Nettiä pelastamassa (1): katsauksia nettiarkistointiin maailmalla

IIPC eli International Internet Preservation Consortium on yhteenliittymä, joka edistää Internetin sisältöjen tateen keräämistä ja säilyttämistä. Jäseninä on paljon kansalliskirjastoja – Suomen muiden muassa – mutta myös muita organisaatioita, joiden joukossa kenites merkittävin on the Internet Archive.

IIPC:n vuosikokous eli General Assembly järjestetään tänä vuonna Haagissa, Alankomaiden kuninkaallisessa kirjastossa.

Kokouksen ensimmäinen päivä koostui ennen kaikkea esimerkeistä erilaisista verkkoarkistoista, niiden sisällöistä ja keruutavoista. Tässä joitakin merkintöjä:

  • Bibliotheca Alexandrina, Kongressin kirjasto ja Ranskan kansalliskirjasto ovat kaikki tehneet kovasti töitä arabimaiden viimaikaisten vallankumousten ja levottomuuksien dokumentoinnissa. Aleksandrian kirjasto on esimerkiksi tallentanut yli 600 000 Twitter-viestiä, Facebook- ja YouTube-sisällöistä puhumattakaan. – Kaikki nämä kirjastot korostivat sitä, että sosiaalinen media on keräyksen kohteena tärkein. Osasyy tähän oli myös se, että alueen vallanpitäjät eivät kovin tehokkaasti pystyneet estämään niiden toimintaa, mikä tietenkin teki niistä sitäkin merkittävämpiä viestntäkanavia.
  • Uuden-Seelannin kansalliskirjaston Gillian Lee kertoi, miten kirjasto reagoi Canterburyn maanjäristykseen. Lähestymistapa on melko valikoiva: maanjäristystä edustaa 57 sivustoa. – Uusi-Seelanti luetteloi keräämiään sivustoja, mutta esitelmä kosketteli kysymystä siitä, kuinka hyödyllistä se on. Maanjäristystä koskevaa aineistoa on paljon Christchurchin kaupungin sivuilla, mutta se ei tietenkään käy ilmi kotisivujen kuvailutietueesta.
  • Myös Tsekin kansalliskirjaston esityksessä, joka muuten kävi yleisluontoisesti läpi arkiston sisältöjä, kiinnitti huomiota lähestymistapa, joka on hyvin erilainen kuin meillä Kansalliskirjastossa: kerättävän sivuston tulee Tsekissä sovittua kirjaston kokoelmapolitiikkaan (Conspectus). Ajatusta on hieman vaikea ymmärtää.
  • Amsterdamin kaupunginmuseossa on meneillään projekti, jossa pyritään herättämään uudestaan henkiin 90-luvulla toiminut “De Digitale Stad” eli digitaalinen Amsterdam -virtuaaliyhtesö. Myös British Library esitteli samankaltaista projektia, jossa oli pelastettu palvelimia kellarin nurkista ja kyselty neuvoja elääkkeelle siirtyneiltä järjestelmänvalvojilta.  – Näyttää siltä, että melkein kaikki on mahdollista, mutta eri asia on, kuinka moneen tällaiseen operaatioon isonkaan kirjaston rahkeet riittävät.
  • Rotterdamin kaupunginarkiston edustajahuomautti siitä huvittavasta seikasta, että arkisto kutsuu tallentamiensa www-sivujen kokoelmaa kirjastoksi, kun taas kaikki kirjastot kutsuvat omia nettikokoelmiaan arkistoiksi. (Kyse lienee siitä, että netin arkistointi ei oikein noudata sen enempää kirjastojen kuin arkistojenkaan perinteisiä periaatteita; se on koettu erilaiseksi ja siten myös nimetty.)
  • Mukana oli myös kaupallinen nettiarkistoija Hanzo, joka esitteli erään asiakkaansa, Coca-Cola Companyn verkkoarkistointia. Yhtiö heräsi miettimään asiaa vasta pari vuotta sitten; esimerkiksi vuoden 1995 kotisivusta on jäljellä vain yksi mustavalkoinen kuva. – Hnazon asiakkaina muuten kuulema on ennen kaikkea firmoja, jotka ovat aikeissa nostaa oikeusjuttuja tai saamassa itse syytteitä.
  • Joukko kouluja eri puolilla Yhdysvalloissa on osallistunut Internet Archiven kanssa koulutusohjelmaan, jossa nuoret itse päättävät aiheista ja siitä, mitä kerätään talteen. Tässä on ainakin onnistuttu poistamaan kirjastonhoitajan valikoivan katseen vaikutus kokoelmien muodostukseen!