KUTSU: Journalismin etiikka sosiaalisen median aikakaudella -seminaari 19.1.2017

Miten verkko ja sosiaalinen media muuttavat journalistisia toimintatapoja? Mitä haasteita verkon toimintakulttuuri asettaa journalistiselle ammattietiikalle? Millaisia pelisääntöjä mediatalot noudattavat sosiaalisessa mediassa?

Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan Päivälehden museossa (Ludviginkatu 2–4, Helsinki) 19.1.2017 järjestettävässä päiväseminaarissa, jossa esitellään Kulttuurien törmäys -hankkeen tuloksia. Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö ja toteuttanut Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Valtiotieteellinen tiedekunta).

Seminaari on avoin, mutta ennakkoilmoittautumisia pyydetään viimeistään 9.1.2017: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/76011/lomake.html

Ohjelma:

13.00                    Avauspuheenvuoro (Juha Herkman, tutkimushankkeen johtaja, HY)

13.15–14.00         Kulttuurien törmäys -hankkeen tuloksia (Laura Juntunen, tutkija, HY)

14.00–15.30         Paneelikeskustelu: journalismin etiikka ja sosiaalinen media

Kari Haakana (palvelupäällikkö, Yleisradio)
Pasi Kivioja (JSN:n 2. varapuheenjohtaja)
Hanna Nikkanen (journalistiikan vierailijaprofessori, TaY)
Johanna Vehkoo (vapaa toimittaja ja tietokirjailija)

15.30–16.00          Vapaata keskustelua

TERVETULOA!

KUTSU: Verkon agendan rakentajat: Digivaalit 2015 -hankkeen päätösseminaari

Digivaalit 2015 on monitieteinen tutkimushanke, jossa on selvitetty isojen datamassojen ja laskennallisen yhteiskuntatieteen menetelmien avulla verkkojulkisuuden vaikutusta median agendaan viime eduskuntavaaleissa.Tervetuloa hankkeen loppuseminaariin

torstaina 7. huhtikuuta klo 16.30-18.30 Päivälehden museolle (Ludviginkatu 2-4, Helsinki).

Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös verkkojulkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Hankkeessa on selvitetty, miten julkisessa, poliittisessa mediakeskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee. Voivatko poliitikot vaikuttaa siihen, mistä verkkojulkisuudessa puhutaan? Mitä on vaikuttajuus verkossa?

Seminaarissa esitellään hankkeen keskeisimmät tulokset ja niistä keskustellaan paneelissa, jossa on edustajia politiikasta, mediasta, järjestökentältä ja yliopistomaailmasta. Lisäksi tutkimushankkeessa tehdyt pro gradu -tutkielmat ovat esillä postereina museon tiloissa.

Seminaarin taustakanavina toimivat osallistamisalusta Presemo ja hashtag #digivaalit2015.

OHJELMA

16.30 Tilaisuuden avaus
Yliasiamies Ulla Koski, Helsingin Sanomain Säätiö

16.40 Kuka vaikutti verkkojulkisuuden agendaan eduskuntavaalien alla? Miten ehdokkaat vuorovaikuttivat verkossa keskenään ja kansalaisten kanssa?
Tutkijat Salla-Maaria Laaksonen ja Matti Nelimarkka

17.30 Paneelikeskustelu verkkojulkisuudesta ja politiikasta
Kansanedustaja ja puheenjohtaja Ville Niinistö, Vihreät
Kansanedustaja Hanna Sarkkinen, Vasemmistoliitto
Poliittinen suunnittelija Jussi Salonranta, Kokoomus
Tiedottaja Outi Puukko, Kepa ry.
Politiikan toimittaja Tommi Parkkonen, Iltalehti
Paneelin vetää tutkimusjohtaja Mikko Villi

18.30 Posterinäyttely, vapaata keskustelua ja seurustelua

Vp. sirpa.ikonen at hssaatio.fi

Tapahtuma Facebookissa.

Tutkimuksen ovat toteuttaneet Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat johtaja, principal scientist Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja Mikko Villi (CRC).

Social Meaning in Mobile Media Practices Across Cultures, by Irene Hau

With the advancement of technology adding to the development of mobile and media devices, the mobility and portability of media is drastically increased. Now the media is so in motion that we practice mobile media in our everyday lives.

Mobile digital photography

Assistant Professor Yonnie Kyoung-hwa Kim at Kanda University of International Studies has been working to understand the historical and cultural implications of the transition from digital photography to mobile digital photography. She believes the practice of mobile digital photography is more than simply capturing the special moments and archiving our memories in a visual way, but also as a form of relationship between physical human body and mobile technology. “I usually take photos expecting Instagram’s reactions. Photographic images have power to launch a new conversation,” Kim’s 21-year-old female student said.

SnapChat

This social expectation and meaning of photography is also shared among Finnish teenagers. Adjunct Professor Sara Sintonen at University of Helsinki conducted a research on the mobile media usage of a 15-year-old Finnish female student for seven months. The research data shows that she sent 53,854 SnapChat messages, averaging up to 17 multimedia messages per hour during the research period excluding sleep. Not only did she describe her life happenings and express herself through visual communication on SnapChat, she was also connecting with her peers and building social relationships.

Tracing back to the rise of mobile media

Having learned about the mobile digital photography and SnapChat practices in Japan and Finland respectively, we may wonder how and when we have started practicing these mobile media habits. Professor Tomoyuqui Okada at Kansai University brings us to take a look at how media became mobile and portable, since mobile Internet services and the first camera mobile phone were introduced in Japan in 2000. In addition to the thriving technology, contemporary Japanese youth culture, especially their media consumption and mobile communication, as well as telecom subscribers and manufacturers all contributed to the development of mobile media in Japan.

Digital transition or opposition?

The rise of mobile media indicates adoption of mobile technology practices, not only from photography on digital cameras to digital photography on mobile phones, but also from print newspaper to digital newspaper. Mikko Villi, Director of the Communication Research Centre at University of Helsinki, carried out a research on the digital transition in Finland and Japan. Japan remains to be one of the countries with the largest daily print newspaper circulation in the world, and the digital newspaper is regarded as a supplement to the print newspaper in Japan. The digital transition has transformed reading newspaper from being an individual activity with the print version to a social and interactive practice with the digital version.

Introducing mobile media in schools

Mobile technology enhances the social meaning of media practices. Adjunct Professor Heikki Kynäslahti at University of Helsinki has been working on mobile learning in schools since the renewed Finnish national core curriculum 2014 to improve school pedagogy and communication. The principles of mobile learning and communication in schools center around student engagement, authority of learning, collaborative actions, and inquiry-based learning. This points to the future general direction of mobile media, as mobile media practices become more social, engaging, and interactive across cultures.

Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa -hankkeelle rahoitus

Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa -hankkeen tavoitteena on tarkastella meneillään olevien media-alan prosessien – muun muassa mainostuottojen lasku, uusien toimijoiden mukaantulo, mobiilien sisältöjen ja alustojen yleistyminen – vaikutusta uutismedian kehitykseen Pohjoismaissa. Hankkeessa tarkastellaan uutismedian, erityisesti sanomalehtien, liiketoiminnan viimeaikaista kehitystä Pohjoismaissa ja kerätään näin vertailutietoa suomalaisen uutismedian liiketoiminnan kehittämiseksi. Onko Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa jo kenties löydetty ratkaisuja niihin keskeisiin ongelmiin, joiden kanssa uutismedia painii? Tai onko pinnalla muita, toistaiseksi raportteihin päätymättömiä ilmiöitä, joihin Pohjoismaissa jo kehitellään ratkaisuja? Tutkimus koostuu kahdesta osasta: 1) Selvitys media-alan yleisestä tilanteesta Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa 2) Haastattelututkimus Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Tutkimuksen toteuttajina ovat Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) ja Brahea-keskus (Turun yliopisto). Hankkeeseen osallistuvat tutkijat ovat Katja Lehtisaari (HY), Mikko Villi (HY), Mikko Grönlund (TY) ja Carl-Gustav Lindén (HY). Hankkeen rahoittavat Viestinnän tutkimussäätiö ja Sanomalehtien liitto. Hanke kestää joulukuusta 2015 toukokuuhun 2016.
Lisätietoja: tutkimusjohtaja Mikko Villi, mikko.villi[at]helsinki.fi, 02941 22792

Mobile media and everyday lives: Bridging Finland and Japan

Welcome to the seminar ”Mobile media and everyday lives: Bridging Finland and Japan”!

TIME: Thursday December 3, 2015, 9.00 – 11.00 am

VENUE: Lecture room 15 , University of Helsinki main building, Fabianinkatu 33, Helsinki (no pre-registration needed)

ORGANIZER: Communication Research Centre CRC, University of Helsinki

CONTACT: Mikko Villi, mikko.villi[at]helsinki.fi

Finland and Japan have been leading bodies in deploying mobile technology in people’s everyday lives. This seminar will focus on a cross-cultural dialogue between mobile scholars from the two countries, exploring the most-up-to-date challenges and diverse approaches in mobile media research. Presentations will be given on recent issues in mobile media and technology research to offer participants practical ideas of undergoing questions, as well as to invite for further discussion. The goal of the seminar is to open up a more extensive conversation about the changing landscape of mobile practices and future prospects for mobile technology.

Presentations

• Yonnie Kyoung-hwa Kim – A reflexive approach towards mobile everyday practices in Japan

• Tomoyuki Okada – The rise and fall of Japanese ’smart’ mobile phones: Why are Japanese mobile-phone manufacturers defeated by Apple, Samsung and others?

• Heikki Kynäslahti and Sara Sintonen – The elements of mobility in everyday life

• Mikko Villi – Mobile media consumption and the digital transition in Finland and Japan

Speakers

• Yonnie Kyoung-hwa Kim is an assistant professor at Kanda University of International Studies, Chiba, Japan. Her present research interests include mobile media, technology history, mobile technology, and visual culture, performance, and practices of everyday life. She has worked for media companies both in South Korea and Japan for years before joining the academe, of which extensive experiences are outlined in her book Media in Social History (Seoul: Darun, 2013).

• Tomoyuki Okada is a visiting professor at the Department of Media at Aalto University and a professor of the Faculty of Informatics at Kansai University, Japan. He has been working on media studies and sociology of culture. His publications include Understanding Keitai Society: Mobile Communication and Society (as co-editor) and The EXPO What I Loved: Unofficial documents of EXPO 2005, Aichi, Japan (as co-editor), Personal, Portable, Pedestrian: Mobile Phones in Japanese Life (as contributor of a chapter).

• Adjunct professor, university lecturer Heikki Kynäslahti is the director of the Media Education Research Group at the Department of Teacher Education, University of Helsinki.

• Adjunct professor Sara Sintonen works as a university lecturer and researcher at the Department of Teacher Education, University of Helsinki. Her main interest is digital culture and media education, and their pedagogical, research-based development.

• Mikko Villi is the director of the Communication Research Centre CRC at the Department of Social Research, University of Helsinki. His work is focused on themes related to media management, journalism, photography, new communication technology and new forms of communication, concentrating on mobile, visual and social media.

Presentation slides

Okada

Kim

Villi

Kynäslahti & Sintonen

Seminar report by MGC student Irene Hau.

Kutsu keskusteluun viestinnän tutkimuksen tulevaisuudesta 27.5. klo 13-16

European Science Foundation (ESF) julkaisi viimevuonna raportin Media in Europe: New Questions for Research and Policy (2014),  jossa luodataan viestinnän tutkimuksen tärkeimpiä tulevaisuuden  haasteita. Julkaisu on suunnattu sekä tutkijoille että tutkimuksen rahoitustahoille. Koko raportti on ladattavissa osoitteesta http://www.esf.org/fileadmin/Public_documents/Publications/media_in_europe_01.pdf.

Raportin laatineen työryhmän toinen vetäjä, professori Peter Golding (Northumbria University) saapuu Suomeen toukokuussa. Hänen vierailunsa yhteydessä järjestetään keskustelutilaisuus, jossa professori Golding selostaa raportin taustaa ja tavoitteita. Raporttia kommentoimaan on kutsuttu suomalaisia viestinnän tutkijoita seka tutkimusta rahoittavien tahojen edustajia.

Tilaisuus Media in Europe: New Questions for Research and Policy järjestetään keskiviikkona, 27.5. klo 13-16 Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kokoushuoneessa (Unionikatu 37). Tilaisuuden alustava ohjelma on seuraava:

13:15 Avaus
Sosiaalitieteiden laitoksen edustaja
Raportin esittely, professori Peter Golding

Kahvitauko

14:15 Kommenttipuheenvuorot:
– Professori Risto Kunelius
– Dosentti Anu Kantola
– Professori Susanna Paasonen
– Kutsutut rahoittajatahojen edustajat

15:45 Tilaisuuden päätös

Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille tutkijoille ja jatko-opiskelijoille. Tilaisuuden järjestää Viestinnän tutkimuskeskus CRC (sosiaalititetieden laitos/viestintä). Lisätiedot: Hannu Nieminen (hannu.nieminen@helsinki.fi).

Promillen projekti – hankkeelle rahoitus Koneen Säätiöstä

Promillen projekti -tutkimushanke tutkii Suomen rikkainta promillea ja sen kulttuuria; keitä promilleen kuuluu, millä keinoilla sinne noustaan, ja mikä sen suhde on muuhun yhteiskuntaan. Hankkeessa pyritään luomaa kuvaa siitä, miten vauraimmat eliitit elävät ja kokevat oman asemansa yhteiskunnassa. Hankkeessa selvitetään erityisesti, ovatko vauraimmat ryhmät irtoamassa muusta yhteiskunnasta, ja jos ovat, niin miten ja missä irtauminen näkyy ja mikä sitä selittää.

Hankkeen jäseninä ovat Anu Kantola, Hanna Kuusela ja Jyri Hänninen. Hanke sai apurahan Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -ohjelmasta huhtikuussa 2015.  Lisätietoja hankkeesta.

Eduskuntavaaleista tuli hashtag-vaalit

Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in yhteinen Digivaalit 2015 -tutkimushanke tarkastelee verkkojulkisuutta eduskuntavaalien ympärillä. Tutkijoiden vaalipäivänä julkaisema lähes kahdensadantuhannen vaalitwiitin analyysi paljastaa, että hashtageista on tullut keskeinen kampanjointimuoto myös politiikassa. Keskustelu on kuitenkin keskittynyttä ja jakautunutta. Äänekkäimmät ehdokkaat löytyvät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä, ja poliittiset ryhmät viestivät enimmäkseen keskenään.

Tutkijat havaitsivat, että Twitter-tili löytyi kaikkiaan 938 kansanedustajaehdokkaalta kaikista 2146:sta, eli kaikkiaan 44 prosenttia ehdokkaista on läsnä Twitterissä. Lienee siis liioittelua väittää näitäkään vaaleja ainakaan Twitter-vaaleiksi, vaikkakin Twitterissä läsnä oli kaksi kertaa enemmän ehdokkaita kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Hashtag- eli aihetunnistevaaleiksi niitä sen sijaan tutkijoiden mukaan voisi kutsua. Lähes jokaiselta puolueelta löytyi oma kampanjahashtag – samoin kuin lukuisilta yksittäisiltä ehdokkailta.

– Monet erityyppiset toimijat kansalaisjärjestöistä mediaan ovat rakentaneet omia kampanjoitaan erilaisten hashtagien ympärille. Formaattiin liittyi kiinteästi myös äänestyslupausten kerääminen kansalaisilta sekä ehdokkaiden rekrytointi kampanjan arvojen taakse, kertoo tutkija Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Vaaleihin liittyvillä aihetunnisteilla noin 16 000 twiittiä kirjoittivat ehdokkaat, kun taas suurimman osan – 91 prosenttia kaikista viesteistä – kirjoittivat muut toimijat: äänestäjät, etujärjestöt ja median edustajat. Twitterin käyttö on kuitenkin alueellisesti jakautunutta. Eniten twiittejä lokakuusta vaaliviikon torstaihin saakka lähettivät vihreiden ja kokoomuksen ehdokkaat Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä

Verkostoanalyysi #vaalit2015-tunnisteisista twiiteistä paljastaa, että ainakin Twitterissä vaaliviestintä pysyy puoluepoteroissaan. Pääministeripuolue kokoomus ja ennakkosuosikki keskusta erottuivat omana klusterinaan sekä aihepiireinä että keskenään viestivinä toimijoina. Vastaavasti vihreät erottuvat omana keskustelukuplanaan: he ovat aktiivisia Twitterissä, mutta enimmäkseen keskenään. Kolmas selkeä ryhmittymä on puolueista irrallaan: lasten ja nuorten järjestöt ja heidän kampanjahashtaginsa herättivät paljon keskustelua.

Tutkijat kävivät alustavassa analyysissa läpi yli 175 000 kappaletta 13.11.2014–16.4.2015 lähetettyjä twiittejä, jotka oli merkitty aihetunnisteilla #vaalit2015, #valet2015, #vaalit, #politiikka tai sisälsivät sanat vaalit, poliitikko, politiikka tai poliitikot. Aineiston keruu ulottui vaalipäivään asti, ja tutkimus jatkuu vaalien jälkeen tarkemmalla analyysillä.

Digivaalit 2015 -hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT sekä Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Projektin rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö.

Digitaalisten ihmistieteiden aamu tiistaina 12.5. klo 10–12 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa (Porthania)

Digitalisoituminen, datan määrän valtava kasvu ja tietokoneiden kehitys ovat tuoneet humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen suuren murroksen kynnykselle. Esimerkkeinä murroksesta ovat “digitaalinen humanismi” ja “laskennallinen yhteiskuntatiede”, jotka ovat kansainvälisessä tiedeyhteisössä levinneitä uusia tapoja lähestyä humanistis-yhteiskuntatieteellisiä tutkimusaiheita tietokoneavusteisia menetelmiä hyödyntäen. Millaista tutkimusta digiajan humanisti tekee? Entä millä tavalla laskennalliset menetelmät voivat johtaa aivan uudenlaisiin lähestymistapoihin yhteiskunnan tutkimuksessa?

Tule mukaan Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) yhdessä järjestämään aamukahvitilaisuuteen Digitaalisten ihmistieteiden aamuun tiistaina 12.5. klo 10.00–12.00  Helsingin yliopiston Tiedekulmaan (Porthania, Yliopistonkatu 3). Tilaisuudessa kuullaan digitaalisten ihmistieteiden eturivin tutkijoiden näkemyksiä digitaalisten aineistojen ja laskennallisten menetelmien käytöstä humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa sekä esitellään kaksi käynnissä olevaa uudenlaista datalähtöistä tutkimusprojektia.

Kahvitarjoilun vuoksi pyydämme teitä ilmoittautumaan tilaisuuteen täyttämällä ilmoittautumislomakkeen http://web.csc.fi/csc/kurssit/arkisto/digihum-aamu15/event_registration_form 5.5.2015 mennessä.

Ohjelma

Tilaisuuden avaus

Alustuspuheenvuoro: Kuinka laskennalliset menetelmät mullistavat sosiaalitieteellisen tutkimuksen?

Lauri Eloranta, Helsingin yliopisto

http://blogs.helsinki.fi/computationalsocialscience

Digivaalit 2015 – Big data -tutkimus huhtikuun eduskuntavaalien julkisuudesta ja poliitikkojen toiminnasta sosiaalisessa mediassa

Salla-Maaria Laaksonen, Helsingin yliopisto

http://www.hiit.fi/digivaalit-2015

Citizen Mindscapes – kansakunnan mielentilan kartoitus Suomi24-keskustelufoorumin datan avulla

Krista Lagus

http://challenge.helsinki.fi/blog/citizen-mindscapes-kansakunnan-mielentila

Lukukokemuksista konenäköön: uusia näkökulmia humanistiseen tutkimukseen

Tuomo Hiippala, Jyväskylän yliopisto

Tieteen tietotekniikan keskus (CSC): Palvelut ja työkalut digitaalisten ihmistieteiden tarpeisiin

Aleksi Kallio, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus

https://www.csc.fi/services

Tilaisuudessa tarjoillaan kahvia/teetä sekä kevyttä aamiaista. Muista ilmoittautua tilaisuuteen ilmoittautumislomakkeen http://web.csc.fi/csc/kurssit/arkisto/digihum-aamu15/event_registration_form kautta 5.5.2015 mennessä.

Twitter: #digihum #digitalhumanities #tiedekulma

Facebook: Digitaaliset ihmistieteet, https://www.facebook.com/groups/1589981254550099

Päivämäärä: 12.05.2015 10:00 – 12:00

Sijainti: Tiedekulma Porthania, Helsingin yliopisto (Yliopistonkatu 3, Helsinki)

Tilaisuuden kieli on suomi. Tilaisuus on maksuton.

Lisätietoja

Aleksi Kallio Kehityspäällikkö, Dataintensiivinen laskenta CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy PL 405, 02101 Espoo +358 50 3845158, aleksi.kallio@csc.fi www.csc.fi

Rahoitus: Ukrainan kriisi mediassa

Ukrainan kriisi mediassa
Kuvien kertomukset ja kierto muuttuvassa visuaalisessa taloudessa

Projekti tutkii syksyllä 2013 alkaneen Ukrainan konfliktin käsittelyä eurooppalaisissa uutismedioissa ja verkon yhteisöissä. Tutkimus tarkastelee kriisin visuaalista kehystämistä
Suomen ja länsimaiden valtavirran mediassa sekä kuvien kiertämistä sosiaalisen median ja valtavirran uutismedian välillä. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat:

– Miten suomalainen ja eurooppalainen valtamedia esittivät Ukrainan
tapahtumat loppuvuoden 2013 Kiovan mielenosoituksista lähtien?
– Miten Suomen geopoliittinen asema mahdollisesti näkyy Ukraina-Venäjän
kriisiä koskevassa suomalaisen valtamedian journalismissa?
– Miten kriisin osapuolten (Venäjän valtiollinen media, Ukrainan valtamedia,
verkkoyhteisöt) kuvat kiertävät sosiaalisessa mediassa ja miten valtamedia reagoi
niihin. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös manipulaatio- ja
propagandatarkoituksessa verkkoon syötettyä kuvitusta ja sen käsittelyä
laatujournalismissa.

Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRCn (vastuuhenkilö VTT, dosentti Mervi Pantti) sekä Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETin (vastuuhenkilö FT Anneli Lehtisalo) yhteistyönä.

Rahoitus: Digivaali 2015 -hanke tutkii vaalijulkisuutta isoilla datamassoilla

Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n (HY) ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in (Aalto/HY) yhteishanke on saanut rahoituksen Helsingin Sanomain Säätiöltä.Tammikuussa 2015 käynnistyvä tutkimushanke analysoi digitaalisen median käyttöä ja julkisuuden agendan muodostumista eduskuntavaaleissa 2015. Hanke rakentuu politiikan ja viestinnän tutkimusperinteiden varaan yhdistäen normalisaatioteorian agendan hallinnan kysymyksiin. Menetelmällisesti hankkeessa yhdistetään laajojen data-aineistojen käsittelyä verkostoanalyysiin ja laadullisempaan verkko-etnografian menetelmään. Samalla hankkeessa luodaan tärkeitä yhteistyösuhteita ja -taitoja laajojen data-aineistojen käsittelyyn laskennallisin ja laadullisin menetelmin.

Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta rakentaa politiikan ja viestinnän tutkimussuuntauksille. Politiikan tutkimuskentällä verkkoon ja sen merkityksen kasvuun on yleisesti liitetty kysymys verkkomedian normalisoitumisesta. Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös tietokonevälitteiseen viestintään. Tällaisia läpitunkevia valtarakenteita voivat olla esimerkiksi ehdokkaiden rahoitus, aiemmat poliittiset ydintehtävät tai saavutettu julkisuus. Hankkeessa avataan normalisaatioon tulokulma, jota aiempi tutkimus ei ole käsitellyt: miten poliittisessa keskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee? Julkisuuteen käsitetään tässä kontekstissa paitsi media, myös sosiaalinen media ja vaalikoneet.

Tutkimuksen toteuttavat Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat professori Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja, TaT Mikko Villi (CRC).

Tutkimus: Suomalainen paikallislehti – perhealbumista journalismin uudistajaksi?

Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimushanke Paikallislehtien tulevaisuus on julkaissut raportin ”Suomalainen paikallislehti – perhealbumista journalismin uudistajaksi?”

Suomalaisilla mediakäyttäjillä on melko varmasti aktiivinen suhde johonkin noin 150 Suomessa ilmestyvästä paikallislehdestä. Raportissa todetaan, että paikallislehtien keskeinen tehtävä on pitää yllä sidettä lukijalle merkitykselliseen paikkakuntaan, oli hän sitten paikkakunnan asukas tai sen muutoin läheiseksi kokeva. Paikallislehteen syntynyt side ei katkea, vaikka paikkakunta vaihtuukin.

Paikallislehden ydintehtävä on säilynyt hyvin yli vuosikymmenten: paikkakunnalle kiinnittäminen, paikallisidentiteetin rakentaminen ja yhteisön kiinteyden ylläpitäminen ovat vielä 2000-luvulla merkittäviä perusteluja paikallislehtien olemassaololle. Jotain on kuitenkin muuttunut olennaisesti. Paikallislehtien kilpailutilanne sekä mediakentällä että yksittäisillä paikkakunnilla on radikaalisti erilainen kuin viisikymmentä vuotta sitten, paikallislehden alkuajoista puhumattakaan. Lukijoiden huomiota tavoittelevat tilattavan paikallislehden ohella muun muassa ilmaiseksi jaettavat kaupunkilehdet ja verkkosivujen sisällöt.

Paikallinen maailma on avautunut myös entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomille mediatuotteille ja näiden rakentamille yhteisöille.

Paikallislehti oli aikoinaan paikallinen ylpeydenaihe. Lehtien perustajat ja omistajat olivat sitoutuneita paikkakuntansa sivistämiseen ja elinkeinoelämän edistämiseen. Omistajien kytkös paikkakuntaan oli selkeä. Toisin on nyt. Paikallislehtien omistus on siirtynyt yksityisomistuksesta kansallisille ja kansainvälisille mediamarkkinoille, suurille mediayhtiöille. Suunta on selvä: nykyisellään noin 60 prosenttia paikallislehdistä kustannetaan suurissa mediayhtiöissä, kun luku vielä kymmenisen vuotta sitten oli 40 prosenttia. Omistuksen etääntyminen, ajan ja paikan merkityksen muuttuminen, muuttoliike suuriin kasvukeskuksiin sekä ihmisten laventuneet työssäkäyntialueet muuttavat ajatuksia paikallisuudesta. Mihin paikallislehteä nykyään enää tarvitaan?

Paikallislehti on kuitenkin edelleen paikallinen ylpeydenaihe: lehtien tekijät ovat sitoutuneet paikallisen elämänmenon seuraamiseen ja siihen vaikuttamiseen. Kunnianhimoinen journalismi ja paikkakunnan ilmiöiden ja ihmisten herkkä kuunteleminen ovat nousseet paikallislehtien ohjenuoraksi. Lehtien levikkipeitto ilmestymisalueillaan on edelleen korkea. Paikkakunnasta välittäminen ja yhteisöön kuulumisen tunne ovat paikallislehden jatkuvuuden elinehtoja. Tutkimus paikallislehdistä on yksi tapa lisätä ymmärrystä paikallisjournalismin merkityksestä. Paikallisjournalismilla on sekä kulttuurishistoriallista että journalismin tulevaisuutta luotaavaa voimaa.

Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö. Kiitos kiinnostuksesta ja panostuksesta paikallislehdistöön!

Lisätietoa:

Sanna Ojajärvi, sanna.ojajarvi[at]helsinki.fi

Hannu Nieminen, hannu.nieminen[at]helsinki.fi

 

 

Rahoitus: Digitaalisen tarinankerronnan ja maantieteellisen informaation yhteissuunnittelu

Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n, Aalto-yliopiston ja Tokion yliopiston kaksivuotinen yhteishanke on saanut rahoituksen Suomen Akatemialta. Japanilaisen osapuolen rahoittajana on Japan Society for the Promotion of Science (JSPS).

Hankkeessa ”Digitaalisen tarinankerronnan ja maantieteellisen informaation yhteissuunnittelu: kasvokkaisen ja välittyneen viestinnän vuorovaikutus urbaaneissa yhteisöissä Suomessa ja Japanissa” tavoitteena on ymmärtää syvällisemmin kasvokkaista ja välittynyttä vuorovaikutusta kaupunkiyhteisöissä. Hanke yhdistää suomalaisia ja japanilaisia tutkimusyhteisöjä muodostaen poikkitieteellisen lähestymistavan viestinnän tutkimuksen, kaupunkitutkimuksen ja osallistavan toimintatutkimuksen kesken. Hankkeen erityisenä tavoitteena on yhdistää suomalaisten ja japanilaisten tutkijoiden käyttämiä ja kehittämiä metodologisia lähestymistapoja – Digital Storytelling (DST), Expanded Participatory Design (EPD), SoftGIS (Geographic Information Systems) – käyttökelpoiseksi metodologiseksi työkaluksi. Projektin suurin hyöty on metodologisen työkalun tuottaminen kollaboratiivisesti sekä uuden tiedon tuottaminen viestintäteknologian käytöstä kaupunkiyhteisöissä.

Hankkeen vastuullisena johtajana toimii CRC:n tutkimusjohtaja, TaT Mikko Villi.

Lisätietoa: Mikko Villi, p. 09 – 191 22792, mikko.villi(at)helsinki.fi

Tutkimus: Mediasisältöjä jakaa verkossa vain pieni osa suomalaisista

Mediayhtiöille sisällön jakaminen verkossa on yhä arkipäiväisempää. Merkittävään osaan mediayhtiöiden sisällön jakelijoina ovat nousemassa tavalliset internet-käyttäjät, jotka voivat välittää sisältöä tutuilleen esimerkiksi Facebookin kautta.

Tuoreen Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan mediasisältöjen jakaminen verkossa ei ole kuitenkaan vielä kovin yleistä, sillä päivittäin sisältöjä jakaa vain muutama prosentti suomalaisista. Eniten jaetaan uutisia ja valokuvia. Sen sijaan toisten jakamaa sisältöä kulutetaan enemmän, kun reilu 20 prosenttia lukee päivittäin toisten – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai sähköpostissa – jakamia uutisia.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kaksijakoisesti sekä halukkaita pysymään näkymättömissä verkossa että toisaalta jakamaan sisältöä. Median toimintaan osallistumiseen on kuitenkin hyvin vähän halukkuutta. Nuoret ovat odotetusti kaikkein innokkaimpia jakamaan sisältöä sekä vaikuttamaan ja osallistumaan verkossa.

Sähköpostia käytetään eniten

Tutkimuksen mukaan internetin käyttötavat ovat pysyneet Suomessa melko samanlaisina aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Keskeisiä käyttömuotoja ovat sähköposti, lehtien lukeminen ja tiedonhaku. Yhteisöpalveluiden, erityisesti Facebookin, käyttö on yleistä.

Pöytäkone ja kannettava tietokone ovat edelleen yleisempiä laitteita, joilla internetiä käytetään, mutta älypuhelimien ja tablettitietokoneiden nousu on selvää. Mobiililaitteilla internetin käyttö on melko samanlaista kuin perinteisillä tietokoneilla, sillä yleisempiä käyttötarkoituksia ovat sähköposti, lehtien lukeminen ja yhteisöpalveluiden käyttäminen.

”Mobiilit mediasisällöt: Sisältöjen tuottaminen, jakelu ja kulutus sosiaalisessa mediassa” -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten internetkäyttäjien tapaa kuluttaa, kierrättää ja jakaa mediasisältöjä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin mobiililaitteiden käyttöä mediasisältöjen kuluttamisissa ja jakamisessa sekä asennoitumista sosiaalisessa mediassa osallistumista ja sisältöjen jakamista kohtaan.

Keskiviikkona 11.12. julkaistu tutkimus perustuu kyselyyn, johon vastasi 1081 suomalaista verkon käyttäjää. Sen toteutti Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokseen kuuluva Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Tutkimushanke on Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama.

Tutkimusraportti (pdf)

Tutkimuksen tekijöiden yhteystiedot:

  • Dosentti Janne Matikainen, (09) 191 24369, janne.matikainen@helsinki.fi
  • TaT, tutkimuspäällikkö Mikko Villi, (09) 191 22792, mikko.villi@helsinki.fi

Julkaisu: Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012

The Euro Crisis, Media Coverage, and Perceptions of Europe within the EU -projektin Suomen osatutkimus

Oxfordin yliopiston journalismin tutkimukseen erikoistunut Reuters Instituutti on organisoinut vertailevan tutkimushankkeen, jossa selvitetään eurokriisin saamaa mediajulkisuutta ja kansalaisten käsityksiä kriisistä kymmenessä EU:n jäsenmaassa vuosina 2010–2012. Hankkeessa ovat mukana Iso-Britannia, Suomi, Belgia, Alankomaat, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Puola ja Espanja. Hankkeen johtajana toimii professori Robert Picard. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus (CRC) on hankkeen suomalainen yhteistyökumppani ja Suomen osatutkimuksen toteuttaja.

Jokaisesta maasta tutkitaan neljää lehteä, joista yksi on maan johtava talouteen liittyvä sanomalehti, yksi tabloidi- tai iltapäivälehti, yksi konservatiivinen ja yksi liberaali sanomalehti. Suomen aineisto koostuu Helsingin Sanomista (maan johtava päivälehti), Iltalehdestä (eri konsernin iltapäivälehti), Kauppalehdestä (tunnetuin talouslehti) ja Kalevasta (pohjoisen Suomen edustaja). Reuters Instituutti koostaa koko hankkeen vertailevan analyysin kesällä 2013.

Suomen osatutkimus toteutettiin 15.12.2012–30.8.2013 Helsingin Sanomain Säätiön tuella.

Suomen osatutkimuksen loppuraportti Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012 on ilmestynyt 15.10.2013.

Yhteyshenkilö:
Juha Herkman
juha.herkman@helsinki.fi
+358-9-191-24840

Tutkimus: Sanomalehtien uskonnollinen maisema on pirstaleinen

Kirkkovaaliuutisesta minareettikeskusteluun – Tutkimustulokset kertovat uskonnollisen maiseman pirstaleisuudesta sanomalehdissä

Julkinen keskustelu ja uutisointi vaikuttavat suuresti siihen, mikä ylipäänsä tunnistetaan ja tunnustetaan uskonnoksi, ja millaisen paikan eri uskonnollisuuden muodot julkisuudessa saavat. Tutkimustulokset osoittavat, että sanomalehtien journalistiset käytännöt tuottavat jaon, jossa paikalliset, valtakunnalliset ja globaalit uskontoa koskevat aiheet pidetään tiukasti erillään. Uskonto jaotellaan lehtien sivuilla ”meidän” ja ”muiden” uskontoihin. Kuva, jonka sanomalehdet maalaavat uskonnosta on pirstaleinen.

Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hankkeessa on analysoitu määrällisesti ja laadullisesti neljän sanomalehden (Helsingin Sanomat, Ilkka, Karjalainen ja Kaleva) uskontoa koskevaa kirjoittelua 2007–2011. Suomen Akatemian rahoittamassa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeessa on tutkittu Helsingin Sanomien pää- ja mielipidekirjoituksia 1946–2010 sekä muita sanomalehtiä tapaustutkimusten kautta.

”Aineistomme osoittaa, että tutkituissa lehdissä islam kytketään rituaalinomaisesti terrorismiin ja konflikteihin”, toteavat Uskontojournalismi-hankkeen johtajat, dosentti Johanna Sumiala (HY) ja dosentti Katja Valaskivi (TaY). Idän uskontoihin pohjaavat harrastukset ja elämänfilosofiat ovat puolestaan esillä arjessa ja populaarikulttuurissa, mutta nämä uskontoperinteet eivät juuri näy sanomalehtien uutisaineistossa. Islamista on tullut hallitseva puheenaihe esimerkiksi Suvivirsi-keskustelussa, vaikka todellisuudessa muslimit tai muut ei-kristilliset vähemmistöt esittävät näkemyksiään hyvin harvoin.

”Mielipidekirjoituksissa ääneen pääsevät ateistit, joiden vaatimukset uskontoneutraalista valtiosta ovat kasvattaneet näkyvyyttä mediassa”, korostaa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeen johtaja, dosentti Teemu Taira (TY). Sanomalehdet eivät ole silti muuttuneet uskontovastaisiksi: jopa Helsingin Sanomien 1960- ja 1970-lukujen vahvat kirkon ja valtion erottamista puoltavat kannat ovat muuttuneet pehmeämmiksi kasvaneen monimuotoisuuden aikana.

Määrällisen uutisaineistoanalyysin perusteella kristinusko näyttäytyy edelleen uutisina kirkkoinstituutiosta ja kirkollisesta kulttuurista. Näin uutisjournalismi vaikuttaisi pikemminkin ylläpitävän kuin horjuttavan kirkon asemaa rakenteellisena osana suomalaista yhteiskuntaa ja samalla häivyttävän kirkon roolia uskonnollisena yhteisönä.

Erityisesti maakuntalehdet toimivat alueellisina instituutioina, jotka sitovat alueensa asukkaat seurakuntaelämään. Kiistakysymyksissä, kuten YLE:n Ajankohtaisen Kakkosen Homoillan käsittelyssä pääkirjoitukset ja mielipidetekstit vahvistivat jakoa ”liberaaleihin” ja ”konservatiiveihin”. Ne puolsivat kirkon omaa viestiä siitä, että eroamisen sijaan kirkkoa tulisi muuttaa sisältä käsin.

Tutkimustuloksia käsiteltiin kaikille avoimessa seminaarissa ”Millaista uskonnollista maisemaa media maalaa” maanantaina 7.10.2013 klo 14–16 Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2-4, 00130 Helsinki.

Lisätietoja:

Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hanke
Tampereen yliopisto, Comet-tutkimuskeskus Katja Valaskivi katja.valaskivi at uta.fi, 0503969682
Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus Johanna Sumiala johanna.sumiala at helsinki.fi, 0503112522
Hankkeen kotisivut
Media & Viestintä -lehti 2/2013 (Uskonto ja media -teemanumero)

Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hanke
Turun yliopisto, Uskontotiede, Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Taira teemu.taira at utu.fi, 0500420774

Tilaisuus: Koulusurmat – Globaali media-ajan ilmiö?

Koulusurmat – Globaali media-ajan ilmiö? Tiedekulmassa 8.1.2013 klo 14-16 (Englanninkielinen keskustelutilaisuus videona Think Wall ).

Esiintyjät:
Kansainvälisen kirjan koulusurmista toimittaneet sosiologian professori Glenn Muschert (Miami University, USA) ja viestinnän dosentti Johanna Sumiala (Helsingin tutkijakollegium). Kirjan muut suomalaiset kirjoittajat, mm. viestinnän yliopistonlehtori Salli Hakala (Helsingin yliopisto), tutkimusjohtaja Pentti Raittila (COMET – Journalismin, viestinnän ja median tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto), tutkija (psykologia) Klas Backholm (Åbo Akademi).

Tilaisuudessa julkaistaan kansainvälinen antologia School Shootings Mediatized Violence in a Global Age (Emerald).
Tässä poikkitieteellisessä teoksessa koulusurmia tarkastellaan globaalina media-ajan ilmiönä. Kirja tarkastelee koulusurmia useista eri kulttuurisista ja yhteiskunnallisista näkökulmista. Artikkelien teemoja ovat muun muassa journalismin ja väkivallan suhde, uhrin ja todistajan roolit mediassa sekä nuoret ja väkivallan visuaaliset kuvastot. Teoksen kansainvälinen kirjoittajajoukko edustaa eri tieteenaloja, muun muassa sosiologiaa, mediatutkimusta ja psykologiaa.

Tilaisuus on avoin kaikille ja liittyy Tieteen päiviin, joiden teemana on tänä vuonna kriisit. http://www.tieteenpaivat.fi/tp2013/index.html

Lisätietoja antaa: Johanna Sumiala, johanna.sumiala(at)helsinki.fi

http://www.helsinki.fi/crisisandcommunication/

Julkaisu: Kohti kiinnostavaa journalismia

Kolmivuotisessa (2009-2012) yleisötutkimushankkeessa pohditaan, mikä tekee journalismista sen käyttäjien näkökulmasta kiinnostavaa. Projektin loppuraportti Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaalisissa verkostoissa (Vastapaino) julkistettiin Päivälehden museossa, Helsingissä (Ludviginkatu 2-4) maanantaina 19. marraskuuta 2012. Kirjan kirjoittajat ovat YTT Heikki Heikkilä, YTT Laura Ahva, FM Jaana Siljamäki ja VTL Sanna Valtonen.

Hankkeen tiivistelmä

Kiinnostavuudesta on tullut mediakilpailun kiristyessä journalismissa yhä tärkeämpi uutiskriteeri. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toimittajien mielestä jokaisen jutun on tuotettava vastaanottajille ”lisäarvoa”. Kiinnostavuus on kuitenkin tavoitteena epäselvä, koska se voi tarkoittaa mitä tahansa.

Kohti kiinnostavaa journalismia -tutkimus on rakentunut ajatukselle siitä, että journalismin kiinnostavuus ei ole ensisijaisesti tekstien ominaisuus vaan että se syntyy vasta journalismin vastaanotossa. Tältä pohjalta hankkeessa on pyritty laadullisen yleisötutkimuksen keinoin tuottamaan uutta tietoa ihmisten mediakäytöstä sekä etenkin journalismin ja uutisten merkityksestä heille.

Hankkeen empiirisenä tutkimuskohteena oli yhdeksän yleisöryhmää, joista kolme oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, kolme Pirkanmaalta, kaksi Jyväskylästä ja yksi Oulusta. Yhteensä ryhmiin otti osaa 73 ihmistä.

Kukin ryhmä kokoontui vuosina 2009–2010 yhdeksän kertaa keskustelemaan omasta mediakäytöstään ja journalismista. Yhteensä ryhmäkeskusteluja järjestettiin 77 kappaletta, näistä 14:ssä tapaamisessa oli läsnä myös toimittajia ryhmien kotipaikkakunnilla ilmestyvistä sanomalehdistä: Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Tyrvään Sanomista, Keskisuomalaisesta ja Kalevasta. Yleisöryhmien tapaamiset vedettiin Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijoista koostuvan tutkijaryhmän voimin.

Aineiston empiirisen analyysin taustalla oli havainto siitä, että median muutosten myötä myös yleisön käsitteen merkityssisältö on hämärtynyt: yleisöstä, sen olemuksesta ja oletetusta hajaantumisesta on tarjolla monia keskenään ristiriitaisia yleistyksiä ja pelkistyksiä. Tähän keskeisenä syynä on itse kohteen epäselvyys: yleisöä on vaikea määritellä ja mitata. Tätä tutkimusta on ohjannut pyrkimys tarkastella ihmisten mediakäyttöä diskursiivisena toimintana. Näin ollen huomio on siirretty pois siitä, ”millaista yleisö on” ja keskitytty siihen, mitä ihmiset medialla ja journalismilla tekevät.

Niin sanotun symbolisen interaktionismin hengessä tutkimuksessa analysoitiin osallistujien suhdetta journalismiin erikseen massan, yleisön ja julkison käsitteiden kautta. Massan positiossa tarkastelun kohteena olivat median tapakäyttö ja siihen liittyvät rutiinit. Yleisöydessä huomio kohdistui siihen, miten osallistujat tulkitsevat uutisia ja esittävät kritiikkiä journalismia sekä mediaa kohtaan. Julkison käsitteen kautta analyysissä paneuduttiin siihen, millaisiin asiakysymyksiin ihmiset kiinnittävät huomiota ja miten nämä aiheet kiinnittyvät ihmisten sosiaalisiin verkostoissaan käymiin keskusteluihin ja julkiseen toimintaan.

Tutkimus osoitti, että osallistujien tavat käyttää mediaa olivat hyvin uutispainotteisia. Kaikki osallistujat – ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta – seurasivat uutisia useista viestintävälineistä ja uutisten tarjoama näköala ”yhteiskunnan keskukseen” koettiin tärkeäksi. Tässä yhteydessä ero ”vanhan ja uuden median” välillä vaikuttaa osallistujien näkökulmasta varsin merkityksettömältä. Muutenkin osallistujien mediankäytön rutiineissa havaitut yhtäläisyydet osoittautuivat eroja vahvemmiksi. Tutkimus ei siis antanut tukea huolelle siitä, että mediakäytön tavat liittyisivät yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Päinvastoin sen valossa ihmiset näyttävät asettuvan median tapakäytössään vapaaehtoisesti osaksi ”suurta yleisöä”.

Yleisön roolissa tutkimuksessa kävi ilmi, että osallistujat lukevat uutisia odotettua poliittisemmin ja myös kriittisemmin. Näin ollen tapakäytön tasolla osoitettu tyytyväisyys uutisiin ei sulje pois sitä, että ihmiset käyttävät uutisia oman identiteetin rakennusaineena ja että he suhtautuvat ajoittain epäluuloisesti toimittajien ja uutisvälineiden mahdollisiin taustavaikuttimiin. Toimittajatapaamisissa journalistit pitivät yleisöryhmien esittämää journalismikritiikkiä ”fiksuna”. Tämä tyytyväisyys peitti ajoittain alleen sen, että yleisön ja toimittajien tavat arvioida journalismia poikkesivat jonkin verran toisistaan. Näkemyserot tiivistyivät ennen muuta siihen, että toimittajat suhtautuvat uutisten perinteisiin normeihin, kuten ajankohtaisuuteen, paikkaansapitävyyteen ja olennaisuuteen, varsin joustavasti. Niiden merkityssisältö näyttää venyvän sen mukaan, mitä kulloinkin pidetään kiinnostavana. Sitä vastoin yleisöryhmät suhtautuivat journalismille asettettuihin vaatimuksiin tiukemmin kuin toimittajat.

Tutkimus toi esille, että ihmiset keskustelevat mielellään toistensa kanssa isoista yhteiskunnallista ongelmista. Nämä keskustelut eivät välttämättä jalostu julkiseksi toiminnaksi vaan niitä pohditaan erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Toisaalta ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä näyttäisi virittyvän odotus siitä, että journalismissa tartuttaisiin nykyistä aktiivisemmin ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tunnistamiin yhteiskunnallisiin huolenaiheisin ja osallistuisi niiden ruotimiseen.

Tutkimus osoittaa, että journalismin kiinnostavuuden kriteerit vaihtelevat riippuen siitä, tarkastellaanko sitä tapakäyttön (massa), tulkinnan ja kritiikin (yleisö) vai julkisen toiminnan ja asioiden pohdiskelun (julkiso ja sosiaaliset verkostot) näkökulmasta. Tapakäytön tasolla kiinnostavuudelle asetetut vaatimukset ovat vähäisiä, ja massan roolissa ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan tylsiä ja merkityksettömiäkin mediasisältöjä. Yleisönä ihmiset pyrkivät saamaan journalismista enemmän ja yhtenä kiinnostumisen merkkinä on mediatekstien lukeminen ”vastakarvaan” ja niiden tuottajiin kohdistuva kritiikki. Yleisön roolissa mediakäyttäjät odottavat, että heidän kritiikilleen olisi käytössä palautekanavia ja että niitä todella kuunneltaisiin. Sosiaalisten verkostojen keskustelujen ja puheenaiheiden taustaa vasten ihmiset näyttävät kaipaavan journalismilta ennen kaikkea syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä. Kiinnostavuuden tasot eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta tutkimukseen osallistuneet ihmiset pitivät sosiaalisia verkostojen tasoa itselleen tärkeimpänä.

Kohti kiinnostavaa journalismia -hankkeen tuloksena on kirjoitettu kirja nimeltä Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaaliset verkostoissa (Vastapaino, marraskuu 2012). Tämän lisäksi projektin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleita sekä kotimaassa (esim. Media & viestintä) että kansainvälisesti (muun muassa Journalism: Theory, Practice & Criticism, Journalism Practice).

Hankkeen tutkijoina ovat toimineet YTT Heikki Heikkilä ja YTT Laura Ahva (Tampereen yliopisto, COMET), FM Jaana Siljamäki (Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos) sekä VTL Sanna Valtonen (Helsingin yliopisto, CRC). Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.

Lisätietoa projektin sivuilla.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Sanna Valtonen
sanna.valtonen at helsinki.fi

Seminaari: Konflikti julkisten arvojen ja yksityisten intressien välillä? Eurooppalainen media vuonna 2012

Conflict of public values and private interests? European media in 2012
Time: 9.30-16.46 , Friday 27th of April, 2012
Venue: University of Helsinki, lecture hall,Unioninkatu 35

There is historically a close connection between the media and the ideal of democracy. It is a common understanding that the media is guided by the values of the freedom of speech, the plurality of platforms, and diversity of contents. However, according to many scholars, in the last decades this connection has been seriously challenged by economic and commercial values. It is claimed that due to this, a major change in the social role of the media has taken place, and that it is not public interest but the interests of the shareholders that the media serve today.  Not everybody agrees, however. The counter argument is that European media are still a long way from full commercialisation, and that the media are still able to successfully defend their democratic function.
The conference ”The conflict of public values and private interests? European media in 2012” addresses the tension between the democratic aims and the commercial gains experienced in the field of European media and communication. The speakers include internationally well known European scholars as well as the representatives of media companies. The conference is open to public, but registration is recommended.

The conference is free of charge and open for everyone, however, the number of participants is restricted due to limited seating; therefore, participation requires registration. Please register at https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/34607/lomake.html latest by April 20.

PROGRAMME
09:30 Morning coffee
10:00 Opening of the Conference
Dr. Mervi Pantti, Head of the Media and Global Communication programme
Session 1: Is there a crisis in European media?
Professor Josef Trappel, University of Salzburg
Comments:
Professor Jeanette  Steemers, University of Westminster
Dr. Ismo Silvo, Chief Operating Officer, Operations, YLE
Discussion
11:30 Coffee break
11:45 Session 2: Controlling the Internet: whose responsibility?
Professor Niklas Bruun, University of Helsinki, Faculty of Law
Comments:
Professor Laura Berges, Universitat Autònoma de Barcelona
Dr. Johanna Jääsaari, University of Helsinki
Discussion
13:00 Lunch break (lunch at own cost)
14:00 Session 3: Does PSM still have a future?
Professor Barbara Thomass, Ruhr-Universität Bochum
Comments:
MP Ilkka Kantola, Chair, YLE Administrative Council
Professor Helena Sousa, University of Minho
Discussion
15:15 Coffee break
15:30 Session 4: How to accommodate public values and private interests in European media 2012?
Professor Anker Brink Lund, Copenhagen Business School
Comments:
[CEO Valtteri Niiranen, Federation of the Finnish Media Industry]
Dr. Kari Karppinen, University of Helsinki
Discussion
16:45 Closing of the Conference

Contact:
Professor Hannu Nieminen, hannu.nieminen(at)helsinki.fi, tel. +358 91912 4838
Coordinator Pauliina Shilongo, pauliina.shilongo(at)helsinki.fi, tel. +358 01912 3752

Organisers:

Seminaari: Julkisuus ja demokratia

Perjantaina 9.3.2012 klo 13-15.30
Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan luentosali (Unioninkatu 37)

OHJELMA

13.00 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja, professori Leif Åberg
13.15 Tiedollisten yhteismaiden lyhyt historia: tiemerkkinä Suomi
Professori Hannu Nieminen
14.00 Viestintäpolitiikan liberalisoituminen ja suomalainen demokraattinen korporatismi
Yksikön johtaja Heikki Hellman
14.30 Sananvapauden myytit ja ideologiat
Tutkijatohtori Kari Karppinen
15.00 Yhteiseksi kuviteltu elämä: kenen johdolla ja mihin suuntaan?
Yliopistonlehtori Anu Kantola
15.30 Seminaarin päätös
Kahvitilaisuus, valtiotieteellisen tiedekunnan kokoushuone

Seminaari on maksuton, ilmoittautuminen 2.3.2012 mennessä osoitteessa:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/33208/lomake.html

Seminaarin järjestävät Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos, viestinnän oppiaine ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC

Lisätietoja
Janne Matikainen
janne.matikainen(at)helsinki.fi, 09-191 24369

Seminaari: Kriisi, trauma ja journalismi

27.1.2012 klo 9-12
Helsingin yliopiston päärakennus (Fabianinkatu 33, 4. krs), Pieni juhlasali

Miten uutismedia järjestäytyy kriisissä, millainen on kenttätoimittajan kokemus uutishuoneesta? Miksi joistakin kriiseistä tulee mediayhteiskunnassa kaikkialle vyöryviä spektaakkeleita? Seminaarissa pohditaan kriisien uutisointia ja raportointia sekä niiden tutkimusta media- ja tutkimuseettisten kysymysten kautta: kuinka kohdata hädässä olevat, miten kuvata ja haastatella heitä?

Seminaarin pääpuhujana toimii Gavin Rees, joka on Dart Center Europen johtaja. Dart Centerin tavoitteena on edistää ihmistä kunnioittavaa, ammatillisesti ja eettisesti korkeatasoista journalismia tapahtumapaikalla kriiseissä ja katastrofeissa sekä niitä uutisoitaessa että tutkittaessa. Dart Center tuli Suomessa tunnetuksi Jokelan koulusurmien jälkeisessä keskustelussa.

Seminaari on maksuton ja avoin kaikille ja tarkoitettu erityisesti tutkijoille, toimittajille, tiedottajille ja viestinnän opiskelijoille sekä muille kriiseistä kiinnostuneille toimijoille. Tervetuloa! Rekisteröityminen verkkosivujen kautta: www.helsinki.fi/crisisandcommunication

OHJELMA

9:00 Aamukahvi
9:15 Gavin Rees, johtaja, Dart Center Europe: ”How trauma matters in crisis reporting?”
10:00 Kommentit, keskustelu
10:15 Leena Reikko, toimittaja, YLE: ”Journalist in Crisis Situation”
10:45 Kommentit, keskustelu
11:00 Tutkijapuheenvuorot: ”Why witnessing matters?” dosentti Johanna Sumiala, Helsingin yliopistosta ja tutkija Klas Backholm Åbo Akemista.
11:45 Loppukeskustelu

Seminaarin järjestää Helsingin yliopiston kriisitutkimukseen erikoistunut kansainvälinen Crisis, Communication and Society -verkosto yhteistyössä Avoimen yliopiston ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n kanssa. Seminaarikielenä on englanti.

Lisätietoja:

Julkaisu: Suuri osa uutisista on kopioituja tai kierrätettyjä

Noin kolmannes suomalaisessa valtamediassa julkaistuista uutisista pohjaa tiedotteisiin ja keskimäärin joka viides uutinen on lainattu toiselta tiedotusvälineeltä. Lisäksi noin kolmannes julkaistuista uutisista perustuu uutistoimistojen tuottamaan materiaaliin. Tämä käy ilmi tuoreesta Leikkaa–liimaa-journalismia? -tutkimuksesta.

Noin viidennes kaikista tutkimuksessa tarkastelluista uutisjutuista oli kopioitu suoraan tai lähes sellaisenaan tiedotteesta. Tutkimus osoittaa, että tiedotteet menevät helpoiten läpi tiedotusvälineiden verkkoversioissa. Verkossa peräti kolmannes jutuista toistaa lähteen viestiä sellaisenaan tai lähes sanatarkasti. Verkossa myös kynnys käyttää uutistoimistomateriaalia ja kierrättää toisilta tiedotusvälineiltä lainattua materiaalia on matalampi kuin muualla mediassa.

Tutkimuksessa todetaan, että tiedotteisiin pohjaavilla uutisilla voi olla aitoa uutisarvoa ja yhteiskunnallista merkitystä. Journalismin itsenäisyyden näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että alkuperäisen lähteen viestiä harvoin kyseenalaistetaan tai täydennetään muilla näkökulmilla. Vain joka kymmenennessä tiedotemateriaalista tehdyssä uutisessa juttua oli täydennetty haastattelemalla joitakin muita kuin tiedotteen lähettäjää.

Tutkijat korostavat, että yleisön on vaikea arvioida uutisten alkuperää. Lisäksi ne, joilla on parhaat resurssit ammattimaiseen pr-toimintaan, saavat viestinsä parhaiten kuuluville. Tämä on ongelma yhteiskunnallisen vallanjaon näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemän valtakunnallisen median (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, MTV3, Nelonen ja STT-Lehtikuva) kotimaan uutistuotantoa toukokuussa 2010. Tutkimusta johti professori Esa Väliverronen ja tutkijana hankkeessa työskenteli VTM Laura Juntunen. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä. Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö.

Raportti:

Laura Juntunen
Leikkaa–liimaa-journalismia? Tutkimus uutismedian lähdekäytännöistä
Viestinnän tutkimusraportteja 4/2011
ISBN 978-952-10-7388-5 (nid.)
ISBN 978-952-10-7389-2 (PDF)
Lisätietoja:

  • Tutkimushankkeen johtaja Esa Väliverronen, esa.valiverronen(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24841
  • Laura Juntunen, laura.j.juntunen(at)helsinki.fi

Julkaisu: Lähdesuoja toimii – väärinkäytökset vähäisiä

Lähdesuojan käyttö Suomessa vaikuttaa pääosin toimivalta. Erimielisyyttä ja ristiriitoja herättävät lähinnä suhtautuminen pelkästään yhden lähteen käyttöön, lähdesuojan käyttäminen yksityiselämän paljastuksiin sekä juttujen kohteiden asema tilanteessa, jossa dokumentointi on vähäistä. Puolustautuminen voi olla vaikeaa, jos jutun taustalla olevat tiedot ja henkilöt jäävät piiloon.

Tähän tulokseen tultiin Dopingista lautakasoihin – muuttuva lähdesuoja -projektissa, jossa tutkittiin journalistien lähdesuojan normistoa ja käytäntöjä Suomessa sekä verrattiin Suomen tilannetta kahdeksaan muuhun maahan ja Euroopan ihmistuomioistuimen päätöksiin.

Suomessa lähdesuojan ala on laaja moniin muihin maihin verrattuna. Useissa maissa se on varattu lähinnä ammattimaisten journalistien käyttöön, mutta Suomessa se koskee jokaista yleisön saataville toimitetun viestin laatijaa, bloggarit mukaan lukien.
Tutkimuksen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätökset ovat rohkaisseet mediaa käyttämään lähdesuojaa. EIT on ratkaisuissaan useasti asettunut lähdesuojaa käyttäneen journalistin tai median kannalle. EIT on painottanut sananvapauden tärkeyttä sellaisissakin tilanteissa, joissa liioitellaan, provosoidaan ja jopa kerrotaan tietoja, jotka eivät ole aivan kohdallaan.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä. Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimusta johti VTT Tuomo Mörä ja tutkijoina olivat YTT Jorma Mäntylä sekä OTT Päivi Tiilikka.

Raportti:

Tuomo Mörä (toim.)
Lähdesuoja. Normit, ideaalit ja käytännöt
Viestinnän tutkimusraportteja 3/2011
ISBN 978-952-10-7377-9 (nid.)
ISBN 978-952-10-7378-6 (PDF)
Lisätietoja:

Tutkimushankkeen johtaja Tuomo Mörä, tuomo.mora(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24842

 

Public event: The Future of Journalism and its Value for Democracy

Thursday, 13 October 2011, 13.15-16.30
University of Helsinki Main Building, Fabianinkatu 33, Helsinki

Keynote speakers: Jay Hamilton, Daya Thussu, Robert Picard and Michael Schudson
The event is free of charge, however, the number of participants is restricted due to limited seating; therefore, participation requires registration. Please register at https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/29020/lomake.html by 30 September 2011.

Communication Research Centre CRC is pleased to invite everyone concerned about the future of journalism to a half-day conference to discuss challenges to the business of journalism and their implications for democracy from an international perspective.Some changes in the business of journalism – like the rise of the Internet – have a global character. Yet many prominent media and communication researchers have argued that a proper understanding of these trends and their implications for democracy in particular countries require more internationally comparative research.
In the US, the UK and many parts of Western Europe, the Internet is eroding the current business models for advertising funded journalism as revenues and readers move from print to the web. In the Nordic countries, the downward pressures are present, but their impact on circulation and profitability has been less severe. Meanwhile in the BIICS group of emerging economies (Brazil, India, Indonesia, China and South Africa) growth remains the order of the day, with newspaper circulation rising by 35% overall between 2000-2008.
To clarify threats and opportunities that journalism faces in differences countries, four renowned keynote speakers will discuss actual trends in media use and practices, different responses to the challenges at hand, and their implications for journalism and democracy.

Programme:

13.15 – 13.30         Brief welcome, Hannu Nieminen
13.30 – 14.00         What’s the incentive to save journalism?, James Hamilton
14.00 – 14.30         Global trends in media and journalism, Daya Thussu
14.30 – 15.00         Journalism as business today, Robert Picard
15.00 – 15.30         Journalism futures: US experience, Michael Schudson
15.30 – 16.30         Discussion. Moderator David Levy, Reuters Institute

About the speakers:

Daya Thussu is Professor of International Communication and Co-Director of India Media Centre, the world’s first academic centre dedicated to the study of media in India and its globalizing tendencies. He has published extensively in the field of global media and communication. His International Communication – Continuity and Change has already established itself as a key text in the field of global communication, adopted for courses in universities around the world.

David Levy became Reuters Institute for the Study of Journalism Director in 2008. He was Controller, Public Policy at the BBC until 2007 where he led the BBC’s policy for the Charter Review and was in charge of public policy & regulation. His areas of expertise include modernising public service broadcasting, public service reform, the impact of digital technology, and media ownership and regulation both within the UK and Europe. Prior to his BBC policy role he worked as a journalist, first for the BBC World Service and then for BBC News and Current Affairs

Michael Schudson is a professor at Columbia School of Journalism. He is the author of six books and editor of two others concerning the history and sociology of the American news media, advertising, popular culture, Watergate and cultural memory. He is the recipient of a number of honors; he has been a Guggenheim fellow, a resident fellow at the Center for Advanced Study in the Behavioral Sciences, Palo Alto, and a MacArthur Foundation ”genius” fellow. In 2004, he received the Murray Edelman distinguished career award from the political communication section of the American Political Science Association and the International Communication Association.

James “Jay” Hamilton is the Charles S. Sydnor Professor of Public Policy at Duke University, as well as a professor of economics and political science. In 2004, he became director of undergraduate studies in the public policy department. Hamilton’s scholarly work and numerous publications reflect his interests in the economics of regulation, public choice/political economy, environmental policy and the media.

Robert Picard is Hamrin Professor of Media Economics and Director of the MMT centre at the Jönköping International Business School.His research focuses on economic structures of media markets, media industries and firms, demand for media products and services, business models and strategies of media operations, productivity of media firms, financial performance, and government policies affecting economic aspects of media. His research has involved newspapers, advertising, broadcasting, and new media. He is the author and editor of 20 books, editor of the Journal of Media Business Studies and is the founding editor of the Journal of Media Economics.

The event is made possible by the sponsorship of the Helsingin Sanomat Foundation

Kohti neuromainetta -seminaari

Tervetuloa Digital Reputation -hankkeen päätösseminaariin Helsingin yliopistolle (Siltavuorenpenger 10, sali 2) 15.6.2011 klo 9-12.

Monitieteinen tutkimushankkeemme selvitti organisaatiomaineen muodostumista digitaalisissa ympäristöissä kahdesta näkökulmasta. Viestinnän- ja organisaatiotutkimuksen avulla tutkimme maineriskin muodostumista digitaalisessa verkkojulkisuudessa. Psykofysiologisten mittausten avulla puolestaan selvitimme, minkälaisia emotionaalisia kokemuksia yritysmaineeseen ja yrityksiä koskeviin uutisiin liittyy.

Tutkimuksemme muun muassa osoittaa, että hyvä maine on organisaatioiden emotionaalista vetovoimaa, joka vaikuttaa siihen, miten yritystä koskevia uutisia tulkitaan. Tunteet ovat merkityksellisiä erityisesti digitaalisessa mediassa, jossa viestinnällisen vallan väitetään siirtyneen organisaatiolta sidosryhmille.

Ilmoittaudu verkkolomakkeella mahdollisimman pian, viimeistään 10.6.
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/27577/lomake.html

Tervetuloa mukaan kuulemaan ainutlaatuisen mainetutkimuksen tuloksia!

Seminaarin ohjelma:

08.30–09.00 Aamukahvi
09.15–09.30 Avaus (Pekka Aula, hankkeen johtaja, CRC)
09.30–10.30 Aineeton pääoma vaakalaudalla – maine ja maineriski digitaalisessa julkisuudessa (Salla-Maaria Laaksonen, CRC), kommenttipuheenvuoro
10.30-11.15 Mittausten tulokset: kohti neuromainetta (Mikko Salminen, CKIR), kommenttipuheenvuoro
11.15-11.45 Yleisökeskustelu (puheenjohtajana Antti Ainamo, IASM)
11.45-11.50 Seminaarin päätös (Pekka Aula, CRC)

Digital Reputation (DiRe) on Tekes-rahoitteinen tutkimusprojekti on käynnissä 1.1.2010 – 30.6.2011. Hankkeen partnereina ovat Helsingin yliopisto (Viestinnän tutkimuskeskus CRC), Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu (CKIR) sekä Turun yliopisto (IASM).

Käy katsomassa hankkeen blogia:
http://reputationproject.wordpress.com

Julkaisu: Vaalirahaskandaali osoitti median ja kansalaisten vallan kasvaneen

Miksi vaalirahakohusta tuli itsenäisen Suomen suurin ja pitkäkestoisin julkinen skandaali? Yli kolme vuotta kestänyt skandaali oli osoitus julkisen elämän murroksesta: kansalaisten ja median valta on kasvanut ja eliittien asema julkisuudessa heikentynyt. Näin väittää Helsingin ja Tampereen yliopistojen hanke Vaalirahakriisi: median ja politiikan suhteet murroksessa?, jossa tutkittiin julkisia skandaaleja 1970-luvulta 2000-luvulle. – Paneuduimme julkisen elämän muutoksiin sen ydinalueella: yhteiskunnallisia eliittejä koskevassa julkisuudessa, hankkeen tutkimusjohtaja Anu Kantola kuvaa.

2000-luvun skandaalien taustalla on 1970-luvulla alkanut julkisen elämän murros, joka heijastaa yhteiskunnan syvempiä rakenteellisia muutoksia. Yhteiskunnat ovat vapautuneet, keskiluokkaistuneet ja moniarvoistuneet. Vakaat rakenteet ja instituutiot ovat notkistuneet: tuotantorakenne, ammatit, poliittiset aatteet, perhemuodot, identiteetit ja kulttuuri ovat jatkuvassa liikkeessä. Tämä on näkynyt yhteiskunnan yhteisessä julkisessa elämässä: monet julkiset auktoriteetit ja instituutiot on kyseenalaistettu. Valtaa on siirtynyt poliittisilta ja taloudellisilta eliiteiltä medialle ja kansalaisille. Poliitikot joutuvat kamppailemaan näkyvyydestä uusin keinoin ja metsästämään liukkaiksi käyneitä liikkuvia äänestäjiä. Journalistit taistelevat katsojien, lukijoiden ja verkonkäyttäjien huomiosta. Kansalaiset, äänestäjät, osakkeenomistajat ja kuluttajat vaativat vallankäyttäjiltä läpinäkyvyyttä.

Muutokset näkyivät myös tämän kevään eduskuntavaaleissa. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn mukaan kansalaiset ovat entistä kriittisempiä politiikkaa kohtaan ja yli puolet suomalaisista oli vaihtanut puoluetta vaaleissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sama trendi huipentui kevään 2011 protestivaaleissa. Eliitit eivät voi enää olla varmoja asemistaan: julkinen elämä on käynyt epävarmemmaksi ja sitä heittelevät yllättävät mielialan muutokset.

Suomessa kylmän sodan aikaista korkean modernin julkista elämää kuvastavat juhlavuus, kansallisuus, asiakeskeisyys ja auktoriteettien kunnioitus. Poliittinen eliitti oli vuosikymmeniä erityissuojeluksessa. Notkeaa 2000-luvun julkista elämää luonnehtivat kansallisen julkisuuden hajoaminen, uutiskilpailu ja verkkojulkisuuksien nousu. Journalismi on entistä iltapäivälehtimäisempää. Poliitikon elämästä on tullut läpinäkyvää ja mediasta skandaalikone, joka synnyttää nopeasti erilaisia moraalisia paniikkeja. Ihmiset ripustavat turhaumansa ja pelkonsa hetken kestäviin narikkayhteisöihin: Instituutiot eivät enää kanavoi ihmisten pelkoja ja huolia samaan tapaan kuin aikaisemmin ja julkinen elämä täyttyy sinne tänne lennähtelevistä peloista ja ahdistuksista. Vaarana on, että vallankäyttäjät vetäytyvät julkisuudesta ja sen täyttää vihapuhe ja viihde.

Tutkimuksesta julkaistaan nyt Anu Kantolan toimittama teos Hetken hallitsijatJulkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa. Muina teoksen kirjoittajina ovat tutkijat Salli Hakala, Juho Vesa ja Jari Väliverronen. Kirjan on kustantanut Gaudeamus ja Helsingin Sanomain Säätiö on rahoittanut tutkimushanketta.

Anu Kantolan haastattelu

Lisätietoja:

  • Tutkimushankkeen johtaja Anu Kantola, anu.kantola(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24653
  • Salli Hakala, salli.hakala(at)helsinki.fi
  • Jari Väliverronen, jari.valiverronen(at)uta.fi.

Raportti Maa- ja metsätalousministeriön sidosryhmäviestinnästä julkaistu

Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on johtaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön politiikkaa osana valtioneuvostoa ja Euroopan unionin päätöksentekoa. Ministeriön toimintakenttään kohdistuu hyvin erilaisia rooliodotuksia ja intressejä. Sidosryhmäyhteistyön ja vuorovaikutuksen näkökulmasta onkin tärkeää, että ministeriö tuntee sidosryhmänsä, kerää palautetta toiminnastaan, selvittää eri intressiryhmien tiedontarpeita sekä arvioi yleisesti sidosryhmäyhteistyötänsä.

Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa maa- ja metsätalousministeriön sidosryhmät, selvittää miten hallinnon alan keskeiset toimijat arvioivat ministeriön toimintaa sekä millaisia kokemuksia heillä on yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta ministeriön kanssa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia tiedontarpeita sidosryhmillä on ja miten nämä tulevat täytetyiksi. Vastaavana tutkijana toimi VTM Heidi Lavento. Projektiryhmässä toimivat viestintäjohtaja Pekka Väisänen, viestintäsuunnittelija Mervi Ukkonen ja tutkija, yliopistonlehtori Salli Hakala.

Tutkimus toteutettiin tilanteessa, jossa keskustelu yhteiskunnan yhä monimutkaistuvista tarpeista, hallinnon suorituskyvyn parantamisesta sekä julkisten palvelujen tulosvastuusta on jatkunut jo pitkään. Tämä on saanut aikaan tarpeen lisätä julkisorganisaatioiden toiminnan läpinäkyvyyttä, laadunarviointia sekä kansalaisten ja sidosryhmien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. (Pollitt 2003, 84; Lähdesmäki 2003, 60.) Käytännössä erilaiset johtamisideologiat (kuten NPM), ekonomiset ja sosio-demografiset muutokset sekä kansalaisilta tuleva paine ovat näkyneet julkisten johtamisjärjestelmien muutoksina sekä eritasoisina hallinnonuudistuksina (Pollitt & Bouckaert 2004, 25). Julkisorganisaatioiden voidaan katsoa vähitellen siirtyvän

  • Suljetuista ja organisaatiokeskeisistä järjestelmistä toiminnaltaan avoimiksi ja verkostomaisiksi. Tällöin yhteiskunnallinen luottamus rakentuu demokraattisen dialogin, läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden kautta.
  • Sisäisestä toiminnan fokuksesta (resurssit, tehtävät) ulkoiseen (tulokset, tuottavuus)
  • Perinteisestä suunnittelu-päätöksenteko-tuotanto-arviointi -syklistä toimintamalliin, jossa sidosryhmät ja kansalaiset osallistetaan toiminnan eri tasoilla. (Pollitt ym. 2007, 7–8.)

Muutokset näkyvät myös erilaisissa toimintaa ohjaavissa suosituksissa sekä organisaation sisällä, henkilöstön viestintäodotuksissa (Lavento & Juholin 2009). Sidosryhmäviestinnän osalta vuoden 2010 valtionhallinnon viestintäsuosituksessa korostetaankin sidosryhmien ja asiantuntijaviestinnän merkitystä. Sidosryhmien osallistamisen todetaan parantavan muun muassa päätöksenteon laatua: ”mitä laajempi keskustelu ja yhteistyö valmisteluvaiheessa, sitä parempi valmistelu ja lopputulos”. Toimintatapojen muutokset näkyvät ministeriöiden tiedottamisperiaatteissa yleisimminkin. Onko viestinnän tavoite suorittaa vain viranomaisen velvollisuus, vaikuttaa sidos- ja yhteistyöryhmiin vaiko aktivoida sidosryhmät? Samalla kysymys on siitä, määritteleekö viranomainen julkisuuden rajat, valitseeko viranomainen tiedotuksen ajankohdan, tavan, sisällöt ja painotuksen vai määrittelevätkö sidosryhmien tiedontarpeet tiedotuksen toteutuksen? (Hakala 1994; Aula & Hakala 2005.) Edellä mainittuja toiminnan ulottuvuuksia on tarkasteltu käytännössä erityisesti tutkimuksen luvussa 4, jossa on selvitetty sidosryhmien näkemyksiä ministeriön toiminnan asiantuntevuudesta,avoimuudesta, verkostomaisuudesta,luotettavuudesta ja vaikuttavuudesta.

Julkisorganisaatioiden muutos melko suljetuista ja organisaatiokeskeisistä järjestelmistä toiminnaltaan avoimiksi ja verkostomaisiksi oli nähtävissä myös tässä tutkimuksessa. Muutos tapahtuu asteittain. Tutkimuksessa näkyi, että valtionhallinnon sekä paikallis- ja aluehallinnon edustajat pitivät ministeriön toimintaa verkostomaisempana, aloitteellisempana ja avoimempana kuin tutkimus- tai oppilaitosten, yritysten, järjestöjen, median ja muiden sidosryhmien edustajat. Valtionhallinnon sekä paikallis- ja aluehallinnon edustajat ovatkin usein toiminnaltaan kiinteästi ministeriöön kytkettyjä; kumppaneita tai muita tahoja, jotka on otettava toiminnassa huomioon. Näillä on tarve säännölliseen dialogiin ja henkilökohtaisiin kontakteihin. He ovat usein mukana työryhmissä, yhteishankkeissa ja lainvalmistelussa. Järjestöt, yritykset ja media voidaan puolestaan nähdä erityisryhminä, jotka ovat teemakohtaisesti mukana lainsäädäntötyössä, lausunnonantajina ja erilaisissa projekteissa. Näillä erityisryhmillä on tarve vuorovaikutukseen sekä räätälöityihin viestinnän sisältöihin. (Turunen & Lavento 2008, 11.) Tutkimuksessa järjestöjen ja yritysten edustajat antoivat kriittisimmät arviot ministeriön toiminnasta. Näyttää siltä, että kumppanit ja muut tahot, jotka on (lakisääteisesti tai muuten) otettava huomioon, osallistetaan toimintaan usein jo päätösten valmisteluvaiheessa. Sen sijaan teemakohtaisten erityisryhmien osallistamisessa ja tiedontarpeiden täyttämisessä on vielä kehittämisen varaa.

Sidosryhmätutkimus osoittaa, että ministeriöissä eikä muissakaan organisaatioissa viestintää ja ministeriöiden muuta yhteistyötä sidosryhmien kanssa voida erottaa toisistaan. Viestintä on oleellinen osa johtamista, vuorovaikutusta, yhteistyötä ja koordinaatiota. Ihmiset organisoituvat ratkoakseen ongelmia ja siihen he tarvitsevat erilaisia viestinnän, tiedonkulun ja vuorovaikutuksen muotoja. Siksi sidosryhmien toiveeseen hallinnon alan sisäisestä, ja erityisesti muiden ministeriöiden ja hallinnon alan toimijoiden välisestä, yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on erityisesti kiinnitettävä huomiota.

Ministeriön toimintakyky ja yhteistyökyky testataan viimeistään erilaisissa kriisitilanteissa. Kriisien tutkimukset (Lavento 2009; Seeck, Lavento & Hakala 2008; Huhtala, Hakala, Laakso & Falck 2005) Suomessa ovat osoittaneet, että kriisitilanteessa tarvitaan erityisesti eri toimijoiden yhteistyötä. Maa- ja metsätalousministeriöllä on Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa keskeinen rooli mm. elintarvikehuollon alkutuotannon ja vesihuollon turvaamisessa sekä tulvariskien hallinnassa ja paloturvallisuudessa. Ministeriön normaaliajan käytännöillä on keskeinen vaikutus siihen, miten kriisissä toimitaan. Kriisin johtamisen kannalta on olennaista ymmärtää, kuinka keskeiset sidosryhmät reagoivat kriisiin, mitä resursseja ja tietoa sidosryhmillä voi olla tarjota kriisin hoitamiseksi sekä kuinka häiriötilanne tai poikkeusolot vaikuttavat sidosryhmiin (Pearson & Clair 1998, 70–73). Projektin tavoitteena on ollut tutkimalla kehittää ministeriön yhteistyötä sidosryhmien ja verkostojen kanssa. Tämä voi onnistua vain, jos eri toimijoilla on aitoa halua vuoropuheluun ja uusien mahdollisuuksien kokeiluun. Silloin maa- ja metsätalousministeriöstä voi tulla suurenkin yleisön silmissä sitä, millaiseksi keskeiset sidosryhmät sen toiminnan nyt jo kokevat: asiantunteva,luotettava ja kiinnostava.

Tutkimusraportti verkossa:
Heidi Lavento
”Asiantunteva, luotettava ja kiinnostava.” Sidosryhmien näkemyksiä Maa- ja metsätalousministeriön toiminnasta, vuorovaikutuksesta, sekä tiedontarpeiden täyttämisestä.
Viestinnän tutkimusraportteja 1/2011
ISBN 978-952-10-6822-5 (nid.)
ISBN 978-952-10-6823-2 (PDF)

SEMINAARI: e-osallisuus, esteettömyys ja maahanmuuttajat

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Viestinnän tutkimuskeskus (CRC)ja Oikeusministeriö järjestävät 24.3.2011 Tieteiden talossa seminaarin,jossa pohditaan tutkimuksen, käytänteiden ja kokemusten kautta muodostuvaa kuvaa maahanmuuttajien yhteiskunnallisesta integroitumisesta sekä toisaalta maahanmuuttajia aktiivisina sosiaalisen median käyttäjinä.

Seminaarin ohjelma

Suomen Punaisen Ristin rooli korostuu mediayhteiskunnan kriiseissä

Salli Hakalan, Minttu Tikan ja Maarit Pedakin Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus vahvistaa käsitystä, että kriisien keskus on siirtynyt organisaatioilta mediaan, sillä avustusjärjestöt tarvitsevat näyttävää julkisuutta. Viimeistään tsunami ja Jokelan koulusurmat osoittivat, että internet yhdessä uuden viestintäteknologian kanssa muodostaa kriisissä globaalin median, jonka kautta ihmiset saavat yhteyden, hakevat tietoa ja jakavat kokemuksia.

Suomen Punainen Risti on keskeinen toimija kotimaisissa kriiseissä. Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta -tutkimuksessa tutkijat ovat analysoineet avustusjärjestöjen ja median välistä toimintaa sekä sitä, millaisia auttamisperiaatteita kriisitoimijat ovat noudattaneet.

Kaikki yhteiskunnan auktoriteetit ovat riippuvaisia mediasta. Organisaatiot joutuvat kriiseissä ottamaan huomioon kaikkialla läsnä olevan median, joka omii valtaa aiemmin vaikutusvaltaisilta instituutioilta. Tämän medialogiikan mukaisesti myös SPR on medialisoitunut. Katastrofit, kriisit ja onnettomuudet nostavat Punaista Ristiä toistuvasti mediajulkisuuteen, mikä auttaa sitä toteuttamaan humanitaarista tehtäväänsä. Toisaalta vastaamalla vain median vaatimuksiin avustusjärjestöt samalla heikentävät mahdollisuuksiaan edistää globaalia myötätuntoa.  Medialisaatio tarkoittaa näin medialogiikan sijoittumista järjestön sisälle.  Koska julkisuus on järjestölle tärkeää, toimintaa suunnitellaan pitämällä mielessä median mieltymykset. Myös auttamistyö tuodaan julkisuuteen.

Tutkijoiden mukaan kriisitilanteessa on tärkeää jakaa yhteisesti tilannetietoa uhrien pelastamiseksi ja auttamiseksi.  Esimerkiksi Jokelan koulusurmien yhteydessä oli suuria puutteita tiedonkulussa ja kriisin organisoinnissa, mikä johti kriisityöntekijöiden sokeaan toimintaan. Usein kriisin alussa toimitaan sokkona, jolloin auttajilla ei ole tietoa kriisin vakavuudesta tai autettavien tarpeista. Toinen tavanomainen auttamisperiaate tutkimuksen mukaan on se, että auttaminen perustuu vain ajalliseen kriteeriin: ensimmäisenä apua pyytävät myös saavat sitä ensin. Tällainen yksi kerrallaan auttaminen on ollut tyypillistä kriisin jälkihoidossa. Kuten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat osoittavat, menehtyneiden uhrien omaiset eivät jaksaneet pyytää apua ensimmäisenä ja monet jäivät sitä ilman. Tämän vuoksi on tärkeää, että auttajilla on yhteinen tieto tilanteen vakavuudesta, jolloin eniten apua tarvitsevat kyetään priorisoimaan ja heihin kyetään ottamaan aktiivisesti yhteyttä.

Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä on tutkimus viimeaikaisista kriiseistä, tsunamista, koulusurmista, Naantalin tulipalosta ja Sellon surmista auttamistyön ja julkisuuden näkökulmista. Tutkimuksen ovat tehneet Salli Hakala, Minttu Tikka sekä Maarit Pedak. Tutkimushanke on jatkoa Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä vuosina 2004–2010 tehdyille kriisitutkimushankkeille ja se täydentää kuvaa suomalaisista kriisitoimijoista.

Tutkijoiden yhteystiedot:
yliopistonlehtori, VTM Salli Hakala, 09-191 23770 tai 0500 438091
tutkija VTM Minttu Tikka, 09-191 24759 tai 050 4156579
tutkija, VTM, KTM Maarit Pedak, 09-191 23530 tai 050 4156660

Lisätietoja kriisiviestinnän tutkimusohjelmasta

Tutkimusraportti verkossa:
Minttu Tikka, Salli Hakala, Maarit Pedak:
Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä http://www.helsinki.fi/crc/Julkaisut/SPR_raportti.pdf