Elintarvikeketjut ovat kehittyneet kohti globaalia, alueellisesti keskittynyttä sekä lineaarista toimintamallia, josta seuraa maaltamuuttoa, sosiaalisten rakenteiden disintegraatiota sekä ravinteiden kierrättämisen vaikeutumisen vuoksi kasvavia ravinnevalumia Itämereen (Kahiluoto ym., 2005). Edes EU:n luomumaatalouden säädökset eivät ole pyrkineet edistämään paikallisten ruokaketjujen syntyä, orgaanisen aineen kierrätystä kasvi- ja eläintilojen välillä tai tuotannon sekä kulutuksen välillä, minkä seurauksena nämä tuotanto-ominaisuudet eivät ole kehittyneet haluttuun suuntaan (Kahiluoto ym., 2005). Mikäli lähi- ja luomuruoalla halutaan saavuttaa ympäristöetuja on integroitava kotieläin- ja kasvinviljelytilat ja purettava maatalouden alueellista erikoistumista,korvattava kemialliset lanniotteet typensitojakasvien käytöllä ja orgaanisilla lannoitteillla.
Luomutilalla kasvinvuorotuksen ja viljelykierron avulla luodaan tuotannon perusta, joka tavanomaisessa tuotannossa on taloudellisesti kannattavampi hoitaa ulkopuolisten tuotantopanosten avulla, kuten lannoitteiden ja rikkakasvitorjunnan avulla (Lötjönen ym.,2004). Tämä on mahdollistanut tavanomaisessa tuotannossa erikoistumisen tila- ja aluetasolla, mutta joka on suurempien tuotantoyksiköiden vuoksi johtanut ympäristöongelmiin. On kuitenkin varauduttava siihen, että maatalouden tuotantopanosten hinta jatkaa kohoamista, eikä täten lisää tavanomaisen tuotannon kilpailuetua.
Yleinen käsitys ”puhtaasta suomalaisesta ruoasta” on ollut luomun kehittymisen suurin este, sillä jos maatalouspolitiikassamme olisi esitetty luomua puhtaampana vaihtoehtona tavanomaiselle tuotannolle, se olisi ollut viesti siitä, että muu kotimainen ruoka ei ole puhdasta (Luomuinstituuttiraportti). Eräs ongelma on kuitenkin se, että Suomessa luomun kehittämisessä on korostettu markkinalähtöisyyttä; nyt kun kauppa ja kuluttajat ovat lähteneet asiaan mukaan, tarjonta ei ole pysynyt perässä ja luomun heikko saatavuus lisää nyt luomun tuontia (Luomuinstituuttiraportti). Suuri osa luomutuotannon kasvintuotannosta käytetään yhä rehuna tavanomaisilla tiloilla, mikä on johtanut alhaiseen luomutuotteiden määrään luomupeltoalaan nähden (Koikkalainen ym.,2011). Tämä porsaanreikä tulisi tukkia, jotta luomutuotannon tehokkuus ja tuotantomäärät kasvaisivat.
Luomutuotannon siirtymäaika, luomutuotantoon tarvittava pitkäjänteisyys sekä mahdollisesti nopeasti muuttuvat tukijärjestelmät aiheuttavat epävarmuutta tuottajien keskuudessa (Koikkalainen ym.,2011). Luomutuotannossa parempi kannattavuus on yksi luomutuotantoon siirtymisen motiiveista, sillä useimpina vuosina luomun kannattavuus on ollut parempi kuin tavanomaisessa tuotannossa; vuonna 2011 tavanomaisen tilan kannattavuuskertoimeksi ennustettiin 0,37 luomutilojen 0,60 (Koikkalainen ym.,2011).
BERAS-hankkeen (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) edistämä ravinteita tehokkaasti kierrättävä luomuviljely (ERA) edustaa uudenlaista lähtökohtaa maatalouspolitiikkaan. Lähtökohtana ei olisikaan taloudellinen eloonjäämistaistelu, ylituotannon ajoilta periytyvä sopeuttamisajattelu, vaan uutena ruoka- ja maatalouspoliittisena lähtökohtana olisi sellaisen maatalouden tuotantotavan ja rakenteen tavoittelu, joka vastaa kansalaisten toiveita paikallisuudesta, ympäristöystävällisyydestä ja kulttuurisesta laadusta.
Ja ratkaisuna on Lähiluomu.
Koikkalainen, Kauko., Seuri, Pentti., Koivisto, Anu., Tauriainen, Jukka., Hyvönen, Terho,. Regina, Kristiina. 2011. Luomu 50 – mitä tarkoittaisi jos 50% Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun. MTT raportti 36
Lötjönen, Timo., Muuttomaa, Elina.,Koikkalainen, Kauko.,Seuri., Pentti & Klemola, Esa. 2004. Laajamittaisen luomutuotannon teknologia – taloudellinen toteutettavuus ja ekologinen kestävyys. Maa- ja elintarviketalous 44. MTT
Kahiluoto, Helena., Granstedt, Artur., Backman, Stefan., Fischer, Holger., Hannula, Annamari., Kakriainen, Salla., Krumalova, Veronica., Larsson, Markus., Lehto, Tiina., Nousiainen, Marko., Pylkkänen, Päivi., Schneider, Thomas., Seppänen, Laura., Seuri, Pentti., Sumelius, John., Thomsson, Olof., Vesala, Kari., Vihma, Antto. Localisation and recycling in rural food systems – impact and solutions. Researching sustainable systems. Proceedings of the First Scientific Conference of the International Society of Organic Agriculture Research (ISOFAR), held in Cooperation with the International Federation of Organic Agriculture Movements (IFOAM) and the National Association for Sustainable Agriculture, Australia (NASAA), 21-23 September, 2005
