Maanantaina allekirjoittanut vietti kokonaisen työpäivän Meritullinkadulla opetusministeriössä Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen äärellä. Ensin aamupäivällä kokoontui kokonaisarkkitehtuurityöryhmä, ja iltapäivällä oli pitkäaikaissäilytysjaoston vuoro. Hankkeen tiedotus on vieläkin jotensakin niukkaa, mutta lyhyesti sanoen kyseessä on iso projekti, jossa luodaan yhteisiä palveluita koko muistiorganisaatioiden kentälle, siis kirjastoille, arkistoille ja museoille.

Hanke jakaantuu asiakasliittymä- ja pitkäaikaissäilytyshaaraan. Asiakasliittymähankkeen tarkoitus on kehittää tekninen alusta, jolla verkkotiedonlähteistä voidaan rakentaa tiedonhakupalveluita. Alustassa yhdistetään eri tiedonlähteistä tulevat viitetiedot ja tarjotaan monenlaisia työkaluja niiden hyödyntämiseen Web 2.0:n hengessä. Kyse ei siis ole yhdestä luukusta siinä mielessä, että kaikkien oletettaisiin menevän johonkin keskusportaali.fi:hin tietoa hakemaan, vaan yhteisestä työkalustosta, jolla eri organisaatiot voivat luoda omille asiakkailleen soveltuvia palveluita.

Kaiken kaikkiaan hankkeessa on mukana iso liuta organisaatioita – joista osa vielä edustaa kokonaista sektoria. Ihmisiäkin on iso joukko: 17 hengen korkean tason seurantaryhmä, 13 hengen ohjausryhmä, 16 hengen pitkäaikaissäilytysjaosto, 19 hengen saatavuusjaosto, 17 hengen tekninen asiantuntijaryhmä ja muutamia työryhmiä päälle – kuten tuo kokonaisarkkitehtuurityöryhmä. Kahdella tuolilla istujatkin huomioiden kokouksissa viipottaa satakunta ihmistä, puhumattakaan siitä, kuinka moni osallistuu hankkeeseen muulla tavoin.

Itse olen mukana pitkäaikaissäilytysjaostossa, jonka “tehtävänä on ohjata sähköisten kulttuuriperintöaineistojen pitkäaikaissäilyttämisen kehittämishanketta”. Hanke tuottaa pitkäaikaissäilytyksen kansalliset toteuttamisratkaisun konseptin lähinnä opetusministeriön hallinnonalalle mutta myös laajemmin muistiorganisaatiokentälle. Hankkeen puitteissa ei siis vielä luoda järjestelmää, mutta tehdään valmistelutyötä mahdollisimman pitkälle. Toteuttaminen, aika- ja rahasyistä, jäänee lähinnä suraavalle vaalikaudelle.

Tämän aika pitkältä tuntuneen maanantaipäivän asialistalla oli ensin kokonaisarkkitehtuuri.  Tarkoitus olisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, millaisia organisaatiojärjestelyitä; millaisia tietovirtoja; millaisia prosesseja; ja millaisia järjestelmiä Kansalliseen digitaaliseen kirjastoon kuuluu. Ensimmäisenä päivänä työryhmä ainoastaan piirsi muutamia laatikoita ja keskusteli pitkään eräästä nuolesta, mutta se kuuluu asiaan. Mukana on hyvin erilaisia laitoksia, joilla on pitkät omat perinteet, jopa terminologian erilaisuus haittaa usein yhteisymmärrystä. Jaokset ovat lähestyneet eräitä ongelmia hieman eri näkökulmista, ja niitäkin pitäisi harmonisoida. Ja kaiken yllä häälyvät valtionhallinnon ohjeet tietojärjestelmien suunnitteluun.

Iltapäivällä käsiteltiin pitkäaikaissäilytyshankkeen asioita. Listalla oli mm. “pienten arkistojen” tilanteen pohtiminen: miten voitaisiin tukea säilyttämisessä organisaatioita, joilla kullakin itsellään on hyvin rajalliset resurssit. Kokouksessa visioitiin jonkinlaista “lentävää metadata-asiamiestä”, joka voisi tukea monta organisaatiota. Samoin mietittiin kuvailukäytäntöjen yhtenäistämisen mahdollisuuksia.

Käsittelyssä oli myös PAS-järjestelmän toiminnallinen vaatimusmäärittely, joka toivottavasti saadaan nykyasussaan julkikin piakkoin, vaikka se vielä vaatiikin konkretisoimista.