Eläinten käyttö opetuksessa

Selkärankaisia voi tutkia monella tapaa: selkärankaisia voi tarkkailla luonnossa, ulkonäköä voi tarkastella kuvista tai toppaeläimistä, voi tutkia luonnossa olevia jälkiä, voi tukia eliöiden jäännöksiä (kuten sulkia, munankuoria, luita tms.) ja eläimiä voi preparoida. Eläimistä on saatavilla myös paljon ja monipuolista videomateriaalia. Preparointia käytetään vähenevässä määrin, mutta se kiinnostaa monia oppilaita (kuten myös inhottaa useita). Mielenkiinto anatomiaa ja preparointia kohtaan herää jo peruskoulussa ja se on erittäin (elintärkeä!) taito monelle tulevalle lääkärille.

Eläinten käytössä opetuksessa on syytä muistaa, että elävien selkärankaisten käsitteleminen vaatii aina eläinkoeluvan. Kuolleiden eläinten avaaminen on mahdollista, mutta tässä on monia tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon.

Selkärankaisia tutkiessa on otettava huomioon, ettei millekään eläimelle saa aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä. Rauhoitettujen eläinten tutkiminen täytyy harkita erityisen varovaisesti. Eläinten jäänteiden keräämistäkin täytyy harkita varovaisesti, koska ei ole tietoa mihin sairauteen tai miten eläin on saattanut kuolla. Isommat ja jo luonnossa pidempään olleet luut ja esim. hirvieläinten sarvet voi pestä esim. astianpesukoneessa.

Sammakkoeläimet

Kaikki Suomessa elävät sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja, eikä sammakonkutua saa kerätä. Sammakoiden ja nuijapäiden kasvua voi seurata luonnossa, jos sellaiseen on mahdollisuutta.

Kalat

Kala on yleisin koulussa kokeellisesti tutkittava selkärankainen. Vaikka kalaa tutkitaan jo peruskoulun alemmilla luokilla, se on oppimistavoitteiden osalta melko haastavaa.

  • Kalat haetaan etukäteen kaupasta, torilta, kalastajalta tai pyydystetään itse. Jos on tarvetta isommille kaloille tai suuremmalle määrälle, ne on hyvä tilata etukäteen. Kauppiaalle on myös kohtelijasta sanoa, että kalat tulevat koululaisille tutkimustarkoituksiin.
  • Kalan tutkimisessa pöytä täytyy suojata hyvin. Parasta olisi jos jokaiselle tutkittavalle kalalle olisi joko kiinteä tarjotin tai leikkuulauta. Saksien ja veitsen on oltava hyvässä kunnossa ja teräviä ja oppilaiden kanssa on aina syytä käydä turvallisuusasiat läpi ennen työn aloittamista.
  •  Jos oppilaat tutkivat kalaa ensimmäisen kerran, sen voisi tehdä yhdessä askel askeleelta opettajan demonstroidessaan tutkimuksen vaiheita esim. dokumenttikameraa hyväksi käyttäen. Silloin oppilaat vaan harjoittelevat kalan avaamista, eikä monisteita tai vihkoja tai kirjoja ole tarkoitus olla esillä. Ensimmäiseksi kalaksi sopii hyvin silakka tai muikku. Kala-allergiat on otettava huomioon.
  • Täytyy myös ottaa huomioon, että kalan tutkiminen, vihon tai monisteen täyttäminen ja kirjan katsominen samanaikaisesti ei ole helppo aikuisellekaan, peruskoululaisista puhumatta. Tutkimus kannattaa suunnitella siten, että piirroskuva, jota on tarkoitus käyttää apuna on heijastettu taululle kaikkien nähtäväksi. Esillä voi olla ns. työmoniste, johon kirjataan havaintoja ja monisteesta kirjoitetaan myöhemmin havainnot puhtaaksi omaan vihkoon tai monisteeseen. Silloin ei tarvitse varoa monisteen tai vihon tahriintumista.
  • Ennen kalan avaamista tutkitaan kalan ulkonäköä ja kirjataan ulkoisia tunnusmerkkejä (vatsaevä, rintaevät, selkäevät, peräevä, pyrstöevä, suu, silmät, sieraimet, kiduskansi, peräaukko, kylkiviiva, rakenne yleisesti), jotka pystytään kyseisestä kalasta tunnistamaan. Sen jälkeen lähdetään tutkimaan kalan sisärakennetta (kidukset, hampaat, maksa, sappirakko, mahalaukku, suoli, perna, uimarakko, munuaiset, sukurauhaset, sydänpussi jne.). Kalalajien sisärakenne voi olla melko erilainen, joten kaavakuvassa esitetyt elimet eivät välttämättä vastaa sen kalan elimiä, mitä juuri tutkitaan. Siksi opettajan on syytä ensin avata kalalaji itse ja vertailla sitä esim. monisteen kaavakuvaan.
  • Kaloja on mukavaa tutkia myös akvaariossa. Akvaario vaatii kuitenkin huolenpitoa, eikä sen ylläpito ole kaikissa kouluissa mahdollinen.

 

Linnut

Moni harrastaa lintuja ja luokalla saattaa olla useampikin lintubongari. Mikäli harrastajia löytyy, heitän osaamista kannattaa hyödyntää (tosin vain siinä tapauksessa, jos he itse haluavat).

Lintuja on harvemmin laboroitavana, joten tutkimuksissa keskitytään lintujen seuraamiseen (laulun kuunteleminen, lentäminen, muutto jne.) tai ulkoisten rakennepiirteiden tutkimiseen (jalat, nokka, siivet, höyhenpeitto).

Nisäkkäät

Kuten lintuja myös nisäkkäitä tuodaan harvoin tutkittavaksi koululaboratorioon. Joskin lukiokursseilla rotan laborointi on usein opetussuunnitelmassa. Peruskoulussa nisäkkäitä tutkiessa keskitytään pääasiassa ulkoisten rakennepiirteiden tutkimiseen.