Tom Brady ja pseudotiede

Vastustan tässä maailmassa yli kaiken self help -kirjallisuutta ja ”inspiroivia” sitaatteja. Kyynisyyteni paistaa tässä läpi, mutta minun on kerta kaikkiaan mahdotonta käsittää, kuinka keittiöpsykologisia voimalauseita lukemalla voisi motivoitua tekemään yhtään mitään. Ilmeisesti ihmisten tarpeessa henkiseen kasvuun piilee kuitenkin varsin tuottavaa liiketoimintaa, sillä kaikenlaisia life coacheja putkahtelee esiin tuon tuosta. Tutkintoakaan ei tarvita; riittää, kun on lukenut tarpeeksi Oprahia ja Napoleon Hilliä.

Sitaattien kaava on helppo: kirjoita napakasti, kuinka uudella tavalla asennoitumalla tai olemalla itsesi voit muuttaa elämäsi. Laita tekstisi sen jälkeen jonkun tunnetun henkilön nimiin (ei kukaan sitä tarkista kuitenkaan).

Lue loppuun

Mistä tunnistaa näennäistieteen? Tarkastelussa ”tiedelehti” Luominen

Lueskelin kesällä tieteenfilosofi Inkeri Koskisen huippumielenkiintoista kirjaa Villi Suomen historia, joka käsittelee suomalaisten alkuperästä esitettyjä pseudotieteellisiä väitteitä ja pohtii samalla, mikä erottaa ne oikeasta tieteestä. Erään Koskisen esittelemän määritelmän mukaan näennäistiede:

  1. käsittelee jonkin tieteenalan tutkimia asioita.
  2. on epäluotettavaa.
  3. muodostaa opin tai on osa oppia, jonka edustajat antavat ymmärtää tuottavansa luotettavinta mahdollista tietoa kyseisestä aihepiiristä.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut testaavani näitä kriteerejä johonkin aiheeseen. Tällä viikolla siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun Aamulehti julkaisi jutun uskonnon ja tieteen politisoitumisen vaaroista. Juttu nosti esimerkiksi politisoituneesta tiedevastaisuudesta kansanedustaja Laura Huhtasaaren ja hänen uskonsa kreationismiin. Lue loppuun