Geoengineering – hankkeista

Blogin kommenttiosuudessa toivottiin raporttia geoengineering-tekniikoiden käsittelystä ilmastokokouksen yhteydessä. Geoengineering, eli ilmakehän suunnitelmallinen muokkaaminen laajassa mittakaavassa, on viime aikoina saanut merkittävää huomiota osakseen julkisuudessa. Periaatteessa mitä tahansa ilmakehän koostumukseen vaikuttavaa toimintaa voidaan pitää geoengineering:ina, mutta yleensä käsite rajataan tarkoittamaan vain sellaisia toimia joiden pääasiallisena tarkoituksena on nimenomaan ilmastojärjestelmän muokkaaminen teknisin keinoin.

Geongineering-toimia ei (muutamaa, määritelmästä riippuvaa poikkeusta lukuun ottamatta) juurikaan käsitellä itse neuvotteluissa, mutta useammassa side event–tapahtumassa käsite on ainakin mainittu, ja muutamat seminaarit ovat jopa keskittyneet siihen. Kaikissa, tai ainakin kaikissa tiedemaailmasta peräisin olevissa, esitelmissä on korostettu että geoengineering–ratkaisuja ei tule pitää päästövähennysten korvikkeena, eikä välttämättä edes oletusarvoisesti käytettävinä lisätoimenpiteinä, vaan mahdollisina hätäratkaisuna siltä varalta että ilmastonmuutos etenee aiemmin uskottua nopeammin tai voimakkaammin.

Yleisellä tasolla ilmakehän energiatasetta voidaan muokata kahdella tavalla: vähentämällä maanpinnalle pääsevää lyhytaaltoista auringon säteilyä maapallon heijastuvuutta lisäämällä, tai lisäämällä maapinnalta avaruuteen karkaavaa pitkäaaltoista infrapunasäteilyä. Heijastavuutta lisääviin tekniikoihin kuuluvat (muun muuassa) erilaiset avaruuteen sijoitettavat peilit, alapilvien vaalentaminen merisuolahiukkasia tuottamalla, ja tulivuorenpurkausten aiheuttaman viilenemisen jäljitteleminen levittämällä rikkiyhdisteitä alempaan stratosfääriin (noin 20 kilometrin korkeudelle). Pitkäaaltoisen säteilyn lisäämistoimiin lukeutuvat periaatteessa kaikki päästövähennykset (joskaan niitä ei yleensä lueta geoengineering–toimiksi), sekä hiilidioksidia tai muita kasvihuonekaasuja ilmasta talteen ottavat tekniikat. Näillä kahdella menetelmäluokalla on varsin eri ominaisuudet, ja useiden seminaareissa puhuneiden tutkijoiden mukaan niitä tulisikin käsitellä esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa erikseen.

Heijastuvuutta lisäävät toimet vaikuttavat maapallon lämpötilaan nopeasti (muutaman vuoden kuluessa), ja osa niistä (esimerkiksi rikkiyhdisteiden levittäminen stratosfääriin) alentaisi melko varmasti maapallon keskilämpötilaa. Kaikkiin merkittäviin heijastuvuutta lisääviin toimiin liittyy kuitenkin merkittäviä haitallisten sivuvaikutusten riskejä. Esimerkiksi rikkiyhdisteiden levittäminen stratosfääriin edistäisi otsonikatoa, ja saattaisi myös muuttaa sääolosuhteita monilla alueilla. Vaikka maapallon keskilämpötila saataisiinkin palautettua näiden tekniikoiden avulla esiteolliseen arvoonsa, on tärkeää ymmärtää että päästöjen aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistumisen ja keinotekoinen heijastuvuuden lisääminen eivät välttämättä missään muussa mielessä ”kumoaisi” toisiaan. Geoengineering–toimien jälkeenkin tulevaisuuden ilmasto saattaisi siis olla hyvin erilainen esimerkiksi paikallisten lämpötilojen ja sadannan suhteen. Toinen ongelma on, että heijastuvuutta lisäävien toimien viilentävä vaikutus yleensä lakkaa hyvin pian sen jälkeen kuin aktiiviset toimenpiteet (esimerkiksi rikki- tai suolahiukkasten tuottaminen) lopetetaan, mikä aiheuttaa riskin hyvin äkillisistä ilmastonmuutoksista. On myös huomioitava että heijastuvuutta lisäävät toimet eivät auta torjumaan valtamerten happamoitumista (kts aiempi blogimerkintä ”keskitytäänkö hiilidioksidiin liikaa vai liian vähän), vaan saattavat joissakin tapauksissa jopa pahentaa sitä.

Kasvihuonekaasuja ilmasta sitoviin menetelmiin liittyy periaatteessa vähemmän haitallisia sivuvaikutuksia – tavoiteltava nettovaikutushan on sama kuin päästövähennyksillä – mutta nämä menetelmät toimisivat parhaimmillaankin melko hitaasti (vuosikymmenten kuluessa), eikä niihin tarvittavaa teknologiaa useinkaan vielä ole olemassa. Määritelmästä riippuen myös metsien hiilensidonnan kasvattaminen tai aiemmassa blogimerkinnässä mainittu biochar-tekniikka voidaan lukea geoengineering-ratkaisuihin; näille sinänsä teknisesti mahdollisille menetelmille tunnusomaista on suuri maapinta-alan tarve ja siitä johtuva rajallinen potentiaali, sekä etenkin biochar:in tapauksessa myös oma joukko mahdollisia sivuvaikutuksia. Metsien hiilensidonnan kasvattaminen kuuluukin jo ilmastokokouksen aihepiiriin, ja siinä käytettävistä laskentamalleista kiistellään parhaillaan voimakkaasti esimerkiksi EU:n sisällä.

UK:n Royal Society–tiedejärjestön seminaarissa perjantaina esiteltiin neljä teknistä kriteeriä joiden avulla eri geoengineering–menetelmiä voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen ja vertailla. Nämä kriteerit ovat:

1)Tehokkuus, eli kuinka paljon tekniikalla voidaan viilentää ilmakehää, ja miten tasaisesti viilentävät vaikutukset jakautuvat alueellisesti.

2)Nopeus, eli kuinka nopeasti  menetelmä voidaan ottaa käyttöön (esim. teknologian kehitykseen liittyen), ja miten nopeasti menetelmä viilentää ilmakehää.

3)Turvallisuus, eli mitä mahdollisia riskejä ja haitallisia sivuvaikutuksia menetelmään liittyy.

4)Hinta.

Merkillepantavaa on, että Royal Societyn julkaisemassa raportissa (linkki alla) yksikään tähän mennessä ehdotettu geoengineering-menetelmä ei saa hyvää arvosanaa kaikilla neljällä osa-alueella. Teknisten kriteerien lisäksi menetelmien mahdollista käyttöä rajoittaa lisäksi suuri joukko ei-teknisiä kriteerejä kuten sosiaalinen, poliitinen ja eettinen hyväksyttävyys.

Erittäin tärkeä kysymys geoengineering–tekniikoiden mahdollisessa käyttöönotossa on se, mikä poliittinen elin niiden käytöstä päättää. Etenkin auringon heijastuvuutta vähentäviin tekniikoihin liittyy suuria alueellisia vaikutuksia. Esimerkiksi merellisten pilvien suurimittainen vaalentaminen laskisi lämpötiloja voimakkaasti joillakin rannikkoalueilla, ja muuttaisi hyvin suurella todennäköisyydellä sääolosuhteita radikaalisti. Hadley Center–tutkimuskeskuksen seminaarissa perjantaina raportoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan Amazonin alueen sadanta voisi laskea jopa 30% merellisiin pilviin liityvien geoengineering–toimien sivuvaikutuksena, millä olisi tuhoisat seuraukset alueen sademetsille.  Geoengineering – toimet jotka parantavat jonkin valtion tai valtioryhmän tilannetta saattaisivat näin pahentaa olosuhteita toisaalla. Ilman kattavaa ja tasapuolista (ja todennäköisesti samalla hyvin raskasta ja monimutkaista) kansainvälistä päätöksentekojärjestelmää onkin hyvin todennäköistä että monet teknisesti käyttökelpoisetkin geoengineering–toimet tulisivat aiheuttamaan voimakkaita poliittisia ristiriitoja.

Linkkejä:

Royal Society:n raportti geonegineering–toimista:

http://royalsociety.org/geoengineeringclimate/

Hannele Korhosen puheenvuoro geoengineering-tekniikoista ilmasto.org–sivustolla (suomeksi): http://www.ilmasto.org/puheenvuorot/vuoden_2009_puheenvuorot/helmikuu_2009.html

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*