Työkalu ilmastopolitiikan vaikutusten arvioimiseen

Yhdysvaltojen järjestämässä seminaarissa esiteltiin tänään kätevä työkalupakki  ilmastopoliittisten päätösten vaikutusten nopeaan arvioimiseen. C-ROADS – niminen – malli sisältää melko yksityiskohtaisen kuvauksen hiilen kierrosta ilmakehä-kasvillisuus-maaperä-valtameri – systeemissä, sekä raskaisiin ilmastomalliajoihin perustuvan parametrisaation eri kasvihuonekaasupitoisuuksien aiheuttamasta lämpenemisestä. (Parametrisaatiolla tarkoitetaan sitä, että tietyt prosessit ja tekijät – tässä tapauksessa oleellisimpana ilmaston herkkyys eri muutostekijöille – ovat mallissa valmiina. Tämä nopeuttaa huomattavasti mallin käyttöä; malliajo kestää alle sekunnin kannettavalla tietokoneella, eikä kuukausia supertietokoneella kuten oikea ilmastomalli. Toisaalta, mallin tulosten luotettavuus on täysin riippuvainen käytetystä parametrisaatiosta.)

Kun malliin syötetään eri maiden tai maaryhmien kasvihuonekaasu- ja hiukkaspäästökäyrät, se antaa tuloksena todennäköisimmän arvon tulevalle lämpötilakehitykselle ja merenpinnan nousulle. Näinollen mallin avulla voidaan nopeasti arvioida, johtavatko esimerkiksi tietyt neuvotteluissa esitetyt päästövähennyssitoumukset yleisesti asetetun kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen. Malli sisältää metsien hävitykseen tai metsitykseen liittyvät hiilivirrat, mutta toistaiseksi siitä puuttuvat vielä muihin maankäytön muutoksiin liittyvät kasvihuonekaasuvirrat. Siinä ei myöskään ole huomioitu kaikkia tunnettuja ilmastojärjestelmän palautekytkentöjä, kuten esimerkiksi jäätiköiden sulamisen aiheuttamaa heijastuvuuden vähenemistä (ja tämän aiheuttamaa lisälämpenemistä).

Climate Interactive – kotisivut: www.climateinteractive.org

Yksinkertaistettu versio simulaattorista (3 maaryhmää) jota voi käyttää selaimen kautta: http://forio.com/simulation/climate-development/

Mikä on metsä?

Euroopan komission järjestämässä “Deforestration, forest conservation and the climate change challenge” -tilaisuudessa pohdittiin metsä-käsitteen ongelmallisuutta ilmastoneuvottelujen kannalta. Osallistujille osoitettiin kysymys mitä metsä kenellekin tarkoittaa – tarkoittaako se aluetta, jonka pinta-alasta on yli 10% puita, onko metsää myös alue, jossa puiden alla harjoitetaan maanviljelystä (argoforestry), kuuluvatko plantaasit tai talousmetsät metsä-käsitteen alle vai onko metsää vain luonnontilainen metsä? Vai onko metsä jokin edellä mainituista riippuen kulloinkin käsiteltävästä asiasta? Ongelmalliseksi tekee myös Kioton pöytäkirjassa mainittava metsä-käsite, joka sallii metsäksi kutsuttavan alueen, joka on “tilapäisesti hakattu”.  Missään ei tosin määritellä kuinka pitkän ajan “tilapäisyys” saa kestää. Tästä syystä meillä on mielenkiintoinen nippu metsiä:  1) metsiä, joissa ei ole puita, 2)  metsiä, joilla on maataloutta tai vähän puita, 3) metsiä puilla ja 4)  ei-metsiä, jossa on puita. Esim. Indonesiassa on alueita, joilla “ei-metsät” sitovat suuremman osan metsän hiilestä kuin virallinen metsä. Luonnollisesti metsä-käsitteen moninaisuus aiheuttaa haasteen neuvoteltavan sopimuksen täyttöönpanolle. Ja hei, nykyinen ilmastosopimus ei edes sisällä soita ja kosteikkoja, joilla myös voi kasvaa puita…

Eilen pidetyssä soiden ja kosteikkojen tilaisuudessa korostettiin soiden merkitystä hiilen kierrossa sekä näiden ekosysteeminen sisällyttämisestä ilmastosopimukseen. Ainakin vielä tilaisuudessa kaikilla tuntui olevan selkeä ymmärrys siitä mitä suot ja kosteikot ovat – toivottavasti näin on jatkossakin. Selkeä viesti oli myös kehoitus kaikkein osallistua soiden ennallistamiseen osana ilmastonmuutos-talkoita.

Ilmastonmuutoksen torjuminen puuhiilellä?

Ilmastokokouksen side event – tapahtumissa on keskusteltu ja väitelty voimakkaasti etenkin maatalouteen liittyvistä päästövähennysmahdollisuuksista. Ehkä eniten huomiota saanut yksittäinen tekniikka on ns. biochar, eli hiilen varastoiminen maaperään puuhiilen muodossa. Bellona – säätiön eilen keskiviikkona järjestämässä paneelikeskustelussa esiteltiin tämän menetelmän mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Biochar – tekniikan on väitetty paitsi varastoivan itse puuhiileen sitoutuneen hiilen jopa tuhansiksi vuosiksi, myös parantavan peltojen satoa ja maan vedenpidätyskykyä, sekä vähentävän maaperän metaani- ja ilokaasupäästöjä (CH4 ja N2O). Nämä väitteet saavat ainakin osittaista tukea tutkimustuloksista, tosin kenttämittauksia – etenkin pitkäaikaisia mittauksia – on vielä varsin vähän. Esimerkiksi ensimmäiset biochar:iin liittyvät kenttäkokeet Suomessa ovat käynnistyneet vasta tänä keväänä. Biochar – menetelmän kannattajien mukaan maatalousmaihin lisätyn puuhiilen avulla voitaisiin sitoa maaperään noin kymmenesosa ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä.

Biochar:ia, kuten muitakin maatalousmaahan liittyviä suurimittaisia päästövähennystekniikoita, myös vastustetaan voimakkaasti. EcoNexus –   järjestön seminaarissa tänä aamuna esitettiin runsaasti kritiikkiä niin biochar:ia, ”no-till” eli suorakylvöviljelyä, kuin myös maatalousmaahan perustuvia biopolttoaineratkaisuja kohtaan. Monia näitä tekniikoita puolustetaan sillä, että niillä voidaan hyödyntää ns. ”marginaalisia” maita, eli erilaisia joutomaita tai huonosti tuottavia viljelys- tai laidunmaita. Seminaarin puhujien mukaan ”marginaalisen” maan käsite on kuitenkin enimmäkseen myytti; vaikka maa-alueen käyttö ei näkyisikään virallisessa kansantaloudessa, se saattaa silti olla tärkeää paikallisväestölle. Energiakasvien (kuten jathropan) viljely, tai toisaalta puuhiilen tuotanto biochar:ia varten, näillä mailla saattaa vaarantaa alueen asukkaiden toimeentulon. Puuhiilen tuotanto vähentää myös mistä tahansa raaka-aineesta polttamalla saatavaa maksimihyötyä (koska osa energiasta “jää” puuhiileen eikä vapaudu poltossa), ja hiilipölyn (mustan noen) mahdollinen leviäminen ilmaan edistää ilmaston lämpenemistä sen torjumisen sijaan. Toisaalta, puuhiiltä oheistuotteena valmistavat liedet parantavat energiatehokkuutta ja vähentävät nokipäästöjä verrattuna perinteisiin tulisijoihin joita ne usein korvaavat. Biochar – sovellusten lopullinen hyödyllisyys tai haitallisuus riippuu siten valitusta vertailukohdasta. Useimmat biochar – menetelmän kannattajat ja vastustajat ovatkin yhtä mieltä siitä että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, etenkin kenttätutkimuksia, ennekuin menetelmän todellisesta ilmastohyödystä voidaan antaa varmaa lausuntoa.

Linkit:

International Biochar Initiative; http://www.biochar-international.org/

EcoNexus: http://www.econexus.info/

Tiivistelmä keskiviikon uutisista

Keskiviikon neuvotteluja leimasi Kiina ja Yhdysvallat keskinäinen syyttely sekä kehitysmaiden ryhmän sisäinen linjaristiriita. Kiina vaatii Yhdysvalloilta (ja myös EU:lta) huomattavasti esitettyä voimakkampia päästövähennyksiä. Yhdysvallat vastasi huomauttamalla että Kiina on se valtio jonka päästöt kasvavat ”dramaattisesti, todella dramaattisesti”. Pienistä saarivaltioista ja kaikkein köyhimmistä kehitysmaista koostuva ryhmä taas vaati, että Kööpenhaminan kokouksen tuloksena pitäisi syntyä juridisisesti sitova sopimus, joka vakauttaa hiilidioksidipitoisuuden ilmakehässä 350 miljoonasosaan. Teollisuusmaiden ja suurempien kehitysmaiden tavoitteena on yleisesti ollut noin 450 miljoonasosaan. Tuvalun johdolla esitetty vaatimus ei saanut kannatusta nopeasti kehittyviltä kehitysmailta (Kiina, Intia, Etelä-Afrikka).

Uusia tutkimustuloksia metsäsektorin päästöistä

Ruotsin järjestämässä seminaarissa keskusteltiin tänään keskiviikkona maankäyttöön (virallisesti LULUCF; Land-Use, Land-Use Change and Forestry) liittyvien hiilivirtojen- ja varastojen mittauksista, raportoinnista ja laskennasta.

Suomen VTT esitteli erilaisia mahdollisuuksia puutuotteiden sisältämän hiilen huomioimisesta ilmastosopimuksessa. Kun puuta käytetään esimerkiksi rakennuksissa, puun sisältämä hiili pysyy poissa ilmakehästä, mikä auttaa osaltaan torjumaan ilmastonmuutosta. Puutuotteiden hiilisisällön huomioiminen ilmastopolitiikassa sisältää kuitenkin huomattavia riskejä ns. hiilivuodosta, eli siitä että hiiltä vapautuu ilmakehään ilman että tämä päästö näkyy laskelmissa. Luotettavan laskentamenetelmän valitseminen onkin varsin vaikeaa, ja saattaa edellyttää myös nykyistä kattavampaa mittaustietoa metsäsektorin hiilivirroista.

Göteborgin yliopiston tutkimuksessa taas esiteltiin viimeisimpiä tietoja metsätalouskäytössä olevien ojitettujen soiden maaperän N2O – päästöistä. N2O eli ilokaasu on huomattavasti hiilidioksidia voimakkampi kasvihuonekaasu, joten tonnimääräisesti pienilläkin päästöillä voi olla suuri ilmastovaikutus. Aiemmin N2O – päästöjä maaperästä on arvioitu pääosin maaperään mahdollisesti lisätyn typpilannoitteen perusteella. Uusimman tutkimustiedon mukaan huomattavasti parempi indikaattori ainakin ojitetuilla soilla olisi kuitenkin maaperän hiili-typpi (C:N) – suhde, joka selittää koealoilta mitatut N2O – päästöt varsin tarkasti. Uutta mittaustietoa käyttäen osoittautuukin että metsäsektori on oleellinen N2O – päästöjen lähde, toisin kuin aiemmin on luultu. Esimerkiksi Ruotsissa näiden päästöjen kokonaismäärä on noin 1.8 megatonnia hiilidioksidiekvivalentteja (noin 2,5% Ruotsin kokonaispäästöistä), mikä on enemmän kuin esimerkiksi Ruotsin lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt.

Tunteisiin vetoavia puheita

Yhdysvaltojen järjestämässä koralliriuttojen tilaa ja tulevaisuutta koskevassa sessiossa pienten saarivaltojen ilmastoneuvottelijan ja tutkijoiden analyysit mm. Seychellien tulevista ilmastohaasteista ovat lohdutonta kuultavaa. Seychellejä ja muita pieniä saarivaltiota kohtaa kaksi toisiinsa linkittynyttä haastetta: koralliriuttojen häviämisestä johtuva rannikon eroosio sekä merenpinnan nousu. Koralliriuttojen häviämistä pidetään ensisijaisena ja jo lyhyellä aikavälillä vaikuttavana uhkana. Tuoreimpien tutkimusten mukaan CO2 nousu 450 ppm:ään ja/tai 2 asteen lämpeneminen aiheuttaa koralliriuttojen massakuolemat. Tästä syystä pienten saarivaltioden edustajat ovat erittäin päättäväisesti ajamassa 1.5 asteen tavoitetta neuvotteluissa.

UK MetOfficen järjestämässä tilaisuudessa myöhemmin illalla esiteltiin uusia malliajoja kasvihuonekaasujen nopeiden päästövähennysten vaikutuksista. Kun tilaisuudessa kysyttiin milloin ja millaisia päästövähennyksiä tarvitaan MetOfficen mallien näkökulmasta, että 1.5 asteen tavoite voidaan saavuttaa – vastaus oli, että päästöjen huipun tulisi olla nyt (vuoden 2009 loppuun mennessä) ja sen jälkeisten vuosittaisten päästövähennysten suuria. Siis pienten saarivaltioiden kannalta juna taisi mennä jo.

UK MetOfficen AVOID-projektin tulokset luettavissa: http://www.avoid.uk.net/

Teollisuusmaiden uusimmat päästövähennystarjoukset koottuna

Teollisuusmaiden tähän mennessä lupaamat tai ilmastoneuvotteluihin tarjoamat päästövähennykset on koottu WRI (World Resources Institute) – järjestön toimesta. Luvatut päästövähennykset vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä vaihtelevat Norjan 40 prosentin vähennyksestä Kroatian 6 prosentin lisäykseen. Yhdysvaltojen tähän mennessä tarjoamat päästövähennykset ovat 3 ja 5 prosentin väliltä, riippuen siitä miten maankäytön muutosten ja metsäsektorin päästöt tai nielut huomioidaan. Yhdysvallat on julkisuudessa käyttänyt vertailukohtana vuotta 2005 vuoden 1990 sijaan, jolloin päästövähennysprosentti on suurempi, noin 17 %.

Linkki:

http://www.wri.org/publication/comparability-of-annexi-emission-reduction-pledges/comparison-table

Värikästä menoa…

Bella Centerissa käy melkoinen kuhina, vaikka lehtitietojen mukaan vasta kolmasosa kaikista osallistujista on saapunut paikan päälle. Tummapukuisten neuvottelijoiden, toimittajien ja erilaisten lobbarien tai asiantuntijoiden lisäksi käytävillä pyörii varsin värikkäitä hahmoja, “ilmastojohtajia” etsivistä avaruusolennoista hiilipäästöjä häivyttäviin taikureihin. Ensi viikolla ennustetaan osallistujamäärän kasvavan niin suureksi, että tarkkailijoiden määrää joudutaan supistamaan jonkinlaisilla kiintiöjärjestelyillä.

sekalaisia tapahtumia

Sekalaisia tapahtumia COP15 –kokouksen ensimmäisiltä päiviltä:

-Papua Uusi Guinea esitti COP15-osapuolikokouksen ensimmäisessä täysistunnossa (plenary session) maanantaina kokousten äänestyssääntöjen muuttamista siten, että aikaisemmin vaaditun yksimielisyyden sijaan 2/3 äänten enemmistö riittäisi päätöksentekoon. Ehdotusta pidetään osoituksena turhautumisesta neuvottelujen hitauteen.

-Ympäristöjärjestöjen verkosto CAN (Climate Action Network) myönsi maanantaina perinteisen Fossil of the Day (Päivän Fossiili) – vastapalkinnon jaetun toisen sijan Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle. Palkinto jaetaan ilmastokokouksen ajan päivittäin järjestöjen mielestä arveluttavista ilmastoteoista. Tässä tapauksessa perusteluina olivat maiden ajamat metsien hiilivarastojen laskentasäännöt , jotka järjestöjen mukaan jättävät metsähakkuiden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä huomioimatta.

-Englantilaiselle Guardian – lehdelle vuodettu sopimustekstin luonnos on herättänyt kehitysmaiden valtuuskunnissa runsaasti keskustelua ja paljon vastalauseita. Luonnos tai ehdotus on ilmeisesti muutaman keskeisen teollisuusmaan (mukaan lukien isäntämää Tanska) neuvottelijan kirjoittama. Kioton pöytäkirjan periaatteista poiketen siinä on hahmoteltu teollisuusmaiden lisäsi myös kehitysmaille sitovia päästötavoitteita, ja päävastuuta ilmastonmuutoksen torjunnan rahoittamisen valvonnasta on ehdotettu siirrettäväksi YK:n alaisuudesta maailmanpankille.

-Kokouksen yhtenä mahdollisena kompastuskivenä on pidetty Yhdysvaltain delegaation heikkoa mandaattia sitovista päästövähennyksistä sopimiseen. Yhdysvaltain edustajanhuone ja kongressi eivät ole vielä sopineet lainsäädännöstä joka yksiselitteisesti rajoittaisi kasvihuonekaasupäästöjä kansallisella tasolla, ja pelkona on että Kööpenhaminassa mahdollisesti solmittavaa sopimusta ei välttämättä saada hyväksyttyä (ratifioitua) senaatissa. Bella Centerin käytävillä ja ”side event” – tapahtumissa keskustellaan parhaillaan siitä, missä määrin presidentti Obamalla on mahdollisuuksia sopia päästövähennyksistä jo voimassa olevan lainsäädännön (mm. ilmanlaatua säätelevä Clean Air Act) perusteella.

Linkkejä:

Guardianin artikkeli vuodetusta luonnostekstistä (englanniksi): http://www.guardian.co.uk/environment/2009/dec/08/copenhagen-climate-summit-disarray-danish-text

Keskitytäänkö hiilidioksidiin liikaa, vai liian vähän?

COP 15 – ilmastokokous käynnistyi eilen. Varsinaisten neuvottelujen tuloksista ei juuri vielä ole tietoa, mutta neuvottelujen yhteydessä järjestetyissä ns. “side event” – tapahtumissa ja seminaareissa on tarjolla valtaisa määrä tietoa ja näkemyksiä. Maanantain seminaareja kuunnellessa heräsi kysymys siitä, keskitytäänkö hiilidioksidiin neuvotteluissa liikaa – vai peräti liian vähän?

Nykyisen tieteellisen tiedon perusteella maailmanlaajuisella tasolla tärkein ilmastoa lämmittävä tekijä on ihmiskunnan fossiilisia polttoaineita polttamalla ja metsiä hävittämällä tuottama ylimääräinen hiilidioksidi. Hiilidioksidipäästöt ovatkin näinollen kaikkien ilmastoneuvottelujen keskiössä.  COP 15 – kokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Yhdysvaltain ympäristöministeriön (EPA:n) koollekutsumat napa-alueiden ilmastonmuutokseen erikoistuneet tutkijat painottivat kuitenkin, että arktisella alueella lyhytikäisemmät tekijät kuten metaanipäästöt, alailmakehän otsoni, sekä lumen ja jään heijastuvuutta vähentävät nokihiukkaset, saattavat yhdessä olla lähes yhtä tärkeitä kuin hiilidioksidi. Pohjoisen napajään sulamisen ja muiden arktisten ekosysteemien ilmastouhkien torjumisessa näihin lyhytikäisiin ns säteilypakotteisiin tulisikin mahdollisesti keskittyä nykyistä enemmän.

Toisessa, niinikään Yhdysvaltojen U.S. Center – keskuksessa järjestetyssä, seminaarissa taas esiteltiin viimeisimpiä tutkimustuloksia valtamerten happamoitumista. Ihmiskunnan ilmaan päästämästä hiilidioksidista suurin osa liukenee lopulta meriin, missä siitä muodostuu hiilihappoa. Hiilihapon lisääntymisen ansiosta valtamerten pH – arvo laskee, eli meret happamoituvat. Happamoituminen uhkaa monia merieliöitä joiden kuorien sisältämät karbonaattisuolat liukenevat mikäli veden pH laskee liian alas. Esimerkiksi trooppiset koralliriutat, tai toisaalta osterien ja simpukoiden kasvatus, ovat uhattuina mikäli hiilidioksidipäästöistä johtuva happamoituminen jatkuu. Valtamerten suojelua edistävän Oceana – järjestön siteeraaman tutkimuksen mukaan nykymenolla valtameret saattavat vuoteen 2050 olla happamampia kuin milloinkaan edellisen 20 miljoonan vuoden aikana. Siinä missä ilmastonmuutokseen liittyy useita eri tekijöitä, ja siten periaatteessa monia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, valtamerten happamoituminen johtuu lähes yksinomaan hiilidioksidipäästöistä, eikä sitä ole mahdollista torjua muuten kuin hiilidioksidipäästöjä vähentämällä. Happamoituminen on myös riippumatonta hiilidioksidin aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä, eikä siihen liity samanlaisia monimutkaisia ja usein hankalasti ymmärrettäviä palautekytkentöjä epävarmuuksineen. Happamoitumista seuraanneet tutkijat toivoivatkin seminaarissa aiempaa suurempaa keskittymistä nimenomaan hiilidioksidiin!

Linkkejä:

Arktisen alueen tutkimusohjelma AMAP: http://amap.no/

Oceana – järjestön esite valtamerten happamoitumisesta:
http://na.oceana.org/en/news-media/publications/reports/acid-test-can-we-save-our-oceans-from-co2