Ihminen: Maistellaan sokeria

Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          vaniljasokeria kannellisessa purkissa. Tärkeintä on, etteivät oppilaat pysty ulkoisten tuntomerkkien perusteella sanomaan, mitä purkissa on.
–          kertakäyttölusikoita
Tee näin:Muista, että koululaboratoriossa ei saa maistella ja syödä mitään ennen kuin ollaan varmoja, että se on täysin turvallista.
  • Pyydä oppilaita puristamaan nenä tukkoon ja tulemaan vuorotelleen luoksesi.
  • Anna jokaiselle oppilaalle lusikan kärjellinen vaniljasokeria suuhun (nenä on pidettävä kiinni koko ajan ja siihen asti kunnes sokeri on syöty, muista ottaa jokaiselle oppilaalle oma lusikka tai puhdista lusikka välillä).
  • Oppilas palaa paikalle ja kirjoittaa ylös sen aineen nimen, jonka luulee saaneensa suuhun ja sen jälkeen voi päästä irti nenästä.
  • Kun kaikki oppilaat ovat käyneet maistamassa ainetta ja tehneet arvion aineesta, käydään lyhyt keskustelu siitä, mitä oppilaat arvelevat syöneensä.
  • Kuinka moni arvelee syöneensä sokeria ja tuleeko yhtään arvausta että aine oli vaniljasokeri?
  • Sen jälkeen voi joko kaikille tai muutamalle halukkaalle antaa ainetta maisteltavaksi niin, että myös hajuaisti on mukana.
  • Tunnistavatko oppilaat aineen helpommin?
Tuloksia:
Tässä tehtävässä on tärkeätä, että oppilaat pitävät yhteisen keskustelun asti arvion aineesta omana tietona. Jos nenästä on pidetty kunnolla kiinni, melkein jokainen tunnistaa aineen tavalliseksi sokeriksi. Vasta hajuaistin avulla aine paljastuu vaniljasokeriksi.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä havainnoidaan että maun tunteminen riippuu muistakin aisteista, ei pelkästään makuaistista. Suussa olevat makunystyrät aistivat vain neljä perusmakua. Se mitä sanomme ruoan mauksi, liittyy suurelta osin ruoan tuoksuun. Jokainen on ehkä havainnut, että nuhaisena ruoka ei maistu juuri miltään.

Ilmiöt: Miltä makea vesi maistuu?

Tarvikkeet:
–          vesinäytteitä (vesijohtovettä, erilaisia kaupallisia pullovesiä)
–          vesilaseja tai kertakäyttömukeja
–          samanlaisia vesiastioita vesinäytteitä varten (niin monta kuin on vesinäytteitä)
–          arviointitaulukon monisteen
Tee näin:
  1. Numeroi kaikki vesinäytteet ja tyhjät astiat.
  2. Kaada vesinäytettä hieman tyhjään astiaan ja huuhtele astia sillä. Sen jälkeen täytä astia vesinäytteellä. Vesinäytteen numeron on siis täsmättävä astian numeroon. Tee näin kaikkien vesinäytteiden kanssa.
  3. Aseta numeroidut ja vesinäytteillä täytetyt astiat esille. Kerholaiset eivät siis näe vesinäytteiden alkuperäisiä astioita tai lähteitä. Jos kerholaisia on paljon, numeroituja astioita voi laittaa useampia samaa numeroa esille, ettei syntyisi ruuhkaa.
Tehtävän taustaa:
Vaikka yleensä mielletään, ettei puhdas vesi maistu miltä, niin todellisuudessa eri vesinäytteillä saattaa olla isojakin makueroja. Veden maku riippuu monesta eri tekijästä, kuten esimerkiksi maistajan kyvystä tuntea makuja tai veteen liuenneista suoloista ai muista aineista ja yhdisteistä. Vain tislattu vesi on täysin puhdas, mutta silläkin on oma ominaismaku. Tislattua vettä ei saa kuitenkaan juoda, eli sitä ei pitäisi laitta vesinäytteiden joukkoon.
Miltä makea vesi maistuu – arviointitaulukko
  • Kaada vesinäytettä hieman lasiisi.
  • Ota pieni määrä vettä suuhun ja maista sitä.
  • Yritä löytää vedestä joitakin ominaispiirteitä, joilla voisit veden makua kuvailla.
  • Kirjaa tulokset taulukkoon.
  • Lopuksi voit sijoittaa vesinäytteet niin että 1. sijalla on mielestäsi paras vesi jne.
Vesinäytteen numero
Maun kuvaus
Onko vesinäyte mielestäsi suomalainen tai ulkomaalainen
Sija