Viikkokatsaus 10: Niisk!

Olen sairastellut tällä viikolla. Torstain teksti jäi sen takia väliin ja viikkokatsauskin tulee olemaan lyhyehkö.

Syysflunssa ei oikein sovi kalenteriini. Tiedostan kotiin jäämisen tarpeellisuuden, mutta silti se aiheuttaa epämääräisiä syyllisyydentuntoja. Kun takaraivossa jyskyttävä omatunto vaatii muutenkin jatkuvasti tehokkaampaa työskentelyä ja oikeisiin asioihin keskittymistä, ei kipeänä olo varsinaisesti auta. Lue loppuun

Viikkokatsaus 8: Associate Doctoral Student

… on tittelini uuden, kristinuskon leviämistä kulttuurievoluution näkökulmasta tutkivan akatemiaprojektin nettisivuilla, jotka aukesivat tällä viikolla.

Associate on hankala sana, sillä se voi tarkoittaa sekä tasavertaista kollegaa että apulaista. Tässä tapauksessa se merkitsee, että toteutan väitöskirjatyöni yhteistyössä aikaisemmin muodostetun projektin kanssa. Vaikka hyödynnän hieman erilaisia menetelmiä, on työni mahdollista linkittää yhdeksi sen tapaustutkimukseksi. Tämä johtuu siitä, että tarkastelen kristinuskon kehityshistoriassa tappiolle jäänyttä joukkoa, juutalaiskristittyjä. (Hankkeesta ja sen tutkimuskysymyksistä kirjoitan lisää toisella kerralla.) Lue loppuun

Viikkokatsaus 7: sähköiskuja ja synkistelyä

Tunnit uhkaavat tällä hetkellä loppua kesken ja viikkokatsauksenkin kirjoittaminen venähti. Saisin työviikon helposti täyteen, vaikka en koskisi väitöskirjaan ollenkaan ja silti pitäisi olla jotain sanottavaa ensimmäisessä seminaaritapaamisessa. Sirpaleinen viikko-ohjelma täytyisi saada jotenkin järkevämmäksi.

Viikon jännittävin tapahtuma osui perjantai-iltaan, kun sain töissä sähköiskun rikkinäisestä uunista. Lääkäri totesi sydänfilmin ottamisen jälkeen, etten ”luultavasti enää tässä vaiheessa saa kuolettavia rytmihäiriöitä”, eli meno jatkuu. Pieni shokkihoito lienee joskus ihan paikallaan. Lue loppuun

Viikkokatsaus 5: Kieliopin taide

Olen kirjoittanut kielten opiskelusta jo useamman kerran, yleensä hieman turhautuneeseen sävyyn. Kaiken vuodatuksen ja avautumisen keskellä on ehkä jäänyt mainitsematta, että pidän kielistä oikeastaan todella paljon. Tällä viikolla alkanut ranskan jatkokurssi muistutti hyvin siitä, mikä niissä viehättää.

Torstain luennolla sain tehtäväksi muuttaa epämuodollisen kysymyksen muodolliseksi ja päinvastoin. Ja kyllä tuntuikin palkitsevalta onnistua! Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta melkein 50:n klassisen kielen opintopisteen jälkeen kaikenlaisen oman puheen ja tekstin tuottaminen on pieni kulttuurishokki. Erityisen hyvältä tuntui kuitenkin ymmärtää pitkästä aikaa uutta vieraskielistä tekstiä ja sen käyttäytymistä. Lue loppuun

Viikkokatsaus 4: Hukatut aamutunnit

Juuri nyt tarvitsisin kunnollisia rutiineja ja säännöllisen päivärytmin. Syksy on täydessä vauhdissa ja ensimmäiset deadlinet lähestyvät, joten tekemistä riittää. Kalenteri näyttää kuitenkin tällä hetkellä varsin tyhjältä, eikä minun tarvitse normaalina arkipäivänä välttämättä olla missään tai tavata ketään. Se tarkoittaa kohdallani sitä, että varsinainen työskentely venähtää helposti iltaan. Etenkin, jos keskittyminen on tätä luokkaa:

Lue loppuun

Viikkokatsaus 3: Skarppaa, Augustinus!

Ajan juoksu on julmaa, miten ihmeessä elokuu on jo lopuillaan?

Tällä viikolla olen muun muassa syventynyt Augustinuksen Tunnustuksiin, erityisesti sen seitsemänteen kirjaan, jonka käyn tenttimässä ensi kuussa. Tunnustukset on varhaisen kristinuskon tunnetuimpia tekstejä, mestariteokseksikin sitä on luonnehdittu. Kirkkoisän kiemurainen myöhäislatina on haastavaa, erityisesti kun lauseet tuppaavat venymään useammalle riville. Kevään ja kesään tuskailuissa oli kuitenkin se hyvä puoli, että kielen rakenteet tuntuvat avautuvan tällä kertaa vähän paremmin. Hyvä niin, koska 40 sivun käännösalue ei salli kovin paljoa pysähtelyä. Lue loppuun

Viikkokatsaus 2: Suhteellisuudentajua

Kuluva viikko on antanut elämään tarpeellista perspektiiviä kahdella tavalla.

Omat huolet tuntuvat viime päivien uutisvirtaa seuratessa aika tarpeettomilta. Kaikkialla maailmassa tapahtuu jatkuvasti pahaa, mutta kun Facebookiin alkaa pompahdella ilmoituksia turvassa olevista kavereista ensin Barcelonassa ja sitten Turussa, kärsimys iskee tavallista lähemmäs. Elämä voi päättyä äkillisesti ja yllättäen emmekä osaa sen kulkua kokonaan ennakoida. Ja silti, surun jälkeen arjen on taas jatkuttava. Lue loppuun

Viikkokatsaus 1: hapuilevin askelin eteenpäin

Ensimmäinen kokonainen viikko yliopistolla on mennyt ohi vauhdilla. Tuleva lukuvuosi alkaa vähitellen hahmottua, mutta ehkä yllättäenkin tutussa ympäristössä moni asia tuntuu vieraalta.

Tulevan lukuvuoden opinnot on nyt alustavasti suunniteltu ensimmäisen ohjaustapaamisen yhteydessä. Olen aloittanut rahoituksen hakemisen ja tehnyt tausta-analyysia väitöskirjaa varten. Tiedän siis suunnilleen, mitä pitäisi tehdä. Sitä sen sijaan en tiedä, kuinka kaikki käytännössä onnistuu. Lue loppuun