Viisi vinkkiä sosiaalisen median käyttöön avoimessa yliopisto-opetuksessa

Teksti: Salla-Maaria Laaksonen

Sosiaalinen media on kuluneen kymmenen vuoden aikana muodostunut keskeiseksi viestinnän työkaluksi niin arjessa kuin työelämässä. Verkon erilaisia alustoja ja työkaluja voi helposti käyttää myös opetuksen osana ja materiaalina. Samalla tulee harjoiteltua tärkeitä kansalaistaitoja tulevaisuutta varten – verkon tuntemuksesta on nykyään hyötyä alalla kuin alalla. Tässä blogikirjoituksessa esitän viisi eri tapaa tuoda sosiaalista mediaa osaksi opetusta.
tiedesomeMonet sosiaalisen median palveluista ovat lähtökohtaisesti avoimia, mikä saattaa tuntua jännittävältä niin tottumattoman opettajan kuin opiskelijankin näkökulmasta. Avoimuus kuitenkin tuo myös oman mausteensa tekemiseen; julkisuus voi innostaa opiskelijan viilaamaan tekstiä tarkemmin vaikkapa blogikirjoitukseen kuin opettajalle palautettavaan luentopäiväkirjaan.

Palveluissa näkyy usein avoimesti myös käyttäjän nimi tai ainakin nimimerkki. Opiskelijoita ei kuitenkaan tarvitse pakottaa käyttämään omaa käyttäjätiliä tai nimeä. Useimmissa palveluissa on mahdollista käyttää pseudonyymia tai vaikkapa kurssin yhteistä tiliä (Facebook identiteettisääntöineen on tästä poikkeus). Toisaalta osan alla olevista tehtäväideoista voi helposti toteuttaa myös ilman rekisteröitymistä. Pohdi kuitenkin etukäteen, miten seuraat opiskelijoiden suorituksia tarvittaessa.

On myös hyvä muistaa, ettei opettajan tarvitse välttämättä tuntea läpikotaisin jokaista palvelua. Tämän voi myös opiskelijoille tunnustaa ja jakaa kokeilemisen iloa ja vastuuta myös heille. Esimerkiksi oppimispäiväkirjoja tehdessä vastuu alustan valinnasta ja sen toimivuudesta voi olla suoraan opiskelijalla, tai taustakanavan voi luoda kurssille vain lisäaktiviteetiksi ja katsoa, ottaako se tuulta alleen. Kaikista tehtävistä on helppo käydä luennoilla koostekeskusteluja.

Alla olevat viisi ehdotusta sosiaalisen median käyttöön osana kurssisuorituksia on listattu yksinkertaisemmasta alkaen. Kaikki ideat on kuitenkin käytännössä kokeiltu ja toimiviksi testattu!

1. Twitter taustakanavaksi

Twitteriä tavataan käyttää erilaisten seminaarien taustakanavana eli palveluna, jonka kautta seminaarin sisältöjä voi viestiä eteenpäin ja kommentoida niitä. Sama idea toimii hyvin myös luennoilla. Samalla kurssi saa näkyvyyttä myös luokkahuoneen ulkopuolella, ja keskusteluun voivat osallistua myös muut aiheesta kiinnostuneet. Taustakanava luodaan viesteihin lisättävän #hashtagin eli asiasanan avulla. Twitter tunnistaa risuaidalla merkityt sanat hashtageiksi ja luo niistä linkin hakuun, jonka avulla löytää muut samaa hashtagia käyttävät viestit. Kurkkaa esimerkiksi tiedeviestinnän kurssin taustakanavana aloittanut #tiedesome.

Hashtag toimii paitsi Twitterissä, myös esimerkiksi Facebookissa ja Instragramissa. Twitter on kanavista lähtökohtaisesti avoimin ja siksi ehkä selkein, kun viestejä ei tarvitse erikseen säätää julkisiksi.

  • Sovi kurssille oma #hashtag eli asiasana, joka lisätään kaikkiin kurssia koskeviin viesteihin. Hyvä hashtag on selkeä, mutta lyhyt, sillä Twitterin viesteihin mahtuu vain 140 merkkiä.
  • Mieti, miten aktiivista taustakanavan käyttöä voi käyttää kurssisuorituksen osana. Voiko sillä saada korotuksen arvosanaa tai ehkä korvata jonkin tehtävän? Voisivatko opiskelijat ryhmissä raportoida vuorotellen luentoja Twitteriin?

2. Reflektiopäiväkirjan sijaan blogi, videoblogi tai kuvagalleria

Omalla tiedeviestinnän kurssillamme annoimme opiskelijoille vapaat kädet valita reflektiopäiväkirjan muoto. Samalla tehtävä toimi välineenä tutustua johonkin uuteen palveluun tai esittämistapaan. Palautuksina saimme muun muassa Twitter-koosteen, videoblogisarjan, Facebookin kuvagallerian kommentteineen ja kurssin innostamana syntyneen uuden blogin muistiinpanoineen ja kommentteineen.

  • Anna opiskelijoille vapaus valita reflektiopäiväkirjan muoto. Panosta ohjeistuksessa pituuden sijaan siihen, mihin kysymyksiin haluat päiväkirjamerkintöjen vastaavan.
  • Pyydä opiskelijoita palauttamaan Moodleen dokumentin sijasta linkki, josta päiväkirjan löytää, tai verkkosivusta tulostettu pdf-versio, jos päiväkirja ei ole avoimesti verkossa.

3. YouTube on luentojen aarreaitta

YouTube on täynnä paitsi hassuja kissavideoita ja musiikkivideoita, myös paljon eri tieteenalojen asiantuntijoiden ja kansainvälisten huippuyliopistojen tuottamaa materiaalia. Mitä videosisältöä löytyisi omalta tieteenalaltasi? Vastaavia videotallenteita löytyy myös esimerkiksi Helsingin yliopiston omalta kanavalta.

  • Etsi itse aihepiirillä tai tutkijagurujen nimellä materiaalia esimerkiksi luennon introna käytettäväksi. Vaihtoehtoisesti voit laittaa opiskelijat etsimään sisältöjä ja koostamaan niistä esimerkiksi linkkikokoelman Moodlen tietokanta-aktiviteettiin.

4. Hyödynnä Wikipediaa

Wikipedia on avoin tietosanakirja, joka usein yliopistokontekstissa aiheuttaa lähinnä muistutuksen siitä, ettei sitä sovi käyttää lähteenä. Wikipedian päivittäminen on kuitenkin helppo tehtäväaihio minkä tahansa tieteenalan kontekstissa. Varmista aluksi, että opiskelijat tutustuvat Wikipedian käyttösääntöihin ja päivitysohjeisiin – ne löytyvät suoraan Wikipedian etusivulta. Turha huoli kuitenkin pois; Wikipediaa ei voi rikkoa, ja aktiiviset käyttäjät auttavat ja korjaavat tehtyjä päivityksiä. Tärkeintä on muistaa, että tiedon lähde tulee aina merkitä. Tätä kautta Wikipedia opettaa myös tieteellistä kirjoittamista ja lähdekritiikkiä.

  • Valitse muutamia oman alasi Wikipedia-sivuja tai katso, puuttuuko opetettavaan asiaan liittyviä sivuja kokonaan. Laita opiskelijat yksin tai ryhmässä luomaan, korjaamaan ja päivittämään sisältöjä kurssikirjallisuutta hyödyntäen.
  • Päivitettäviä sisältöjä voi myös etsiä yhdessä opiskelijoiden kanssa ja pitää esimerkiksi yhdellä luentokerralla yhteisen päivityssession. Suomenkielisen Wikipedia-yhteisön listaamista artikkelitoiveista voi löytyä hyviä ideoita.

5. Kuratoi kasvion digitaalinen versio

1960-luvulla Suomen koululaiset opettelivat kasveja keräämällä ja kuivaamalla niitä kasvioon. Myös monet sosiaalisen median palvelut soveltuvat kätevästi digitaalisten linkkivarantojen ja tietopankkien keräämiseen. Tällaista sisällön kokoamista ja koostamista kutsutaan kuratoinniksi. Esimerkiksi Pinterest-kuvanjakopalveluun voi perustaa kurssille yhteisen kokoelman (board), jolle kurssilaiset voivat yhdessä lisätä kuvia ja sisältöjä eri puolilta verkkoa. Vastaavalla tavalla kurssilaisten tai pienryhmien kuratoimia digitaalisia koosteita voi koostaa esimerkiksi paper.li tai Storify-palvelulla. Katso esimerkiksi useamman henkilön yhteistyössä koostama Wikipedia-kokoelma tai twiittaavista tutkijoista tehty kooste paper.li:ssä.

Näihin palveluihin täytyy lähtökohtaisesti rekisteröityä ja oikeudet jakaa kullekin käyttäjälle erikseen. Kaikkiin voi myös hakea sisältöä suoraan #hashtagin avulla muista sosiaalisen median palveluista.

  • Kerro tehtävänannossa, haluatko opiskelijoiden keräävän tiettyyn kurssin aihepiiriin liittyviä uutisia tai tiedeuutisia, journaaliartikkeleita, blogikirjoituksia, infografiikoita, henkiöitä, tapahtumia… vai annatko ehkä opiskelijoille täysin vapaat kädet sisällön suhteen? Erityyppisiä materiaaleja varten voi myös perustaa omat kokoelmat.

Tallenne Salla-Maarian esityksestä Avoimen yo:n Opetuksen Foorumissa: https://connectpro.helsinki.fi/p1b57j189rd/  (18:24)

Yksi vastaus artikkeliin ”Viisi vinkkiä sosiaalisen median käyttöön avoimessa yliopisto-opetuksessa

  1. Päivitysilmoitus: Vinkkejä sosiaalisen median käyttöön opetuksessa | Rajapinta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *