Nature boikottiin Kaliforniassa?

Kirjastoihin laman myötä kohdistuvat budjettileikkaukset ja tieteellisten kustantajien samanaikaisesti esittämät hinnankorotukset ovat tulenarka yhtälö. Chronicle of Higher Education -lehden uutisen mukaan University of California on vastannut Nature Publishing Groupin hinnankorotusesitykseen uhkaamalla asettaa kustantajan boikottiin.

Suunniteltu boikotti ei rajoitu pelkästään siihen, että kustantajan lehtien tilaukset lopetetaan, vaan myös yliopiston henkilökuntaa kehotetaan olemaan julkaisematta Naturen lehdissä, lopettamaan niiden hyväksi tehtävä referee-toiminta ja eroamaan lehtien toimituskunnista.

Neuvottelutaktiikkaa tai ei, boikottiuhkaus kertoo siitä millaisessa käymistilassa tieteellisen julkaisemisen markkinat tällä hetkellä ovat.

4 thoughts on “Nature boikottiin Kaliforniassa?

  1. http://en.wikipedia.org/wiki/Elsevier#Resignation_of_editorial_boards on myös ihan mielenkiintoinen, ja tuossa artikkelissa mainittu Donald Knuthin kirje “Letter to the editorial board of the Journal of Algorithms” myös.

    – kustantajia ei tarvita tiedon jakeluun, jokainen tutkija voi laittaa kirjoituksensa verkkoon
    – kustantajat voivat toimia tiettynä laatutakuuna, mutta kun taloudelliset insentiivit houkuttavat heitä painamaan mahdollisimman paljon, tämä takuu on vaarassa vesittyä (katsokaa vaikka Springerin Lecture Notes in Computer Science -sarjan volyymien 1, 1000, 2000, 3000, 4000, 5000 ja 6000 painovuosia)
    – kustantajat voivat toimia suodattimena, joka poimii esiin mielenkiintoisia artikkeleita alalta, mutta voidaan kyllä kysyä, miten hyvin tämä mekanismi toimii valtavasti kasvaneiden tieteellisten julkaisumäärien kanssa
    – nykymuotoinen järjestelmä, mihin Dorothea Salokin viittasi (hae sana “junior”), toimii itse asiassa akateemisen tuotteliaisuuden mittarina – ja kun on niin yksittäisten tutkijoiden, yliopistojen kuin kustantajienkin intresseissä lisätä julkaisumääriä, näin tapahtuu. Tuotteliaisuuden mittariksi järjestelmä on kuitenkin aika kallis.
    – keskeinen kysymys minusta on, miten valtavasta tiedon määrästä voisi löytää aidosti korkeatasoiset ja mielenkiintoiset artikkelit – ja olisiko tähän jokin nykyistä järjestelmää parempi ratkaisu.

  2. Hyviä pointteja, Harri. Jo nyt käyetään myös viittausten määrää jonkinlaisena laatumittarina. Miten tämä eroaa Googlesta, oikeastaan? Kai hyvään tekstiin viitataan? Ehkä? Ennemmin tai myöhemmin?

Comments are closed.