Miksi jokaisen johtajan tulisi oivaltaa merkityksellinen työ?

elina_kuvaCopassion-tutkimushankkeessamme yksi lähtökohtaisista oletuksistamme on se, että myötätunto luo ihmiselle merkityksellisyyden kokemuksia. Merkityksellisyyttä luo se, että voi kokea tulevansa nähdyksi ja välitetyksi. Merkityksellisyyttä luo se, että voi tehdä jotain hyvää toisen eteen.

Millainen rooli työn merkityksellisyyden kokemuksilla on organisaatioiden johtamisessa? Vaikuttaa siltä, että rooli on iso; ainakin visioissa ja puheissa. Kuitenkin työntekijät pinnistelevät ja tuskailevat melko yksin etsiessään työlleen mielekkyyttä. Joillakin aloilla työn tarkoitusta on mahdollisesti helpompi tai selkeämpi tunnistaa. Toisinaan taas voi tuntua siltä, ettei oma työ edistä mitään tärkeää tai olennaista. Työ lähinnä vahvistaa ihmisen vieraantumista omasta itsestään ja yhteisöistään. Toki voi olla myös niin, että käsityksemme työn merkityksellisyyden lähteistä ovat melko kapeita.

Työn merkityksellisyyden lähteet

Työn merkityksellisyyden määrittelyyn ei ole löydetty työelämän tutkimuksissa yhteistä näkemystä. Työn voidaan todeta olevan ihmiselle merkityksellistä vain silloin, kun työntekijä kokee työnsä ja sen kontekstin tärkeiksi ja tarkoituksenmukaisiksi. (Pratt & Ashforth 2003.) Tutkimuksissa on esitetty useita erilaisia malleja, miten ja miksi ihmiset kokevat työnsä merkitykselliseksi.

Toisaalta merkityksellisyyden kokemisen lähteet on havaittu olevan ihmisille yhteisiä ja jaettavia. Lips-Wiersman ja Morris (2009, 2011) ovat tulleet yli 15 vuotta jatkuneessa tutkimusprosessissaan tulokseen, että ihmisten työn merkityksellisyyden kokemuksissa on paljon samoja ulottuvuuksia. Merkityksellisyys ei ole niin henkilökohtainen kokemus kuin on mahdollisesti oletettu.

Lips-Wiersmanin ja Morrisin (2009) mukaan ihminen kokee merkityksellisyyttä työssään, kun hän voi kehittyä siinä ja kasvaa omaksi itsekseen, hän voi palvella muita, kokea yhteyttä toisiin ja voi osoittaa oman potentiaalinsa ja kykynsä. Merkityksellinen työ ei rakennu vain yksilön omasta tarkoituksellisen tai arvokkaan elämän saavuttamisesta, vaan se koostuu myös sosiaalisista ulottuvuuksista, välittävistä ja kannustavista suhteista ja työn sisällöistä. Tärkeää on ihmisen moraalinen kasvu ja mahdollisuus ylittää työnsä kautta omat egoistiset intressit. Työ voi tarjota ihmiselle koherenssin tunnetta, tunnetta kokonaisvaltaisuudesta. Merkityksellisen työn lähde voi olla tavoite kehittää omia ja toisten olosuhteita. Inspiraatiota työlleen voi saada toisista ihmisistä, unelmista, kärsimyksestä, luonnosta tai esimerkiksi korkeammalta voimalta.

Merkityksellisyyden tarjoamisesta esteiden poistoon

Amabile & Kramer (2012) väittävät, että monissa organisaatioissa, johtajat oivaltavat työntekijöiden motivoinnin tärkeyden, mutta he rutiininomaisesti heikentävät ihmisten syvintä motivaation lähdettä – merkityksellisyyden kokemusta. Tämä saattaa johtua siitä, että merkityksellisyyttä pyritään välittämään ja hallitsemaan. Sitä tarjoillaan ihmisille ikään kuin valmiina.

Myös johtamisen toimet ja prosessit voivat olla niin hajanaisia, etteivät ne kohtaa työntekijää ja hänen kokemusmaailmaansa. Organisaatioiden visioiden, missioiden ja kulttuureiden kehittämiset tai esimerkiksi tiimivalmennukset ja johtamisen sparraukset eivät tavoita sitä, mikä on työntekijöille erityisen tärkeää.

Johtajien tulisi oivaltaa, mitä on merkityksellinen työ ja kuinka se vaikuttaa ihmisiin ja organisaatioon. Mahdollisesti tämä toteutuu silloin, kun johtajat eivät tarjoile merkityksellisyyttä, vaan pyrkivät ennen muuta merkityksellisyyden esteiden poistamiseen. Muutos voi olla dramaattisen iso, ja johtajan tuleekin oivaltaa syvällisesti, miksi hän haluaa mahdollistaa työntekijöidensä merkityksellisen työn.

Merkityksellisen työn johtaminen edellyttää ymmärtämistä, taitoa ja läsnäoloa. Se on yhteistä pyrkimystä. Vaatii aikaa ja vaivaa, jotta oivalletaan se, mikä yhteisöissä sekä sen päivittäisissä toiminnoissa ja päätöksissä vahvistaa merkityksellisyyttä ja mikä heikentää sitä. Yksilön ja yhteisöjen kokemuksissa merkityksellisyys nousee monista erilaisista lähteistä, joiden tulisi tasapainoisessa suhteessa toisiinsa. Merkityksen kokeminen on myös jatkuva ja dynaaminen prosessi. Sille ei ole päätepistettä.

Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus?

Merkityksellisyyden johtamisessa myötätunnon rooli on mitä ilmeisin. Ihmiset haluavat ja kaipaavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Ihmiset ovat työssään organisaation tarpeita ja intressejä varten, mutta heillä on myös omat sisäiset tarpeensa ja odotuksensa.

Työn merkityksellisyys voi olla yhteydessä ihmisen koko elämän ja olemassaolon tarkoitukseen. Ihmisyyteen kuuluu oman olemassaolonsa ja elämän tarkoituksensa pohdinta. Ihmisen olemassaolo on merkityksellistä, ja se tarvitsee tarkoituksen. Jokainen ihminen käy omaa matkaansa, jossa hän tulossa siksi, joka hän on.

Miksi siis jokaisen johtajan tulisi oivaltaa merkityksellinen työ?

– TT, YtK Elina Juntunen, post doc -tutkija (CoPassion-hanke) ja oppilaitostyön asiantuntija (Kirkkohallitus)

Comments

comments