Toisen asteen valinta

Peruskoulun viimeisenä vuonna tehtävä toisen asteen opintoja koskeva valinta on merkittävä tienhaara suomalaisnuorten elämässä. Valinta on perinteisesti ollut yhteydessä oppilaiden kotitaustaan, joskin tuo yhteys lienee heikentynyt viime vuosina ammatillisen koulutuksen vetovoiman kasvettua. Tärkeä tekijä oppilaiden kotitaustan ja toisen asteen valinnan välillä on heidän peruskoulumenestyksensä, johon niin lukion kuin ammatillisenkin koulutuksen suosituimpien linjojen valinta on sidottu. Kun moni nuori havittelee pääsyä samalle alalle, aiemman koulumenestyksen merkitys valinnassa kasvaa.

Tulevaa opiskelupaikkaa ennakoivat osaamiserot nähtävissä jo kuudesluokkalaisilla

Eräässä Etelä-Suomen kunnassa toteutettu oppimaanoppimistaitojen kehitystä seurannut arviointi paljasti, että eri valinnan tekevät opiskelijat eroavat ryhmänä toisistaan jo kuudennella luokalla. Kuviossa 1 on esitetty oppilaiden osaaminen ratkaisuprosenttina eri arviointikerroilla (6. ja 9. luokalla sekä toisen asteen toisena opiskeluvuonna) heidän toisen asteen oppilaitostyyppinsä mukaan (ammatillinen oppilaitos, lukio, erityislukio). On huomattava, että toisen asteen kohdalla erityislukioiden opiskelijamäärä on vähäinen, koska valtaosa opiskelijoista siirtyi toisen kunnan lukioihin

Kuvio 1. Oppilaiden osaaminen kuudennella ja yhdeksännellä luokalla sekä toisen asteen opintojen toisena vuonna opiskelijoiden toisen asteen oppilaitoksen mukaan.

Erot eri oppilaitoksiin valikoituneiden opiskelijoiden välillä ovat huomattavat kaikilla luokka-asteilla. Ammatillisen koulutuksen valinneiden suoritus ei yllä edes toisella asteella millään osa-alueella tasolle, jolla se oli lukioon menneillä jo kuudennella luokalla, ja erot ammatilliseen koulutukseen ja lukioon suuntautuneiden välillä ovat erityisen suuret yhdeksännellä luokalla. Erojen supistuminen toisella asteella voi johtua siitä, että etenkin päättelytaidon ja matemaattisen ajattelun tehtävät olivat monelle lukiolaiselle liian helppoja eivätkä näin riitä tuomaan esiin heidän todellisia taitojaan. Voi toki olla, että ammatillisen koulutuksen valinneet opiskelijat ovat kokeneet tehtävät itselleen vähemmän tärkeiksi jo yhdeksännen luokan keväällä, koska ovat päättäneet siirtyä yleissivistävistä opinnoista ammatillisiin. On kuitenkin myös mahdollista, että heidän jo kuudennella luokalla osoittamansa muita heikompi perusosaaminen on vaikeuttanut uuden oppimista peruskoulun loppuluokilla.

Asenne-erot

Näyttää siltä, että ammatillisen koulutuksen valinneet itsekin arvioivat osaamisensa lukioon suuntaavia heikommaksi jo kuudennella luokalla (kuvio 2). He eroavat lukioon pyrkivistä myös oppimista tukevien ja sitä haittaavien asenteidensa osalta, mutta ero on niissä selvästi pienempi. Yhdeksännelle luokalle edettäessä ero ammatilliseen koulutukseen ja lukioon suuntaavien oppilaiden testiosaamisessa ja omaa osaamista koskevassa uskomuksessa kasvaa, samoin kuin ero heidän oppimista tukevissa uskomuksissaan. Ero koulunkäynnin kannalta haitallisissa uskomuksissa sen sijaan pienenee peruskoulun loppuvuosina kadotakseen kokonaan toiselle asteelle siirryttäessä tai ainakin sen toisen vuoden kevääseen mennessä, jolloin arviointi on toteutettu. Myös erot oppimista tukevissa ja omaa osaamista koskevissa uskomuksissa ovat toisella asteella selvästi pienemmät, mikä viitannee siihen, että opiskelijat alkavat verrata itseään lähinnä saman valinnan tehneisiin opiskelijatovereihinsa.

Kuvio 2. Oppilaiden oppimista tukevat, oppimista haittaavat ja omaa osaamista koskevat uskomukset kuudennella ja yhdeksännellä luokalla sekä toisen asteen opintojen toisena vuonna opiskelijoiden toisen asteen oppilaitoksen mukaan.

Kotitausta vaikuttaa toisen asteen valintaan

Kuten aiemmassa tutkimuksessa, myös edellä esitettyjen tulosten pohjana olevassa arviointiaineistossa oppilaiden toisen asteen valinta on yhteydessä heidän kotitaustaansa. Kun pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden äitien lapsista 62 % valitsi toisen asteen ammatilliset opinnot, saman valinnan teki vain 15 % korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapsista. Toisen asteen valinnan yhteys kotitaustaan on voimakkaampi pojilla kuin tytöillä, mikä heijastanee tyttöjen poikia parempaa koulumenestystä (yhteisvalintakeskiarvo tutkimusjoukossa 8.12 vs. 7.66). Kun pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden äitien tyttäristä 44 % jatkoi peruskoulun jälkeen opintojaan lukiossa, saman valinnan teki vain 30 % pojista. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden äitien lasten kohdalla vastaavaa eroa ei sen sijaan juuri ollut (87 % vs. 84 %).

Suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudessa kehitettävää

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että vaikka OECD:n PISA-tutkimuksen valossa suomalainen peruskoulu näyttäytyy huomattavan tasa-arvoisena, ei tilanne kansallisella tasolla ole ongelmaton. Niin oppilaiden koulumenestyksessä kuin sen pohjana olevissa oppimaan oppimisen valmiuksissa esiintyy läpi nuorten koulu-uran systemaattisia eroja, jotka ovat yhteydessä heidän kotitaustaansa ja sukupuoleensa. Suomalaisen lukion ja korkea-asteen koulutuksen tyttövaltaisuus ei siis ole irrallinen ilmiö, vaan sen taakse näyttää piiloutuvan prosessi, jossa etenkin vähemmän koulutettujen vanhempien poikien osaaminen ja oman (yleissivistävän) osaamisen kehittämisen halu jäävät systemaattisesti jälkeen oppilasenemmistöstä tavalla, joka kaventaa heidän mahdollisuuksiaan myöhemmissä koulutusvalinnoissa.

Ammatillisen koulutuksen arvostuksen ja vetovoiman kasvu 2000-luvulla on nostanut poikien tyttöjä heikomman peruskoulumenestyksen uudeksi uhaksi heidän etenemiselleen. Kun vielä 1990-luvulla valtaosa peruskoulussa hyvin menestyneistä nuorista piti lukiota itsestään selvänä valintana, nyt yhä useampi heistä valitsee mieluummin ammatillisen koulutuksen haluamallaan alalla. Häviäjinä tässä sinänsä tervetulleessa ilmiössä ovat ne pojat, jotka heikosta peruskoulumenestyksestään huolimatta saattoivat ennen uskoa löytävänsä opiskelupaikan ammatilliselta puolelta. Nykyään yhä useammin myös tällaisen opiskelupaikan saa peruskoulunsa paremmin läpäissyt tyttö, ja heikon päättötodistuksen varassa peruskoulusta lähteneiden poikien asema on entistä vaikeampi. Ongelma tuskin ratkeaa pelkästään toisen vasteen valintaa tai sen ehtoja muuttamalla, vaan vaatii keskustelua, joka pureutuu tyttöjen ja poikien ”koulusuhteessa” ilmeneviin eroihin läpi koko peruskoulun

<< Takaisin