Tutkijan paikka ei ole poliittisissa kokouksissa

Viimeiset ryhmämme Suomesta asti Kööpenhaminaan lähteneet tutkijatarkkailijat palasivat Helsinkiin perjantai-iltana varsin pettyneinä matkan antiin. Sitovan sopimustuloksen saavuttamattomuus tietenkin harmittaa mutta niin myös tarkkailijan tehtävän ankeus: Täysin asiattoman ulkona seisottamisen, sisäänpääsyn estämisen ja informaation panttaamisen lisäksi oli yllättävää, ettei itse neuvotteluja ollut mahdollisuutta seurata. Lukuisat oheistapahtumat eivät olleet järin tieteellisiä saatikka suunnattu tieteentekijöille, joten oheistapahtumia koluamalla näkemys ilmastonmuutoksesta ei päässyt juuri laajenemaan.

Tämä kokemus antaa ymmärtää, ettei poliittisissa kokouksissa olla kiinnostuneita tutkijoista eikä kokouksilla ole toisaalta tutkijoille mitään annettavaakaan; Nämä tilaisuudet ovat poliitikkoja, valtuuskuntia, mediaa ja mielipiteilleen näkyvyyttä hakevia kansalaisjärjestöjä sekä lobbareita varten. Seuraavan kokouksen koittaessa tutkijatarkkailijan kannattaneekin jäädä yliopistolle ja seurata neuvottelujen etenemistä verkkolehdistä. Sen parempaa informaatiota ei paikan päälle menemällä saavuta.

Pienryhmäkeskusteluja KlimaForumissa

Kävin eilen tutustumassa KilmaForumiin, joka siis on kaikille avoin lukuisten eri kansalaisjärjestöjen organisoimien tapahtumien kokonaisuus. Paikalla on ollut lukuisia maailmanluokan tähtiä ja korkeatasoisia esityksiä ja keskusteluja, mutta tilaisuuksien sisältö tuntuu vaihtelevan hyvin paljon.

Aamun alkajaisiksi menin kuuntelemaan itselleni tuntematonta kansalaisaktivistia, Jonas Erikssonia, jonka oli tarkoitus esitellä ”Rethink the future”-puheessaan parhaita ideoita, projekteja ja ihmisiä, jotka työskentelevät paremman maailman eteen. Puhujaa odotellessa oli mukava tarkkailla muita osallistujia: Yleisössä oli niin stereotyyppisiä ja paljasjalkaisia hippijä, koululaisryhmiä kuin myös muutamia pukumiehiäkin. Eriksson ei kuitenkaan koskaan saapunut paikalle, eivätkä järjestäjät saaneet häneen yhteyttä. Yleisössä ollut nuori mies ideoi, että voisimme kuitenkin itsenäisesti muodostaa pienryhmiä ja keskustella näistä teemoista. Kiva ajatus, mutta päätin itse jättää keskustelun tällä kertaa väliin ja mennä kuuntelemaan jotakin toista tilaisuutta. Olihan niitä lukuisia samassa rakennuksessa samaan aikaan.

Päädyin saliin, jossa aiheena oli ”Climate wars and refugees”. Olin juuri istahtanut rinkiin muiden joukkoon, kun järjestäjät ilmoittivat, ettei tilaisuuden pitäisi olla vain edestä johdettua puhetta vaan interaktiivista keskustelua, johon kaikki saisimme osallistua. Niinpä hän jakoi meidät pienryhmiin, jossa kussakin keskustelimme jokaiselle ryhmälle erikseen annettavasta provokatiivisesta pienestä kirjoituksesta. Oman ryhmämme teksti oli lainaus Naomi Kleinilta, ja sen sanoma jotakuinkin siinä, miten koko yhteiskuntaa koskettavat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit muuttavat ihmisten arvomaailmaa ja toimintamalleja. Oma ryhmäni muodostui lähinnä tanskalaisista lukiolaisista, mutta saimme aiheesta aikaan todella mielenkiintoisen ajatustenvaihdon. Myöhemmin yleiskeskustelu ilmastopakolaisista oli vilkasta, mutta lankesi omaan makuuni ajoittain liian idealistisiksi yleisön puheenvuorojen ollessa lähinnä ”meidän tulisi luopua valtioiden rajoista ja elää luonnonmukaisesti”-tyyliä.

Rinnakkaisesta kokouspaikasta ei tullut yleisömenestystä

Tyhjä kokouspaikka

Kokousjärjestäjät ottivat jonkin verran vastuuta ihmisten jonotuttamisesta ja Bella Centerin ahtaudesta, ja järjestivät rinnakkaisen kokouspaikan Forum-keskukseen. Järjestäjät olivat akkreditoineet kokoukseen 34000 henkilöä, mutta kokouspaikalle mahtuu vain 15000. Forum-keskuksessa näytettiin neljällä screenillä Bella Centerin kokouksen etenemistä. Paikalla oli jopa mahdollista rekisteröityä, jos ei ollut ehtinyt hoitaa asiaa Bella Centerissä. Virallista nimikorttia ei osallistujille kuitenkaan enää tarjottu, vaan ruutupaperilla oleva leima ajoi asian. Kuten kuvasta näkyy, koko Bella Centerin ylijäämä (~20000 ihmistä) ei siirtynyt uusiin tiloihin. Paikalla oli vain noin toistasataa osallistujaa, joista vain muutama jaksoi seurata eri maiden puheenvuoroja. Positiivisinta kuitenkin oli, että tähän kokouspaikkaan ei tarvinnut jonottaa.

Lisää veroja maksettavaksi

Klimaforum09

Ruotsalainen Global Utmaning -järjestö piti tänään Klimaforumissa seminaarin “unohdetusta” hiilidioksidiverosta. Päästökaupan rinnalle, tai jopa sen korvaajaksi, tulisi rakentaa uudenlainen hiileen ja polttoaineen fossiilisuuteen perustuva verotusjärjestelmä. Verojen kasvattamat energiahinnat vähentäisivät energiankäyttöä, ja ennen kaikkea ajaisivat alas fossiilisen polttoaineen käytön. Verotusjärjestelmän rakentamisessa kannattaisi lähteä kansallisista ratkaisuista, jolloin myös verorahat jäisivät paikalliselle hallinnolle. Globaalien sopimusten puuttuessa on tietysti pelko kilpailukyvyn heikentymisestä, mutta esimerkiksi tuloverohelpotukset saattaisivat auttaa. Puhujien mielestä monenkaan yrityksen kohdalla hiilidioksidiverotus ei kuitenkaan muodostaisi niin suurta osaa kokonaismenoista, että yrityksen tuotantoa kannattaisi sen takia siirtää hiilidioksidiverottomiin maihin. Toki verotuksen pitäisi tuntua sen verran, että se vaikuttaisi yritysten ja yksittäisten ihmisten energiapäätöksiin. Esitelmässä annettiin esimerkkejä muutamien maiden (Brazilia, Kiina, UK ja USA) hyvinkin erilaisista veroratkaisuista. Seminaarin jälkeen puhujat lähtivät esittelemään tuloksiaan Bella Centeriin.

Järjestön kotisivut (josta löytyy myös seminaariin liittyvä raportti):  http://www.globalutmaning.se/

Marssimalla Bella Centeriin

Poliisimuuri odottaa mielenosoittajia

Tänään keskiviikkoaamuna kello 8 väkijoukkoa alkoi kerääntyä Tårnbyn asemalle aloittaakseen marssin kohti Bella Centerinä toimivaa kokouspaikkaa. Yksi mielenosoituksen teemoista oli “Don’t decide for us without us”: ilmeisesti kaikkia osapuolia ei kuulla tasapuolisesti, kun päätöksiä ilmastonmuutoksen rajoittamisesta tehdään. Tämä pitää varmasti jo muutenkin paikkansa, mutta kokousjärjestäjän asettamat pääsyrajoitukset toivat lisäpontta iskulauseisiin. Keskiviikkona NGO-jäsenten (Non-Governmental Organization) rekisteröityminen ei enää onnistunut, torstaina NGO-jäsenten määrä rajoitetaan tuhanteen ja perjantaina vain 90 vieraaseen. Monet järjestöt ovat tuohtuneita, koska tuntevat että heillä on oikeus seurata neuvotteluja.

Poliisi oli valmistautunut tilaisuuteen hyvin: kokouspaikan metroasema oli suljettu, poliiseja oli paikalla runsain mitoin ja hyvin varustautuneina. Poliisiautoista tehtiin muuri kokouspaikan edustalle, ja poliisihelikopteri seurasi tilannetta. Väkijoukon oli tarkoitus saapua Bella Centerille kello 10, mutta tähän aikaan kokouspaikalla oli vielä rauhallista. Muutama kokousvieras päätti polttaa nimikorttinsa sisäänkäynnin edustalla. Tätä voidaan pitää melko muodollisena mielenilmauksena, kun ottaa huomioon loppuviikon pääsyrajoitukset. Noin kello 11 lähikadulta alkoi kuulua muutaman tuhannen mielenosoittajan huutoja. Väkijoukko pysähtyi noin sadan metrin päähän Bella Centeristä poliisien asettamien aitojen taakse. Mielenosoitusta johdettiin sinisestä kaiuttimilla varustetusta “johtoautosta”. Ensin auton lavalta kerrottiin, miksi ollaan paikalla: kaikkien pitäisi päästä osallistumaan näin tärkeään päätöksentekoon. Melko pian kovaäänisistä annettiin jo ohjeita rynnäkölle, jolla päästäisiin sisään kokouskeskukseen. Epäonnistuneen rynnäkön jälkeen poliisit poistivat kuuluttajat parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta tilanne rauhoittuisi. Pian vaunuun kiipesi kuitenkin uusia kykyjä ohjaamaan mielenosoittajia. Nytkin poliisit käyttivät melkoisesti voimaa ja siirsivät uudet kuuluttajat poliisiautoihin. Kun poliisi vielä siirsi johtoauton pois alueelta, mielenosoituksen järjestäjien oli hankalampi ohjata joukkojaan. Poliisi kehoitti aktivisteja siirtymään syrjään Bella Centerin edustalta, ja tilanne rauhoittui jonkin verran. Pienempi ryhmä yritti päästä sisään toiselta puolelta kokouspaikkaa, mutta poliisi ehti tilanteeseen mukaan. Vaikka yleisesti ottaen mielenosoitus oli rauhallinen, poliisi joutui turvautumaan pamppuihin ja kyynelkaasuun.

Poliisit ajavat mielenosoittajat pois Bella Centeriin johtavalta sillalta

Lopputuloksena noin 200 mielenosoittajaa pidätettiin, eikä kukaan tiettävästi päässyt (tälläkään keinolla) Bella Centeriin.

Vielä kerran jonotuksesta ja informaatiovajeesta

Oma kokousmatkani ei alkanut kovin hyvin, sillä maanantaiaamulentoni peruttiin ja jouduin odottamaan neljä tuntia seuraavaa konetta – tosin mukavasti lämpimässä istuen ja tarvittaessa wc:ssä tai kahvilassa pistäytyen. Perillä kokouskeskuksella luvassa oli nimittäin askeettisempaa ja viileämpää odottelua. Sisään pääsivät heittämällä vain diplomaatit sekä lehdistön ja median edustajat. Tämä kannattaa itse kunkin muistaa, jos joskus vastaavaan kokoukseen on lähdössä. Muut ryhmät saivat nimittäin jonottaa maanantaina kylmissään – lopulta turhaan. Michael ehti odotella nelisen tuntia ennen ulompien porttien sulkemista ja kotiinlähtökehotusta. Itselleni tunteja kertyi alle kolme. Monet olivat tosiaan jonottaneet jo aamusta alkaen pääsemättä silti sisään.

Eilen puimme sisukkaina päällemme kerroksittain vaihtoalushousuja ja uimapukua lukuun ottamatta kaikki muut matkaan mukaan lähteneet vaatteet ja lähdimme reippain mielin aamulla takaisin jonoon. Päivän aikana mielialaa kuitenkin koeteltiin kärsiessämme ennen kaikkea suurta tietämättömyyttä, koska järjestäjät eivät ilmoittaneet tilanteesta ja käänteistään juuri mitään. Lopulta yhdeksän tunnin hyisen odotuksen jälkeen pääsimme rekisteröitymään, sulattamaan varpaat, vessaan, syömään ja jopa tutustumaan kokouspaikkaan. Vaikea tosin vielä sanoa, oliko se kaiken tämän arvoista.

Tänään todennäköisesti pääsemme vielä paikan päälle. Päivästä saattaakin tulla jännittävä, jos Climate Justice tai muu vastaava ryhmä toteuttaa uhkauksena ja tekee rynnäkön keskukselle blokaten ulospääsyn. Käyköhän siis niin, että tänään suunta muuttuu ja odottelemmekin vaihteeksi ulospääsyä? Torstaina ja perjantaina osallistujia rajataan rankalla kädellä, eikä meillä liene mitään toivoa olla näiden harvojen ja valittujen joukossa. Onneksi pitkin kaupunkia on kuitenkin kaikenlaista tapahtumaa.

En voi käsittää, miten ihmismassat ovat voineet yllättää järjestäjät, sillä itse kunkin tarkat osallistumispäivät piti ilmoittaa jo viikkoja sitten. Kokonaisosallistujamäärämme oli tiedossa jo paljon aiemmin. Eikö näistä tiedoista muka ole mahdollista laskea, kuinka monta ihmistä on paikalla kunakin ajanhetkenä? Ainakin meistä kaikki tällä viikolla varta vasten paikalle matkustaneet olisivat varmasti jättäneet jonotuksen ja sikahintaiset hotellit väliin jääden Helsinkiin tekemään tähdellisempiä asioita, jos olisivat tienneet pelkän sisäänpääsyn vievän kaksi päivää loppuviikon ollessa sisäänpääsyn suhteen täysin toivoton. Järjestäjät eivät kuitenkaan ole ilmoitelleet juuri mitään. Ei jonoon, ei sähköpostiin, ei minnekään.

Boreaalisten metsien monimutkainen rooli

Päästöjen ja päästörajoitusten jälkeen ilmastokokouksen toiseksi yleisin puheenaihe lienee metsitys ja metsäkato. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa “metsillä” tarkoitetaan lähes aina trooppisia metsiä. Hieman karrikoiden boreaalisen vyöhykkeen metsät ovat esillä lähinnä laskentateknisenä kuriositeettina, jolla on merkitystä vain muutamalle maalle. Perustelu tähän on sinänsä selkeä: suurin osa hiilipäästöjä aihetuttavasta metsänhävityksestä tapahtuu tällä hetkellä tropiikissa, eikä boreaalisten metsien pinta-alan uskota lähitulevaisuudessa radikaalisti muuttuvan kumpaankaan suuntaan.

Nykyinen lähestymistapa saattaa kuitenkin aliarvioida boreaalisten metsien merkitystä niin ilmastonmuutoksen kuin sen hillitsemisenkin kannalta. Boreaaliset metsät ovat maapallon  suurin yhtenäinen maaekosysteemi, ja kun itse puiden varastoiman hiilen lisäksi myös maaperän hiilivarasto huomioidaan, ne sisältävät yli neljäsosan kaikesta maaekosysteemeihin sitoutuneesta hiilestä.

Kööpenhaminan keskustassa järjestetyssä KlimaForum09 – tapahtumassa pidettiin eilen maanantaina seminaari boreaalisten metsien ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä. Seminaarissa lähestyttiin kysymystä monesta eri näkökulmasta, ja keskusteltiin sekä boreaalisten metsien roolista ilmastonmuutoksessa ja sen torjumisessa, että myös ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista metsiin.

Siinä missä trooppisiin metsiin sitoutunut hiili sijaitsee pääosin itse puissa, boreaalisten metsien suurin hiilivarasto sijaitsee maaperässä. Maaperän hiilivirroista ja –varastoista tiedetään huomattavasti vähemmän kuin itse puubiomassan hiilitaseesta. Monia oleellisia seikkoja boreaalisten metsien hiilenkierrosta onkin ilmennyt vasta aivan hiljattain. Ehkä tärkein yksittäinen uusi havainto koskee vanhojen metsien hiilitasetta. Boreaalisten vyöhykkeen vanhojen metsien on aiemmin ajateltu olevan ns. hiilineutraaleja, eli niiden hiilisisällön on ajateltu pysyvän vakiona. Näin onkin, mikäli tarkastellaan ainoastaan puiden sisältämää hiiltä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vanhojenkin metsien maaperän hiilivarasto kasvaa edelleen kauan sen jälkeen kun itse puiden sisältämän hiilimäärän kasvu on loppunut.

Boreaalisista metsistä ja ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua on leimannut ristiriita toisaalta hiilensidonnan maksimoimisen ja toisaalta hiilivarastojen säilyttämisen välillä. Intensiivistä metsätaloutta, jopa luonnontilaisten vanhojen metsien hakkuita, on perusteltu sillä että nuori, kasvava metsä sitoo enemmän hiiltä kasvaessaan kuin vanha metsä.  Toisaalta, vanhojen metsien hiilivarastot ovat usein moninkertaisia talouskäytössä oleviin metsiin verrattuna. Metsänhakkuun yhteydessä ilmakehään vapautuvan hiilen kokonaismäärästä on myös hyvin erilaisia käsityksiä; esimerkiksi puutuotteisiin sitoutuneen hiilen määrää on suomalaisen metsäsektorin puolelta usein korostettu, kun taas esimerkiksi Ruotsin Skogstyrelsen-virasto on hiljattain todennut sen olevan varsin pieni. (Puutuotteiden käytön ilmastovaikutusten arvioinnissa pitää toki muistaa että itse tuotteen muodostaman hiilivaraston lisäksi puutuotteilla usein korvataan materiaaleja joiden valmistus aiheuttaa runsaasti päästöjä, kuten esimerkiksi sementtiä.)

Puiden ja niistä valmistettavien tuotteiden sisältämän hiilen kohtalon lisäksi metsätalouden hiilitaseessa pitäisi lisäksi huomioida myös metsämaaperän hiilitase. Päätehakkuun, ja etenkin sitä usein seuraavan maanmuokkauksen, jälkeen huomattava osa maaperän hiilivarastosta vapautuu ilmakehään. Alueesta ja metsätyypistä (ja tietolähteestä!) riippuen saattaa kestää useita vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja ennen kuin hakkuun jälkeen kasvava metsä on sitonut alkuperäistä ekosysteemiä vastaavan hiilimäärän.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta boreaalisten metsien käsittelyssä on seminaarin puhujien mukaan kaksi hyvin erilaista haastetta. Ensinnäkin, talouskäytössä oleviin metsiin tulisi soveltaa metsänhoitomenetelmiä jotka maksimoivat koko ekosysteemin hiilensidonnan ja keskimääräisen hiilivaraston, ja toisaalta minimoivat muiden kasvihuonekaasujen päästöt. Esimerkiksi typpilannoitukset tuottamat N2O – päästöt tulisi siis tasapainottaa lannoituksen mahdollistaman nopeamman hiilensidonnan kanssa. Toiseksi, vielä olemassa olevien vanhojen metsien usein valtavat hiilivarastot tulisi pyrkiä säilyttämään jättämällä ne intensiivisen metsätalouden ulkopuolelle.

Boreaalisten metsien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on siis monimutkainen kysymys, mutta niin on myös ilmastonmuutoksen vaikutus boreaalisten metsien tulevaan kehitykseen. Edes pelkän metsien hiilivaraston kehitystä lämpenevässä ilmastossa on vaikea ennustaa. Kohoavien hiilidioksidipitoisuuksien ja lämpötilojen on perinteisesti ajateltu lisäävän metsien kasvua ja siten hiilensidontaa. (Tämä on yksi tärkeimmistä ns. negatiivisista palautekytkennöistä joiden avulla biosfäärin muutokset tasapainottavat ja rajoittavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutosten aiheuttamia lämpötilamuutoksia.) Joissain paikoissa näin todennäköisesti käykin, muuta monilla alueilla boreaalisten metsien kasvua rajoittavat pääosin ravinteiden tai veden saatavuus, jolloin hiilidioksidipitoisuuden tai lämpötilan nousu ei juurikaan edistä puiden kasvua. Tuoreiden tutkimustietojen perusteella on myös todennäköistä, että kevät- ja kesäkauden lisääntynyttä hiilensidontaa tasapainottaa lämpimämpien syksyjen aiheuttama lisääntynyt respiraatio eli soluhengitys, jolloin hiilensidonnan nettolisäys jääkin aiemmin arvioitua pienemmäksi.

Koska napa-alueiden on ennustettu lämpenevän maapallon keskilämpötilaa huomattavasti enemmän, boreaalisten metsien kokema olosuhteiden muutos tulee luultavasti olemaan suurempi kuin monien muiden ekosysteemien. Muun muassa erilaisten tuhohyönteisten leviäminen ja metsäpalojen yleistyminen ovat joitakin mahdollisia seurauksia lämpötilan noususta boreaalisella alueella.  Muutokset tulevat todennäköisesti kohtaamaan voimakkaimmin kaikkein pohjoisimpana sijaitsevia, suurimmaksi osaksi vielä luonnontilaisia, metsiä Venäjän ja Kanadan pohjoisosissa.

Aerosolifyysikon näkökulmasta muuten monipuolisessa seminaarissa keskityttiin valitettavan paljon pelkkään hiilitaseeseen. Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen nieluina tai lähteinä toimimisen lisäksi boreaaliset metsät vaikuttavat ilmakehään myös ainakin kahdella muulla tavalla. Tummat havupuumetsät heijastavat huomattavasti vähemmän auringonvaloa kuin luminen pelto, niitty tai tundra, joten metsäpinta-alan lisääntymisellä on viilentävän hiilensidonnan lisäksi myös heijastuvuuteen liittyvä lämmittävä vaikutus. Toisaalta, metsien tuottamat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (lähinnä erilaiset hiilivedyt) edesauttavat pilvien syntyä, mikä taas keskimäärin viilentää ilmakehää. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat monimutkaistaneet käsitystämme myös tästä mekanismista. On nimittäin osoittautunut, että puiden vaikutus pilvisyyteen riippuu voimakkaasti niiden tuottamien yhdisteiden tarkasta koostumuksesta ja seossuhteesta, etenkin isopreeni – nimisen hiilivedyn ja monimutkaisempien hiilivetyjen (mm. mono- ja seskviterpeenien) suhteesta. Hyvin alustavien arvioiden mukaan onkin mahdollista, että boreaalisten metsien kyky edistää pilvien muodostusta saattaa tulevaisuudessa heiketä vaikka niiden tuottamien hiilivetyjen kokonaismäärä lämpötilan noustessa lisääntyykin. Metsien heijastuvuus- ja aerosolivaikutukset ymmärretään toistaiseksi melko huonosti, eikä niillä (osittain tästä johtuen) juuri ole roolia metsiä ja ilmastonmuutosta koskevassa poliittisessa keskustelussa. Tutkimustiedon tarkentuessa tämäkin asia saattaa tulevaisuudessa muuttua.

Linkki:

Canadian Boreal Initiative – järjestön raportti ”The carbon the world forgot”: http://www.borealbirds.org/carbonreport.shtml

täyttä…

Toisen neuvotteluviikon alkaessa Bella Center:in sisääntuloporttien tungos on muuttumassa täydeksi kaaokseksi. Eilen maanantaina paikalle saapuneet konferenssiosallistujat jonottivat parhaimmillaan yli kymmenen tuntia – pääsemättä silti rekisteröintitiskille. Ongelma ei koskenut pelkästään kansalaisjärjestöjä ja muita tarkkailijoita, vaan jonoissa oli myös isojen mediatalojen toimittajia, virallisten delegaatioiden virkamiehiä, kääntäjiä yms.  Tästä päivästä alkaen tarkkailija-osallistujien määrää on rajusti supistettu, mutta jonot ovat silti valtavat. Paikallisten viestintävälineiden mukaan Bella Centerin metroasema on taas suljettu, ja osallistujia neuvotaan kävelemään viereisiltä asemilta jonoihin.

Geoengineering – hankkeista

Blogin kommenttiosuudessa toivottiin raporttia geoengineering-tekniikoiden käsittelystä ilmastokokouksen yhteydessä. Geoengineering, eli ilmakehän suunnitelmallinen muokkaaminen laajassa mittakaavassa, on viime aikoina saanut merkittävää huomiota osakseen julkisuudessa. Periaatteessa mitä tahansa ilmakehän koostumukseen vaikuttavaa toimintaa voidaan pitää geoengineering:ina, mutta yleensä käsite rajataan tarkoittamaan vain sellaisia toimia joiden pääasiallisena tarkoituksena on nimenomaan ilmastojärjestelmän muokkaaminen teknisin keinoin.

Geongineering-toimia ei (muutamaa, määritelmästä riippuvaa poikkeusta lukuun ottamatta) juurikaan käsitellä itse neuvotteluissa, mutta useammassa side event–tapahtumassa käsite on ainakin mainittu, ja muutamat seminaarit ovat jopa keskittyneet siihen. Kaikissa, tai ainakin kaikissa tiedemaailmasta peräisin olevissa, esitelmissä on korostettu että geoengineering–ratkaisuja ei tule pitää päästövähennysten korvikkeena, eikä välttämättä edes oletusarvoisesti käytettävinä lisätoimenpiteinä, vaan mahdollisina hätäratkaisuna siltä varalta että ilmastonmuutos etenee aiemmin uskottua nopeammin tai voimakkaammin.

Yleisellä tasolla ilmakehän energiatasetta voidaan muokata kahdella tavalla: vähentämällä maanpinnalle pääsevää lyhytaaltoista auringon säteilyä maapallon heijastuvuutta lisäämällä, tai lisäämällä maapinnalta avaruuteen karkaavaa pitkäaaltoista infrapunasäteilyä. Heijastavuutta lisääviin tekniikoihin kuuluvat (muun muuassa) erilaiset avaruuteen sijoitettavat peilit, alapilvien vaalentaminen merisuolahiukkasia tuottamalla, ja tulivuorenpurkausten aiheuttaman viilenemisen jäljitteleminen levittämällä rikkiyhdisteitä alempaan stratosfääriin (noin 20 kilometrin korkeudelle). Pitkäaaltoisen säteilyn lisäämistoimiin lukeutuvat periaatteessa kaikki päästövähennykset (joskaan niitä ei yleensä lueta geoengineering–toimiksi), sekä hiilidioksidia tai muita kasvihuonekaasuja ilmasta talteen ottavat tekniikat. Näillä kahdella menetelmäluokalla on varsin eri ominaisuudet, ja useiden seminaareissa puhuneiden tutkijoiden mukaan niitä tulisikin käsitellä esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa erikseen.

Heijastuvuutta lisäävät toimet vaikuttavat maapallon lämpötilaan nopeasti (muutaman vuoden kuluessa), ja osa niistä (esimerkiksi rikkiyhdisteiden levittäminen stratosfääriin) alentaisi melko varmasti maapallon keskilämpötilaa. Kaikkiin merkittäviin heijastuvuutta lisääviin toimiin liittyy kuitenkin merkittäviä haitallisten sivuvaikutusten riskejä. Esimerkiksi rikkiyhdisteiden levittäminen stratosfääriin edistäisi otsonikatoa, ja saattaisi myös muuttaa sääolosuhteita monilla alueilla. Vaikka maapallon keskilämpötila saataisiinkin palautettua näiden tekniikoiden avulla esiteolliseen arvoonsa, on tärkeää ymmärtää että päästöjen aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistumisen ja keinotekoinen heijastuvuuden lisääminen eivät välttämättä missään muussa mielessä ”kumoaisi” toisiaan. Geoengineering–toimien jälkeenkin tulevaisuuden ilmasto saattaisi siis olla hyvin erilainen esimerkiksi paikallisten lämpötilojen ja sadannan suhteen. Toinen ongelma on, että heijastuvuutta lisäävien toimien viilentävä vaikutus yleensä lakkaa hyvin pian sen jälkeen kuin aktiiviset toimenpiteet (esimerkiksi rikki- tai suolahiukkasten tuottaminen) lopetetaan, mikä aiheuttaa riskin hyvin äkillisistä ilmastonmuutoksista. On myös huomioitava että heijastuvuutta lisäävät toimet eivät auta torjumaan valtamerten happamoitumista (kts aiempi blogimerkintä ”keskitytäänkö hiilidioksidiin liikaa vai liian vähän), vaan saattavat joissakin tapauksissa jopa pahentaa sitä.

Kasvihuonekaasuja ilmasta sitoviin menetelmiin liittyy periaatteessa vähemmän haitallisia sivuvaikutuksia – tavoiteltava nettovaikutushan on sama kuin päästövähennyksillä – mutta nämä menetelmät toimisivat parhaimmillaankin melko hitaasti (vuosikymmenten kuluessa), eikä niihin tarvittavaa teknologiaa useinkaan vielä ole olemassa. Määritelmästä riippuen myös metsien hiilensidonnan kasvattaminen tai aiemmassa blogimerkinnässä mainittu biochar-tekniikka voidaan lukea geoengineering-ratkaisuihin; näille sinänsä teknisesti mahdollisille menetelmille tunnusomaista on suuri maapinta-alan tarve ja siitä johtuva rajallinen potentiaali, sekä etenkin biochar:in tapauksessa myös oma joukko mahdollisia sivuvaikutuksia. Metsien hiilensidonnan kasvattaminen kuuluukin jo ilmastokokouksen aihepiiriin, ja siinä käytettävistä laskentamalleista kiistellään parhaillaan voimakkaasti esimerkiksi EU:n sisällä.

UK:n Royal Society–tiedejärjestön seminaarissa perjantaina esiteltiin neljä teknistä kriteeriä joiden avulla eri geoengineering–menetelmiä voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen ja vertailla. Nämä kriteerit ovat:

1)Tehokkuus, eli kuinka paljon tekniikalla voidaan viilentää ilmakehää, ja miten tasaisesti viilentävät vaikutukset jakautuvat alueellisesti.

2)Nopeus, eli kuinka nopeasti  menetelmä voidaan ottaa käyttöön (esim. teknologian kehitykseen liittyen), ja miten nopeasti menetelmä viilentää ilmakehää.

3)Turvallisuus, eli mitä mahdollisia riskejä ja haitallisia sivuvaikutuksia menetelmään liittyy.

4)Hinta.

Merkillepantavaa on, että Royal Societyn julkaisemassa raportissa (linkki alla) yksikään tähän mennessä ehdotettu geoengineering-menetelmä ei saa hyvää arvosanaa kaikilla neljällä osa-alueella. Teknisten kriteerien lisäksi menetelmien mahdollista käyttöä rajoittaa lisäksi suuri joukko ei-teknisiä kriteerejä kuten sosiaalinen, poliitinen ja eettinen hyväksyttävyys.

Erittäin tärkeä kysymys geoengineering–tekniikoiden mahdollisessa käyttöönotossa on se, mikä poliittinen elin niiden käytöstä päättää. Etenkin auringon heijastuvuutta vähentäviin tekniikoihin liittyy suuria alueellisia vaikutuksia. Esimerkiksi merellisten pilvien suurimittainen vaalentaminen laskisi lämpötiloja voimakkaasti joillakin rannikkoalueilla, ja muuttaisi hyvin suurella todennäköisyydellä sääolosuhteita radikaalisti. Hadley Center–tutkimuskeskuksen seminaarissa perjantaina raportoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan Amazonin alueen sadanta voisi laskea jopa 30% merellisiin pilviin liityvien geoengineering–toimien sivuvaikutuksena, millä olisi tuhoisat seuraukset alueen sademetsille.  Geoengineering – toimet jotka parantavat jonkin valtion tai valtioryhmän tilannetta saattaisivat näin pahentaa olosuhteita toisaalla. Ilman kattavaa ja tasapuolista (ja todennäköisesti samalla hyvin raskasta ja monimutkaista) kansainvälistä päätöksentekojärjestelmää onkin hyvin todennäköistä että monet teknisesti käyttökelpoisetkin geoengineering–toimet tulisivat aiheuttamaan voimakkaita poliittisia ristiriitoja.

Linkkejä:

Royal Society:n raportti geonegineering–toimista:

http://royalsociety.org/geoengineeringclimate/

Hannele Korhosen puheenvuoro geoengineering-tekniikoista ilmasto.org–sivustolla (suomeksi): http://www.ilmasto.org/puheenvuorot/vuoden_2009_puheenvuorot/helmikuu_2009.html

Clean Tech – New Job Creation

Yhdysvaltojen kaupankäynnistä vastaava edustaja Gary Locke (U.S. Secretary of Commerce) esitteli presidentti Barack Obaman näkemyksiä kuinka uusiin ympäristöystävällisiin teknologioihin satsaamalla voidaan kasvattaa hyvin palkattujen työpaikkoja määrää Yhdysvaltoissa ja muualla maailmassa. Keskeisiä viestejä esityksessä olivat: 1) fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tukevat tukiaiset on katkaistava mahdollisimman pian (Obaman hallitus työstää asiaa nopealla aikataululla) ja 2) uusien teknologioiden tekijänoikeuksia on puolustettava. Yhdysvallat haluaa huolehtia, että nyt suuria riskejä ottavien (usein yhdysvaltalaisten) yritysten toiminta voidaan palkita jatkossa. Kööpenhaminassahan on kehitysmaiden taholta esitetty vapaampien tekijänoikeuksien käyttöönottoa ilmastonmuutos-talkoissa.

Gary Locken esitys nähtävissä huomisesta eteenpäin: http://cop15.state.gov/uscenter/meetingroom/index.htm