Räme on mäntyä kasvava puustoinen suotyyppi. Kuivimpien mättäiden kasvilajistosta löytyy paljon samoja lajeja kuin kuivista kangasmetsistä, mutta märemmissä kohdissa mättäiden välissä rahkasammalet ja muut suokasvit hallitsevat. Korpien tapaan rämeen maalaji on turvetta. Turvetta voi olla useiden metrien paksuudelta ja rämeen turvekerros on korpea paksumpi. Kuusivaltaiseen korpeen verrattuna räme on kasvupaikkana valoisampi, kuumempi ja karumpi. Kenttäkerroksessa varvut ovat tavallisia ja esimerkiksi suopursua kasvaa yleisesti. Pohjakerroksessa on pääasiasiassa rahkasammalia.

Tunnusomaisia lajeja: puna- ja ruskorahkasammal, suonihuopasammal ja rämekynsisammal.

Tavataan myös: korpikarhunsammalta, seinäsammalta, nuokkuvarstasammalta ja kangaskynsisammalta.

RÄMEKYNSISAMMAL, MYRKVASTMOSSA, DICRANUM BERGERI

 

 

 

 

 

 

 

Tuntomerkit: Rämekynsisammal on jopa 15 cm korkea ja tiheästi kasvava sammal. Se muodostaa mättäille pieniä laikkumaisia kasvustoja. Sammalen varsi on harvoin haarainen ja varret ovat kangaskynsisammalta hoikempi. Sen lehdissä näkyy aaltomaista poimua erityisesti silloin, kun kasvi on kuiva. Pitkänomaiset, kapeat lehdet eivät ole kynsimäisen käyriä, kuten muilla kynsisammalilla, vaan jäykästi sivuille tai yläviistoon siirottavia. Kun kangaskynsisammalen varren huopa on vaaleaa, on se rämekynsisammaleella ruskeaa tai sitä ei ole lainkaan.
Elinympäristö: Rämekynsisammal kasvaa karuilla soilla kuten rämeillä.
Levinneisyys: Koko Suomessa runsas.

RUSKORAHKASAMMAL, ROSTVITMOSSA, SPHAGNUM FUSCUM

 

 

 

 

 

 

 

Tuntomerkit: Ruskorahkasammal on ruskea pienikokoinen sammal, joka muodostaa tiiviitä ja laajoja mattoja. Sammalen varsi on tumman ruskea.
Elinympäristö: Ruskorahkasammalta esiintyy rämeellä, nevalla ja niukkaravinteisten suomättäiden päällä.
Levinneisyys: Koko Suomessa yleinen
Lisätiedot: Ruskorahkasammal on pohjoisessa tärkein turvetta tuottava sammallaji.

SUONIHUOPASAMMAL, RÄFFELMOSSA, AULACOMNIUM PALUSTRE

 

 

 

 

 

 

 

Tuntomerkit: Suonihuopasammal on 10–15 cm korkea vaaleanvihreitä mättäitä muodostava laji. Sammalen latvus on kellertävä, mutta alaosastaan sammal on ruskea. Varrella on ruskea huovasto, joka sitoo versot yhteen melko tiiviksi mättääksi.
Elinympäristö: Suonihuopasammal viihtyy karujen ja rehevien soiden mättäillä rämeellä, letolla ja lähteikössä. Sammal on soistumassa olevien paikkojen ensimmäisiä lajeja.
Levinneisyys: Suomessa yleinen ja runsas.
Lisätiedot: Sammal on runsastunut soiden ojitusten jälkeen ja on harvoja suosammalia, jotka ovat ojituksista hyötyneet. Nimi viittaa sammalen lehtien voimakkaaseen keskisuoneen ja varren runsaaseen huovastoon.