuraavaksi alan kuunnella Dingoa, hälyttäkää apua.

Tällä viikolla luin kyllä ihan oikeastikin huolestuttavasta asiasta. Tieteentekijöiden liitto nimittäin julkaisi tiistaina jäsenkyselynsä tulokset uhkaavalla otsikolla ”Kauas urat karkaavat” (YLE:kin tarttui aiheeseen) ja maalaili synkän kuvan akateemisessa maailmassa työskentelevän nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Raportista käy ilmi muun muassa, että pysyvien työsuhteiden määrä on tutkijoilla laskemaan päin, ja että jopa pysyvissä työsuhteissa työskentelevät ovat huolissaan työpaikkojensa puolesta. Lue loppuun