Proteiinin osoittaminen

Tarvittavat välineet

  • keitinlasi
  • kaasupoltin ja keitinlevy
  • koeputkia
  • tussi
  • pipetti

Tarvittavat aineet

  • laimea kuparisulfaattiliuos
  • 10% natriumhydroksidiliuos
  • tutkittavia näytteitä, kuten:
    • kananmunan valkuainen
    • liha
    • tomaatti
    • vesi
    • sokeri
    • salaatinlehti

 

Pohdin ensin missä annetuissa näytteissä mahdollisesti on proteiinia ja miksi. Tee taulukko, jossa on kukin ruoka-aine sekä ennakkoarvelu siitä löytyykö niistä proteiinia ja kokeen lopputuloksena proteiinin esiintyminen.

Merkitse tussilla koeputkiin ruoka-aineiden nimet. Lisää jokaiseen koeputkeen noin 2 millilitraa kuparisulfaattiluosta. Lisää tipoittain natriumhydroksidia niin paljon, että liuoksen väri vaihtuu turkoosista siniseksi. Lisää noin 1-3 millilitraa näytettä koeputkeen ja lämmitä koeputkea vesihauteessa. Kirjaa huomiot taulukkoon.

Proteiinien tunnistaminen perustuu kupari(II)-ionin sitoutumiseen proteiinien peptidisidokseen. Tämä vaikuttaa liuoksen väriin.

 

Unipäiväkirja unen vaikutuksen tarkkailuun

Päiväkirjat ovat hyvä tapa hahmottaa ihmisen päivittäisiä rytmejä. Jos ihmiseltä kysyy suoraan kuinka paljon hän nukkuu, tulos on aina epätarkka. Unipäiväkirjan pitäminen muutaman päivän ajan antaa paljon luotettavamman kuvan.

Valmiita unipäiväkirjoja ohjeineen löytyy esimerkiksi Työterveyslaitoksen (pdf) tai Terve Koululainen -hankkeen sivuilta (pdf).

Unipäiväkirjaan kannattaa lisätä nukkumisaikojen lisäksi muun muassa seuraavia nukahtamiseen vaikuttavia asioita:

  • Kofeiinipitoiset juomat (kahvi, tee, kolajuomat)
  • Syöminen ennen nukkumista
  • Liikunta
  • Television tai muun näytön katselu
  • Tietokoneen, tabletin tai kännykän käyttö sängyssä
  • Huolet, ongelmat, stressaavat asiat

Näillä voidaan arvioida miten eri tekijät vaikuttavat nukahtamiseen, ja toisaalta miten nukahtamista voidaan helpottaa. Vireystasoa arvioimalla voidaan arvioida onko unen määrä riittävä vai liian pieni.

THL:n kouluterveyskyselystä löytyy vertailutietoa koululaisten keskimääräisistä nukkuma-ajoista.

Soluhengityksen osoittaminen

Välineet:
– kaksi keittopulloa ja
– keittopulloihin ilmatiiviit korkit, joiden välillä on kumiletku

Aineet:
– bromitymolinsininen tai
– kalsiumhydroksidiliuos

Hiilidioksidin muodostuminen voidaan osoittaa esimerkiksi veden hiilidioksidipitoisuuden ja siten pH:n muutoksella tai kemiallisilla reaktioilla. Bromitymolinen sininen on kätevä indikaattori, koska se on muuttaa väriään lähellä neutraalia pH:ta. Emäksisessä se on väriltään sininen ja happamassa keltainen. Kalsiumhydroksidiliuos muodostaa hiilidioksidin kanssa sakkaa, jonka syntyminen voidaan havaita.

Näin voidaan tarkkailla, miten toisessa keittopullossa tapahtuu soluhengitys. Koeasetelma mahdollistaa esimerkiksi kasvien hiilidioksidin muodostamisen osoittamisen. Rakennetaan kaksi koeasetelmaa: asetaan molempiin toiseen keittopulloon indikaattori ja toiseen vettä, jossa on vesikasvi. Toinen kasvin sisältävistä keittopulloista peitetään valoa läpäisemättömäksi. Vertaillaan hiilidioksidin muodostumista.

Myös suoraan veteen, johon on lisätty bromitymolinsinistä, voidaan laittaa soluhengittäviä kasveja. Esimerkiksi elävät herneet alkavat liuoksessa käyttää happea ja tuottaa hiilidioksidia, jolloin nesteen väri vaihtuu.

Hampaat ja hiilihapotetut juomat

Välineet:
– hampaita
– erilaisia juomia

 

Hampaina voidaan käyttää esimerkiksi sian hampaita tai muuta helposti hankittavaa hammasmateriaalia. Hampaat kannattaa kuvata ja tutkia ennen koetta sekä punnita. Painon katoaminen on yleensä pientä, joten mahdollisimman tarkka vaaka on eduksi.

Kaadetaan laseihin erilaisia juomia, esimerkiksi kolajuomaa, energiajuomaa, maustettua hiilihapotettua vettä, maitoa, vettä ja niin edelleen. Lasit peitetään, jotta neste ei haihdu pois ja hiilihappo ainakin osittain pysyy nesteessä. Lasien kannattaa antaa olla ainakin kolme – neljä vuorokautta laseissaan.

Kokeen jälkeen hampaiden pintaa vertaillaan koetta edeltävään tilanteeseen. Hampaat myös kuivataan ja tämän jälkeen punnitaan.

Hiilihappoiset juomat ovat saattaneet tuhota hampaan ulkopinnan kiillepintaa. Tämän huomaa usein helpoiten kokeilemalla hammasta sormella.