Muistattekos vielä aikaa, jolloin “sähkökirja” tarkoitti pienehkön sylimikron kokoista mötikkää, jolla saattoi lukea siihen ladattuja kirjoja? Eihän siitä ole montakaan vuotta, kun niiden piti olla valloittamaisillaan maailma.Vuosituhannen alussa, kun olin vielä Opiskelijakirjastossa töissä, siellä oli näytillä ranskalainen lukulaite. Ikävä kyllä firma ehti tehdä konkurssin, ennen kuin laitetta oli ehditty testata asiakkailla, laitteen nimikin on jo haihtunut mielestä. Rocket Book taisi aikoinaan olla ainakin huomio- ellei markkinajohtaja.

Lukulaitteilla oli kaksi tarkoitusta: jäljitellä kirjan lukuelämystä ja helppokäyttöisyyttä sekä suojella kustantajien kullanarvoista omaisuutta. Pakottamalla asiakas ostamaan e-kirjat vain tietyiltä kauppiailta ja estämällä niiden siirtäminen lukulaitteesta minnekään haettiin jostakin näkövinkkelistä toimivaa liiketoimintamallia.

Lukulaitteiden epäonnistumisen yksi ilmeinen syy oli niiden kalleus: suhteellisen kovalla hinnalla sai kovin vähän toimintoja. Mutta ennen kaikkea laitteet olivat laitteina epäonnistuneita. Ne painoivat kuin suurehko silitysrauta, eikä näyttöjen laatu eikä akunkesto vastannut kohtuullisia odotuksia. Miellyttävä lukukokemus oli kaukana. Psykologisesti asiaan tietenkin vaikuttaa sekin, että tavallisen kirjan lukemisen aloituskustannukset ovat 0 euroa, kun taas lukulaitteen ostajan on kulutettava rahaa voidakseen kuluttaa lisää rahaa.

Pari vuotta lukulaitteet ovat viettäneet varsin hiljaista elämää, kenties eräitä Aasian markkinoita lukuun ottamatta. Mutta Amazon on äskettäin julkistanut uuden lukulaitteen, Kindlen. Mikäli mainoksia on uskominen, vehje on kevyt (mutta kuvista päätellen ruma), käyttää näytössä sähköpaperiteknologiaa, ja toimii yhdellä latauksella entistä kauemmin. Amazonin nimi saattaa antaa laitteelle tarpeellista alkupotkua.

Melko kallis laite on. 400 dollarilla saa aika monta pokkaria. Moni varmasti on laitteesta periaatteessa kiinnostunut, mutta ilman aiempaa kokemusta vastaavasta lukulaitteesta voi epäillä, tuleeko kuitenkaan käyttäneeksi sitä.

Hieman haljulta tuntuu sekin, että sanomalehti, jota voisi lukea ilmaisesti netissä, maksaakin Kindleen tilattuna yli 10 taalaa kuukaudessa.

Aineiston lataaminen perustuu, jos oikein ymmärrän, kännykkäyhteyteen. Se on tietenkin parempi vaihtoehto, jos halutaan kattava yhteys, joka ei tarvitse erityistä kaitsemista. Se tarkoittanee myös, että laitetta voi käyttää vain maissa, joissa tuo yhteysasia on järjestetty operaattoreiden kanssa. Ilmeisesti dataliikenteen kustannukset maksetaan tuotteiden hinnoissa.

Laitteen mukana tulee myös web-selain. Voi kysyä, miksi joku haluaisi tilata jonkin blogin laitteeseen ja maksaa riemusta muutamia dollareita kuussa sen sijaan että lukisi sitä selaimella. Vastaus on, että selain ei näytä olevan kovin nopea eikä mukava käyttää. Sähköpaperi on sitäpaitsi mustavalkoista. Tiedostomuotojenkin suhteen laite näyttäisi olevan nirso: useimmat täytyy erikseen konvertoida laitteen hyväksymään muotoon. Sekään ei ole kuitenkaan mahdollista PDF-dokumenteille, mikä kuullostaa todella oudolta ja käyttöä rajoittavalta.

Laitteen saa kiinni USB-porttiin ja sen sisältöjä voi hallita tietokoneelta, mutta Amazonilta ostettuihin tuotteisiin liittyy DRM-suojauksia.

Enpä luule, että alkaisin joulupukilta Kindleä mankua, jos sitä täällä myytäisiin.

• Lukemani kirjallisuus ei ole kovin hyvin sähköisenä saatavissa
• Harvoin teen niin pitkiä matkoja, että lukemisen mukaan ottaminen olisi logistinen haaste. Pokkareita voi sitä paitsi ostaa suunnilleen kaikkialta.
• Sylimikro ja kännykkä hoitavat nettiyhteydet.
• Kindle tuskin kestäisi kirjoihin kohdistamaani laiminlyövää ja väkivaltaista kohtelua.

Nähtäväksi jää, olenko sanani syövä.