Musiikki auttaa keskittymään

mobile-phone-iphone-music-38295

Sari Hämäläinen

Teen tilastotieteen kurssitehtäviä kuunnellen taustalla Aino Vennan karheanpehmeää laulua. Mieheni peittää avokonttorin hälyn tietokoneella työskennellessään kuuntelemalla musiikkia kuulokkeilla. Kerran viikossa hän palaa kotiin silminnähden rentoutuneena kiireisen työpäivän jälkeen pidetyistä kuoroharjoituksista. Kuusivuotias poikani sen sijaan ei halua kuunnella mielimusiikkiaan taustamusiikkina, vaan hänen täytyy keskittyä musiikkiin täysin, ja mieluiten breikata musiikin tahdissa. Musiikin käyttötapamme ovat erilaiset, mutta meitä yhdistää se, että musiikki virkistää meitä, saa meidät toimimaan, herättää meissä tunteita ja vaikuttaa keskittymiseemme. Perheenjäsenillämme ei onneksi ole ruuhkavuosien ja lapsuuden tuomien keskittymisen ja ajan hallinnan pulmien lisäksi muita suurempia keskittymisen tai tarkkaavuuden ongelmia. Mielimusiikin kuuntelu ja musiikki voivat kuitenkin auttaa myös niitä, joilla on todellisia keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeuksia keskittymään ja suoriutumaan paremmin tehtävistään.

Musiikki aktivoi hyvin laajasti eri aivoalueita. Musiikin harrastamisella on osoitettu olevan monipuolisia positiivisia vaikutuksia terveiden henkilöiden kognitiivisiin taitoihin, tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen. Sekä kuunneltu että itse tuotettu musiikki auttavat myös kuntoutuksessa. Musiikilla ja mielimusiikin kuuntelulla onkin havaittu olevan tarkkaavaisuutta ja vireystilaa muokkaavia vaikutuksia myös ADHD-oireisiin lapsiin. ADHD- (attention-deficit /hyperactivity disorder) eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen, neurobiologinen häiriö, jonka keskeisenä oireina ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Itse valitun taustamusiikin on havaittu vähentävän ADHD-oireisten poikien häiriöalttiutta ja parantavan heidän suoriutumista matematiikan tehtävissä. Musiikkiterapian kuntouttavasta vaikutuksesta ADHD-oireisten nuorten poikien oireiden, kuten motorisen impulsiivisuuden, levottomuuden ja tarkkaamattomuuden vähenemiseen on myös saatu varovaisia tuloksia.

Tutkimukset musiikin ja musiikkiterapian vaikutuksista ADHD-oireisten lasten ja nuorten kuntoutuksessa ovat kuitenkin vasta alussa. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tutkimustuloksia. Sillä välin voimme pitää mielessämme lupaavat havainnot musiikin merkityksestä niin ADHD-oireisten kuin “tavallistenkin” lasten ja nuorten keskittymisen apuna, ja unohtaa huolen tai motkottamisen lapsen tai nuoren taustamusiikin kuuntelusta läksyjen teossa tai itsenäisen työn vaiheessa oppitunneilla. Ehkäpä hän vain käyttää musiikkia luontaisesti säätelemään vireystilaansa ja keskittymistään!

Kirjallisuutta aiheesta:
Abikoff H., Courtney M. E., Szeibel P.J. & Koplewicz H. S. (1996). The effects of auditory stimulation on the arithmetic performance of children with ADHD and nondisabled chil-dren. Journal of Learning Disabilities, 29, 238–46.

Käypä hoito -suositus: Lasten ja nuorten ADHD. Osoitteessa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061

Rickson, D. J. (2006). Instructional and improvisational models of music therapy with ado-lescents who have Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD): A comparison of the effects on motor impulsivity. Journal of Music Therapy 43 (1), 39-62.

Särkämö, T. & Huotilainen, M. (2012). Musiikkia aivoille läpi elämän. Suomen Lääkärilehti 17, vsk 67, 1334-1339a.

Minkälaiset ovat popparin aivot?

guitar-classical-guitar-acoustic-guitar-electric-guitar

Petri Ojala

Parikymmentä vuotta freelance-muusikon työssä poppia ja rokkia soittaen on tuottanut monenlaisia kokemuksia ja myös tarjonnut mahdollisuuden sellaisten havaintojen tekemiseen, jotka saattavat jäädä tutkijoilta sokeaan pisteeseen tai näyttäytyä kognitiivisen neurotutkimuksen näkökulmasta merkityksettöminä. Ennen uusimpia tutkimustuloksia muusikkoja on pidetty neurotieteissä suhteellisen yhdenmukaisena ryhmänä. Lukiessani Mari Tervaniemen artikkelia muusikoiden erilaisista neurokognitiivisista profiileista, heterogeenisuuden ilmeneminen ei tuottanut yllätystä: muusikot jakautuvat erilaisiin profiileihin, joissa heijastuvat eri soittimien erityispiirteet.

Niin basistien kuin kitaristienkin persoonallisuuden piirteistä liikkuu monia legendoja sekä humoristisia oletuksia – basisti ovat hivenen yksinkertaisia ja kitaristeilla on pilvenpiirtäjän korkuinen ego. Yleistämättä millään tavalla aivojen muusikkojen aivojen rakenteesta sekä toiminnasta hahmotettuja soittimen erityispiirteen, harjoittelun tai aloitusiän määrittelemiä profiileja yltämään muusikkojen persoonallisuuksiin, on silti mielenkiintoista leikkiä ajatuksella minkälaisista ärsykkeistä ja vasteista neuroplastisuus saa alkunsa ja mitkä muut seikat voivat vaikuttaa muusikon aivojen rakenteeseen sekä toimintaan kuin soittaminen ja harjoittelu.

Eri soitinten soittaminen asettaa erilaisia motorisia vaatimuksia riippuen siitä, mitkä lihakset aktivoituvat soittamisen aikana. Tutkimuksissa on löydetty merkkejä aivojen mukautumisesta soittamisen tuloksena, korostaen kuitenkin tutkimusasetelmaa: tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia muusikkoja. Tuloksia on saatu tarkastelemalla länsimaisia taidemuusikkoja. Tutkijat tosin uumoilevat, että musiikkityylillä ei sinänsä ole ratkaisevaa merkitystä. Merkitystä ilmenisi olevan auditiivisen havaitsemisen ja motoristen toimintojen edellytyksillä, niiden interaktioilla sekä edellisiä vastaavilla kognitiivisilla toiminnoilla.

Vaikka koetilanteissa on kyetty osoittamaan aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia eroja ammattimuusikoiden, harrastelijoiden sekä ei musiikkia harrastavien välillä ja toisaalta mm. muusikon oman soittimen äänenvärin, ts. sointivärin, on havaittu tuottavan voimakkaamman vasteen auditiivisessa aivokuoressa kuin siniääni tai jokin muu ääni, moni kysymys on vielä vaille vastausta.

Itseäni kutkuttaa suuresti kysymykset siitä, onko soittamisen aktivoivilla aivojen alueilla merkitystä ts. interaktioita ihmisen muissa toiminnoissa aktivoituvien alueiden kanssa. Keskusteltuani useiden muusikkojen kanssa, useat jakavat käsityksen tietynlaisesta henkisestä tilasta optimaalisessa suorituksen saavuttamiseksi. Useat muusikot kokevat soittavansa paremmin, kun bändin jäsenet kokevat mm. ajattelevansa musiikista samalla tavalla tai ainakin ymmärretään miten kanssamuusikot ajattelevat musiikin, muusikkojen sosiaalisissa suhteissa ei ole ongelmia, muusikko omaa positiivisen pystyvyysuskomuksen ja vireystila on optimaalinen.

Lienee sopivaa olettaa, että mainitut seikat edellyttävät jonkinlaisia samanaikaisia toimintoja itse soittamisen yhteydessä ilmenevien toimintojen kanssa. Toisaalta on hyvin ilmeistä, että tällaisten seikkojen ja ulottuvuuksien toteamisen edellyttämät koeasetelmat voivat olla vielä nykyisen kehityksen vaiheessa ulottumattomissa. Mutta musiikillisen asiantuntijuuden kehittymisen kannalta, sikäli kuin kuvaamani ilmiöt tai kokemukset todellisuudessa vaikuttavat suoritukseen, voivat mahdollisesti olla kognitiivisen neurotutkimuksenkin kannalta kiinnostavia. Että miten ne muusikon aivot sitten loppujen lopuksi toimivatkaan ja onko sillä musiikkityylillä sitten kuitenkin jotain väliä.

Musiikki ryhmätoimintana – väline ryhmäytymiseen koulun musiikin opetuksessa

trombone-player-58287_640

Mirja Karjalainen-Väkevä

Pohdin kirjoituksessani yhteyksiä käytännön musiikin opetuksen ja kahden musiikin sosiaalisia ja evolutionaarisia piirteitä valottavan artikkelin välillä. Olen tähän kirjoitukseen rajannut musiikin opetuksesta musisoinnin opettelemiseen käyttäen valmiita kappaleita, vaikka myös sävellyttäminen ja improvisointi tarjoaisivat aiheeseen kiinnostavan näkökulman.

Musiikin opettajilla on käytännön kokemuksia musiikin sosiaalisista ja ryhmäyttävistä vaikutuksista. Haastattelemani luokanopettaja kertoi, että oli saanut yhden erityisen riitaisan luokan ryhmäytymään musiikin avulla. Opettaja oli yrittänyt kehittää luokan ryhmätyöskentelytaitoja monilla tavoilla tuloksetta. Viimeisenä oljenkortena hän oli päättänyt kokeilla vielä yhtä keinoa: lisätä yhteismusisointia ja valmistaa luokan kanssa oman musikaalin. Paitsi että musikaali tuli harjoiteltua ja esitettyä, luokka vihdoin ja viimein myös ryhmäytyi. Opettaja oli vakuuttunut, että nimenomaan musiikki sai ryhmäytymisen aikaan.

Ilmiötä voisi ehkä selittää tutkimusten näkökulmasta sillä, että musiikin avulla koetaan sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ryhmän yhteisen tavoitteen eteen ponnistelemista (Numminen et al, 2009). Yhteisen tavoitteen eteen ponnisteleminen luo ryhmään yhteenkuuluvuuden tunnetta, oli toiminta sitten musisointia tai jotain muuta hyvää ryhmähenkeä vaativaa toimintaa. Mutta onko musiikilla tunteisiin vaikuttavana taiteen muotona erityinen asema ryhmäyttämisessä? Jos soitetaan yhdessä kappaletta, joka saa aikaan samantapaisia tunteita, kokevatko ryhmän jäsenet sen takia erityistä yhteyttä toisiinsa?

Ryhmäopetuksessa haasteena on se, että kappaletta, joka aiheuttaisi samanlaisia tunteita kaikissa oppilaissa on aika vaikea (mahdoton) löytää – varsinkin jos oppilaat ovat ikävaiheessa, jossa oma identiteetti muodostuu musiikin avulla ja musiikki toimii vahvasti omien tunteiden kanavoijana. Siinä missä Robin yhdelle tuottaa iloa, toiselle se “aiheuttaa korvasyövän” ysiluokkalaisen oppilaan sanoin. Yksi pitää grindcoresta, toinen kuulee sen kamalana metelinä. Yhteistä tunnekokemusta ei siis ehkä synny. Kun kuunnellaan ja soitetaan erilaisia musiikkityylejä, musiikin tunneilla opetellaan esittämään musiikista ja omasta musiikkimausta näkemyksiä, neuvottelemaan, tekemään kompromisseja ja ehkä samalla samastumaan toisen ihmisen maailmankuvaan – vähintäänkin musiikilliseen maailmankuvaan. Voisi ajatella, että samalla kun ihminen oppii kuuntelemaan ja hyväksymään toisen musiikkimaun, hän on askeleen verran lähempänä myös henkilön persoonan hyväksymistä ja ryhmäytyminen on alkanut.

Yhdessä musisointi voi saada tuntemaan yhteen kuuluvuutta toisten ihmisten kanssa, jopa niin pitkälle että puhutaan ns. ”minuuden rajojen laajentumisesta muihin” (Numminen et al 2009, 10). Samasta ilmiöstä käytetään myös nimeä ryhmän flow (group flow). Silloin ryhmä toimii yhtenä kokonaisuutena vaikka koostuu monista yksilöistä. Ryhmällä on ikään kuin yksi mieli, ja monta kehoa. Niin voi tapahtua paitsi tunnetasolla myös konkreettisesti musisoinnin tasolla, kun oma musisointi sovitetaan toisten musisointiin. Musiikinopettaja kertoo kokemuksestaan yhteisen “grooven” löytämisessä:

”Olen kokeillut sambatunneilla, että mitä tapahtuu, jos alan yhtäkkiä soittaa täsmälleen tietyn oppilaan rytmin mukana. Yleensä oppilas huomaa sen ja on hetken hämillään, että ’mitä tapahtuu?’. Rytmi alkaa viedä kuin itsestään; se on sitä kun ollaan samassa ’groovessa’.”

Ihmisellä on eläinkunnan ainoana edustajana taipumus synkronoida liikkeet samaan tempoon, mikä mahdollistaa esimerkiksi yhteisen musiikin tekemisen ja tanssin (Kirschner & Tomasello, 2009). Lapset osaavat soittaa paremmin ja nuorempana samassa sykkeessä kuullun rytmin kanssa, jos he soittavat toisen ihmisen kanssa verrattuna esimerkiksi pelkkään kaiuttimesta kuultuun rytmiin (Kirschner & Tomasello, 2009). Väite on helppo uskoa, koska soitettaessa toisen ihmisen kanssa molemmat soittajat reagoivat toisiinsa. Soittokokemuksesta tulee myös moniaistinen: paitsi että soittajana kuulee rytmin ja pyrkii samaan, voi myös nähdä miten kädet liikkuvat, kuinka nopea ja laaja liikerata on, ja missä vaiheessa isku osuu instrumenttiin. Opetettaessa soittamista onkin tärkeää, että opettaja pystyy tarpeen mukaan soittamaan oppilaiden kanssa, reagoimaan heidän soittoonsa ja tukemaan omalla toiminnallaan oppilaiden oppimista. Siten oppilaat ja opettaja voivat kokea yhteisöllisyyttä, ryhmäytymistä ja minuuden liudentumista toisiin musiikin avulla.

Lähteet:
Kirschner, S. & Tomasello, M. Joint drumming. 2009. Social context facilitates synchronization in preschool children. Journal of Experimental Child Psychology 102 p. 299-314.

Numminen, A. & Erkkilä, J. & Huotilainen, M. & Lonka K. 2009. Musiikki hyvinvoinnin evoluutiossa: Aivot, mieli ja yhteisö. Tieteessä tapahtuu 6/2009.

Musiikki aivojen kuntoutuksessa

Elina Kauppinen & Maria Vinberg

Musiikkia voi kuunnella, soittaa, laulaa, taputtaa mukana ja tanssia. Kaikilla näillä tavoilla voidaan vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Musiikilla voidaan parantaa kuulotoimintoja, oppimista ja muistia, lisätä aivojen plastisiteettia ja estää aivokudoksen harvenemista. Muutokset näkyvät esimerkiksi aivojen välittäjäaineissa (esim. dopamiini ja glutamaatti), solun kasvutekijöiden määrässä ja uusien hermosolujen muodostumisessa.

Musiikin monet erilaiset piirteet aktivoivat laajalle levinnyttä aivojen molemminpuolista verkostoa, joka liittyy laajasti moniin toimintoihin (mm. auditorisiin, kognitiivisiin, sensomotorisiin ja emotionaalisiin). Musiikin kuuntelu aktivoi tarkkaavuutta ja työmuistia, tutun musiikin kuunteleminen työmuistia ja emootioita herättävän musiikin kuuntelu aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää. Musiikin korkeampien piirteiden käsittely (harmonia, intervallit ja rytmit eli spektraalinen ja ajallinen vaihtelu) vaatii sääntöihin perustuvaa syntaktista analyysia. Lisäksi rytmin kokeminen, musiikin tahtiin liikkuminen ja musiikin tuottaminen aktivoi sensomotorisia järjestelmiä.

Musiikilla ja kielellä on paljon yhteisiä elementtejä, esimerkiksi rytmiset piirteet ja äänenkorkeuden muutokset, ja musiikkia ja kieltä prosessoivat aivoalueet ovat osittain samoja. Siten musiikkia voidaan käyttää myös kielen kuntouttamiseen. OPERA-hypoteesin (overlap, precision, emotion, repetition, attention) mukaan musiikin kautta voidaan aktivoida aivojen plastisiteettia puheen prosessoinnin parantamiseksi.

Kun musiikilla on näin laajoja vaikutuksia aivoihin, ei ole ihme, että sillä voidaan vaikuttaa myös monien eri sairauksien oireisiin. Musiikki voi lisätä keskittymistä, huomion suuntaamista ja kuntoutumismotivaatiota. Itsehoitona musiikin kuuntelua voi käyttää muun muassa pelkotilojen ja kivun hoidossa, esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla. Kliinisessä ympäristössä musiikin eri elementtejä voidaan hyödyntää esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden erilaisten jälkitilojen, kuten afasian tai halvausoireiden kuntouttamiseen.

Musiikin positiiviset vaikutukset kognitioon syntyvät ainakin osittain, tai jopa kokonaan kohonneen mielialan vaikutuksesta. Mieli ja keho aktivoituvat musiikkia kuunnellessa tai sitä itse tuottaessa – ja miellyttävänä toimintana se lisää motivaatiota ja sitoutumista myös kuntoutukseen. Jos siis haluat luoda itsellesi uusia hermoyhteyksiä ja aktivoida onnellisuushormoniesi serotoniinin ja dopamiinin tuotantoa, harrasta musiikkia – ja tee sitä vielä muiden ihmisten kanssa, niin saat elämääsi lisää vuorovaikutusta ja nautintoa.

Jos kiinnostuit aiheesta, tutustu esimerkiksi seuraaviin artikkeleihin:
1. Altenmüller, E. & Schlaug G. (2015). Apollo’s gift: new aspects of neurologic music therapy. Kirjasta Progress in Brain Research. Toim. Eckart Altenmüller, Stanley Finger and François Boller. Elsevier, 217: 237-252.
2. Särkämö, T., Tervaniemi, M. and Huotilainen, M. (2013), Music perception and cognition: development, neural basis, and rehabilitative use of music. WIREs Cogn Sci, 4: 441–451.
3. Patel, A. D. (2011). Why would Musical Training Benefit the Neural Encoding of Speech? The OPERA Hypothesis. Frontiers in Psychology, 2, 142. http://doi.org/10.3389/fpsyg.2011.00142

Ja seuraavaan dokumenttiin:
Alive Inside (2014)  http://www.aliveinside.us/  http://www.imdb.com/title/tt2593392/

Musiikin nopeat vaikutukset – Free Jazzista raivon partaalle

Ärsytysmittari

Henri Pitkänen

Musiikki nostaa pintaan muistoja ja herättää hyviä fiiliksiä sekä iloa. Usein musiikin nopeiden vaikutuksien yhteydessä puhutaan positiivisista seikoista, kuten kognitiivisten prosessien tehostumisesta (ks. Schellenberg ja Weiss 2013) tai kylmien väreiden kokemisesta (Blood ja Zatorre 2001). Yhtälailla musiikki voi saada rauhallisen ja iloisen ihmisen raivon partaalle vain muutamassa sekunnissa.

Olen useita kertoja ollut vieressä seuraamassa tilannetta, jossa musiikki laitetaan soimaan ja samassa tilassa oleva kuuntelija suuttuu nopeudella, joka saa N1-vasteenkin näyttämään hitaalta. Isäni – kovan luokan Free Jazz -entusiasti – rentoutuu kuunnellessaan musiikkia, jota monet muut saattaisivat kuvailla meluksi. Onkin hieman ironista, että yksi näistä jälkimmäistä henkilöistä on äitini, joka ei pysty hetkeäkään kuuntelemaan kyseistä musiikintyyliä.

Hän kuvailee kuuntelukokemustaan ärsyyntymiseksi ja suuttumiseksi, joka saattaisi ilmetä, jos joku paiskoisi keittiössä laseja rikki ja kattiloita seiniin. Joskus tunne on kuin viha, joka nousee hullun lailla karjuvasta ihmisestä. Mikä sitten eritoten musiikissa aiheuttaa suuttumista ja vihaa? ”Ehkä sellainen epäharmoninen musiikki. Sellainen, jossa on paljon dissonanssia.”

Ehkä henkilöt, jotka kokevat voimakkaita negatiivisia tunteita tietystä musiikista sopisivat hyvin myös neurotieteelliseen tunnetutkimukseen koehenkilöiksi hieman vastaavalla tavalla kuin koehenkilöt Blood ja Zatorren (2001) tutkimuksessa, jossa kuuntelijat saivat luotettavasti kylmiä väreitä tietyistä musiikeista.

Onko sinulla kokemuksia musiikin aiheuttamista vihan tai suuttumuksen tunteista? Voit jättää tarinasi sivun alalaidassa ”Leave a Reply” -kohtaan.

Kirjallisuutta:

Blood, A. & Zatorre, R. (2001). Intensely pleasurable responses to music correlate with activity in brain regions implicated in reward and emotion. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 98 (20): 11818-11823.

Schellenberg, E. G. & Weiss, M.W. (2013). Music and Cognitive Abilities. Teoksessa The Psychology of Music (third edition) toim. Diana Deutsch. London: Elsevier.