Leijonat ja pelastushistoria

Katselin eräänä lauantai-iltana luontodokumenttia TV:stä. Savannien valtiaat, omaperäistä. Miksi ihmeessä puolet maailman luonto-ohjelmista kertoo leijonista? Tällä kertaa kissapedot eivät kuitenkaan odottaneet nälkiintyneinä sadekauden alkua Serengetin kansallispuistossa, vaan kävivät veristä valtataistelua kilpailevan lauman kanssa. Jännittävää! Jakso huipentui kahden urosleijonan kohtaamiseen, jonka jälkeen toinen joutui pakenemaan karummille maille. Tilanne vaikutti epätoivoiselta, kuinkahan seuraavassa jaksossa kävisi?

Dokumentin narratiivi oli mukaansatempaava, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. ”Karu maa”, jonne urosleijona joutui hävittyään pakenemaan, ei näyttänyt juurikaan poikkeavan sen aikaisemmasta reviiristä. Lisäksi draaman huippukohtana toiminut taistelu oli katkonaisesti leikattu ja kesti vain jokusen sekunnin. Tarkemmin ajattelen juuri mikään dokumentin kuvamateriaalissa ei kertonut erityisen jännittyneestä tilanteesta; leijonat makoilivat paikallaan, käveleksivät ympäriinsä ja söivät seepran. Valtataisteluksi varsin kesyn näköistä menoa. Lue loppuun