Kirjoittaja: Jan Strang

Karttojen keräily

Suomalainen napaseuduntutkija Adolf Erik Nordenskiöld keräsi jo 1800-luvulla todella merkittävän karttakokoelman. Se lienee huomattavin yksityisen henkilön koskaan ja missään omistama vanhojen karttojen kokoelma. Kokoelma on nykyisin Kansalliskirjastossa. Merkittävän keräilijätyön teki myös 1900-luvun alkupuolella ministeri Carl Enckell, jonka Suomea esittävien karttojen laaja kokoelma on Nordenskiöldin kokoelman tavoin Kansalliskirjastossa.

Nordenskiöld ja Enckell keräsivät 1500–1700-lukujen karttoja. Heidän jalanjälkiään seuraten ovat viimeisten vuosikymmenten aikana mainittavia karttakokoelmia luoneet Chartarum Amicin toimintaankin aktiivisesti osallistuneet Osmo Kiikka, Aarno Piltz, A.S. Härö, Victor Procopé, Eero ja Erkki Fredriksson, Juha Nurminen ja monet muut.

1400–1700-lukujen karttojen hinnat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana nousseet huomattavan korkeiksi. Taloudelliset mahdollisuudet näiden karttojen suurimittaiseen keräilyyn on nykyään yhä harvemmalla. Viime aikoina keräilijöiden huomio onkin ruvennut siirtymään uudempiin, lähinnä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karttoihin. Niitä pystyy yleensä hankkimaan kohtuuhinnalla. 1800- ja 1900-lukujen karttatuotanto on varhaisempaan verrattuna paljon monipuolisempaa ja laajempaa. Monet näistäkin kartoista ovat käymässä harvinaisiksi.

Mitä karttoja voi kerätä? Vihjeitä keräilyn aiheiksi:

TIEKARTAT: Ensimmäiset painetut Suomen tiekartat ovat 1700-luvulta. Nämä, samoin kuin 1800-luvun tiekartat ja vielä 1900-luvun alunkin tiekartat, olivat koko Suomen karttoja. Tiet olivat tuolloin hevosliikenteelle tehtyjä. Kaksikymmentäluvulta lähtien on julkaistu useampilehtisiä Suomen tiekarttoja. Nykyisten GT-karttojen edeltäjä Suomen Tiekartta ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1931–1932 kaksitoistalehtisenä. Kustakin lehdestä on sittemmin julkaistu kymmenkunta erilaista painosta. Eräänlaisia tiekarttoja ovat myös reittikartat, joissa kuvataan vain yksittäisiä teitä ja niiden varsilla olevia pysähdyspaikkoja.

RAUTATIEKARTAT: Suomen ensimmäinen rautatiekartta ilmestyi jo ennen kuin ensimmäinen rautatiemme vuonna 1862 oli valmistunut. Tämän jälkeen rautatiekarttoja on ilmestynyt runsaasti. Karttoja on kolmea päätyyppiä: Suurelle yleisölle tarkoitetut kartat, rautateiden omaan virkakäyttöön tarkoitetut kartat, erilaiset yksittäisiä rataosuuksia tai ratasuunnitelmia kuvaavat kartat. Sukua rautatiekartoille ovat raitioteiden ja muun julkisen linjaliikenteen kartat.

MERIKORTIT: Vanhimmat Suomen rannikkoja esittävät merikortit olivat ulkomaisia – 1500-1600-luvuilla usein hollantilaisia. 1800-luvulla käytettiin pääasiassa venäläisiä ja ruotsalaisia merikortteja. Ensimmäiset suomalaiset merikortit julkaistiin 1800-luvun lopulla. Ne kuvasivat Suomenlahden rannikkoa ja tärkeimpiä sisävesien laivareittejä. Vanhojen merikorttien keräily on suosittu harrastus.

PAIKKAKUNTAKARTAT: Kaupunkipaikkakuntien karttoja on julkaistu moniin tarkoituksiin. Tässä muutamia ryhmiä: Opas- ja matkailukartat, viralliset asemakaavat, ympäristö- ja retkeilykartat, liikennekartat, virasto- ja kiinteistökartat, komiteamietintöjen liitekartat, maastokartat jne. Kustantajina ovat olleet kaupunkien omat hallintoelimet, yksityiset yritykset, Maanmittaushallitus ja sotilasviranomaiset. Maaseutupaikkakunnilta on yleensä olemassa vain valtion julkaisemia karttoja. Suosittuja keräilykohteita ovat luovutetun Karjalan alueelta julkaistut kartat.

KARTASTOT: Suomessa on julkaistu monenlaisia karttakirjoja. On koulukartastoja, teemakartastoja, yleiskarttakirjoja, matkailukartastoja, kaupunkien asemakaavakartastoja jne.

KARTTAPALLOT: Karttapalloillakin on keräilijänsä. Kotimaista valmistetta olevia tai suomenkielisiä karttapalloja on vain vähän. Sen, joka mielii itselleen laajaa karttapallokokoelmaa, on kerättävä myös ulkomaisia karttapalloja.

SEINÄKARTAT: Suuria, rullalle käärittäviä seinäkarttoja käytettiin etupäässä kouluissa, mutta myös virastoissa ja yrityksissä.

SUOMEN KARTAT: Karttoja, joissa Suomi on kuvattu yhdellä lehdellä on ilmestynyt 1600-luvulta lähtien. Ensimmäiset kotimaista valmistetta olevat ovat 1800-luvulta.

SUURIMITTAKAAVAISET SUOMEN KARTAT: Peruskartat, topografiset kartat, pitäjänkartat, kihlakunnan kartat, taloudelliset kartat, yleiskartat, varuskuntakartat, puolisotilaalliset kartat, rekognosointikartat, ympäristökartat, retkeilykartat jne. Monenlaisia karttoja on julkaistu.

TEEMAKARTAT: Teemakartoiksi kutsutaan määrättyyn aiheeseen keskittyviä karttoja. Monenlaisia asioita kuvataan kartoilla. Edellä mainitut maantie- ja rautatiekartat ovat itse asiassa teemakarttoja. Muita teemakarttaryhmiä ovat mm: geologiset kartat, historialliset kartat, hydrologiset kartat, asutuskartat, lääketieteellisiä ja sosiaalisia ilmiöitä kuvaavat kartat jne. Alalta löytyy myös ‘curiosaa’ kuten esim. passipoliisien reittikartat vuosisadan alun Helsingissä.

EPHEMERAA: Karttoja saattaa esiintyä erilaisissa tavaroissa, joissa kartta on ikään kuin sivuosassa. Mainittakoon tässä: KARTTAPOSTIKORTIT, KARTTAPOSTIMERKIT, KARTTALAUTAPELIT, ERILAISET ESINEET, JOISSA KARTTAA ON KÄYTETTY KORISTELUAIHEENA.

ERI VALTIOIDEN TAI MAANOSIEN KARTAT: Suomi on vain yksi maailman maista. Keräiltäviä karttoja löytyy jokaisesta muustakin maasta.