Unohduin metrolaiturille

Väitöskirjan rahoituksesta kertovat tekstit ovat olleet tässä blogissa pääosin negatiivissävytteisiä. Olen kokenut apurahojen ja palkkapaikkojen hakemisen niin kuluttavaksi ja turhauttavaksi, että jouduin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa pohtimaan vakavasti, onko mielenkiintoinenkaan työ kaiken vaivan arvoista.

Viikko sitten, perjantaina kolmas marraskuuta iltapäivällä, olin juuri poistumassa metrosta, kun sain puhelun. Puhuja toisessa päässä onnitteli ja tarjosi neljän vuoden pestiä tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Haastattelu oli kuulemma mennyt hyvin ja tiukkojen keskustelujen jälkeen valinta oli kohdistunut minuun. Puhelu päättyi ja jäin hölmistyneenä seisomaan metrolaiturille. En ole ihan varma, kuinka kauan siinä olin. Lue loppuun

Väliaikaisuus väsyttää

Hyvää elokuuta! Kesäkuukaudet ovat vilahtaneet ohi vauhdikkaasti, työt kesäteologina ovat nyt käytännössä takana päin ja on aika siirtää ajatukset tulevaan syksyyn.

Olen yläasteelta lähtien tehnyt kesä- ja osa-aikatöitä sekä etenkin viime aikoina työskennellyt kaikenlaisten sivuprojektien parissa, mutta jälleen yhden määräaikaisen työsuhteen lähestyessä loppuaan huomaan kaipaavani jotain vähän pysyvämpää. Vaihtelevat työpaikat ja -tehtävät kyllä haastavat kehittymään ja pitävät liikkeessä, jatkuvaan tai liian nopeaan muutokseen kuitenkin myös väsyy ajan mittaan. Tänään virallisesti alkava jatko-opinto-oikeus on tässä suhteessa kaksiteräinen miekka. Lue loppuun

Huolestuttavaa kehitystä

Kuuntelin tällä viikolla puolivahingossa Eppu Normaalia ja järkytyksekseni pidin siitä vähäsen. Yleensä tappavan tylsä kitarasoundi, monotoninen lauluääni ja ihan erityisesti sanoitusten raivostuttavat sutkautukset saavat minut pysymään kaukana koko yhtyeestä.* Eniten vastustan sitä ummehtunutta Suomi-kuvaa, jota koko bändi minulle edustaa. Mutta ehkä Urheiluhullun sanoitukset sitten ovat sen verran ajankohtaiset tämänhetkisessä kuplassani, että tällä kertaa huomasin niiden osuvuuden ja naurahdin. Vähän kuitenkin huolestuin, toivottavasti tila ei ole pysyvä. Jos seuraavaksi alan kuunnella Dingoa, hälyttäkää apua.

Tällä viikolla luin kyllä ihan oikeastikin huolestuttavasta asiasta. Tieteentekijöiden liitto nimittäin julkaisi tiistaina jäsenkyselynsä tulokset uhkaavalla otsikolla ”Kauas urat karkaavat” (YLE:kin tarttui aiheeseen) ja maalaili synkän kuvan akateemisessa maailmassa työskentelevän nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Raportista käy ilmi muun muassa, että pysyvien työsuhteiden määrä on tutkijoilla laskemaan päin, ja että jopa pysyvissä työsuhteissa työskentelevät ovat huolissaan työpaikkojensa puolesta. Lue loppuun