Valomikroskooppi ja sen käyttö
Valomikroskoopissa voi tutkia sellaisia näytteitä, josta valo pääse läpi. Tutkittavien kohteiden on oltava siis hyvin ohuita tai pieniä. Koulusta saattaa löytyä myös stereomikroskooppi (binokulaari), jolla tutkitaan isompia ei valoa läpäiseviä kohteita (kuten esim. eri materiaalien pintoja, hyönteisiä, sulkia, karvoja, ihoa tms.)
- Käydään läpi mikroskoopin osat. (Oppilaat voivat kirjata ne monisteeseen tai kirjata vihkoon tai tutkia omalla pöydällä olevaa mikroskooppia.)
- Mikroskooppia pidetään aina tukevasta rungosta. Mikroskoopin tärkein osa on mikroskooppiputki, jonka toisessa päässä on okulaari (silmää vasten tuleva osa) ja toisessa objektiivi (tutkittavaa kohdetta lähellä oleva osa). Okulaari ja objektiivi muodostavat suurennoslaitteen. Tavallisesti mikroskoopissa on eri suurennoksin vaihdettavia okulaareja ja objektiiveja. Objektiivit on kiinnitetty objektiivikiekkoon. Katsominen aloitetaan aina pienimmästä objektiivista kääntämällä objektiivikiekko paikoilleen (kuulu napsahdus).
- Preparaatti valaistaan alhaalta lampun avulla. Joskus on tarvetta käyttää himmennintä.
- Tutkittava valmiste eli preparaatti sijoitetaan objektipöydälle pidikkeisiin. Pienintä suurennosta käyttäen kuva tarkennetaan ensin karkeasäätöruuvilla ja tarkennetaan sen jälkeen hienosäätöruuvilla. Suuremmilla suurennoksilla käytetään ainoastaan hienosäätöruuvia.
- Suurennoksen arvo lasketaan objektiivin ja okulaarin tulona (esim. jos okulaarin suurennos on 10x ja objektiivin suurennos 40x, kohde suurennetaan 400x).
Preparaatin valmistaminen
Preparaatin valmistuksessa tarvitaan puhtaita alus- ja peitinlaseja. Tutkittavan kohteen käsittelyä varten tarvitaan preparointi veitsi (tai skalpelli tai partaveitsi), pinsetit ja preparointineula. Lisäksi tarvitaan vesiastia ja pipetti sekä huokoista paperia (esim. käsipaperia) ylimääräisen nesteen poisimemiseen.
- Puhdista aluslasi.
- Aseta tutkittava näyte aluslasille. Jos näyte on kuiva, tiputa aluslasille ennen näytteen asettamista pari pisaraa vettä. Suorista näyte tarvittaessa preparointineulalla tai levitä näyte tasaiseksi veistä apuna käyttäen.
- Aseta varovaisesti peitinlasi näytteen päälle. Jos peitinlasi jää ilmaan, näyte on liian paksu ja preparaatin teko täytyy aloittaa alusta ohuemmalla näytteellä.
- Voit painaa peitinlasia varovasti preparointineulalla, jotta ylimääräiset ilmakuplat poistuvat. (Ilmakuplat ovat näytteessä harmittavana esteenä ja näkyvät yleensä mustina palleroina.)
- Aseta valmis preparaatti objektipöydälle ja kohdista suurin osa näytteestä objektipöydän reiän kohdalle. Kiinnitä lasi pidikkeillä.
- Aloita tutkiminen pienimmästä suurennoksesta.
Helppoja kohteita mikroskopoinnin aloittamiseksi
- Perunan tärkkelysjyvien katsominen
Raa´asta perunasta raaputetaan hiukan tärkkelystä vesipisaraan aluslasille. Raaputtaa vesipisaraan hiukan tärkkelystä, riittää että vesipisaran väri muuttuu. Varo ettei kokkareita tule mukaan. Jos peruna on hyvin mehukas, vesipisaraa ei aluslasille tarvita. Jotta tärkkelyksen jyvät näkyvät paremmin, ne voi värjätä hyvin laimealla jodiliuoksella. Eri kasvien tärkkelyksen jyvät ovat erimuotoisia. Perunan tärkkelysjyvät ovat pyöreähköt, toisinaan kolmiomuotoiset, erikokoiset.
- Sipulin epiteelisolujen tutkiminen
Sipulin epiteelisolukko on helppo irrottaa mehevän sisuslehden alapinnasta (kalvomainen nahkea kerros). Aseta pala solukkoa vesipisaraan ja yritä välttää ryppyjä. Sipulin epiteelisolut näkyvät suorakulmaisina, ikään kuin tiiliseinänä.
- Lehden alapinnan soluja
Toisten kasvien, kuten tulppaanin tai purjon tai juorun lehtien alapinnasta saa irrotettua ohuita suikaleita. Taita varovasti lehteä ja kun siihen tulee murtumapinta, irrota palaset toisistaan repäisemällä alapintaa. Tutkittavaksi riittää myös hyvin pieni pala, mutta sen täytyy läpäistä valoa. kasvisolut näkyvät yleensä kulmikkaina ja tiivisti toisissaan kiinni olevina. Lehtien alapinnassa saattaa näkyä myös ilmarakoja, jolloin ilmarakojen huulisolut näkyvät papumaisina (kaksi solua vastakkain, joiden välissä ilmarako).
Muita tutkimuskohteita:
vesiruton ja lehväsammalen lehden solujen tutkiminen (ohuen lehden voi asettaa sellaisenaan aluslasille); posken limakalvon solujen tutkiminen (raaputetaan varovasti posken sisäpinnalta pieni määrä limaa esim. kertakäyttölusikalla ja levitetään se aluslasille); pieneliöiden tutkiminen (vesinäytteestä voi tutkia esim. mikroskooppisia leviä; tohveli eläimiä voi tutkia liemestä, jossa on liotettu viikon verran lehtikariketta ja heinää).
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.