Varsinaisen konferenssin lisäksi Open Repositoriesin ohjelmaan ovat perinteisesti kuuluneet keskeisten julkaisuarkisto-ohjelmistojen käyttäjäryhmät, jotka ovat formaatiltaan varsin samanlaisia itse pääkonferenssin kanssa. Näitä keskeisiä ohjelmistoja ovat olleet yhtä lailla perinteisesti DSpace, Fedora ja EPrints; nähtäväksi jää muuttuuko tämä kolmijako jossain vaiheessa uusien ohjelmistojen myötä tai markkinatilanteen muuttuessa. Juttelin posterisessiossa CERN:in kehittämään Invenio-ohjelmistoon pohjaavia ratkaisuja tarjoavan TIND Technologies -firman norjalaisnuorukaisten kanssa, ja ainakin sillä suunnalla tuntui olevan voimakasta pyrkimystä eteenpäin.
Nyt mentiin kuitenkin perinteiseen malliin. DSpace- ja Fedora-ohjelmistojen sekä DuraCloud-pilvipalvelun taustaorganisaatio DuraSpace on laajentamassa repertuaariaan, sillä myös VIVO on siirtymässä uutena projektina sen siipien suojiin. DuraSpacella on perinteisesti ollut haasteita toimintansa rahoittamisessa, ja yhtenä ratkaisuna se on päättänyt ryhtyä tarjoamaan myös pilvipalveluiden varaan rakennettua maksullista julkaisuarkistoympäristöä (“DSpace Direct”) asiakasorganisaatioille. Palvelun ideana on ilmeisesti pysyä mahdollisimman pitkälle perus-DSpacessa, eli vaativammat asiakkaat jäävät edelleen muille toimijoille.
Yllättävin DuraSpace-uutinen taisi kuitenkin olla se, että Fedoran rahoitustilanne on parantunut dramaattisesti viime vuodesta, sillä isot amerikkalaisyliopistot ovat lisänneet huomattavasti sille antamaansa tukea. DSpacen sponsoritulot näyttävät sen sijaan putoavan, eli tilanne on kääntymässä päälaelleen aiempaan verrattuna. Kansalliskirjasto päätti ennen kesälomia ryhtyä sponsoroimaan DuraSpacen toimintaa, mutta ihan niin mittavaa tukemme ei tietenkään ole, että tilanne siitä oleellisesti muuttuisi.
Fedoran osalta vaikutelmaksi jäi muutenkin, että vuoden takaisesta ankeaksi koetusta tilanteesta oltiin päästy yhteisvoimin eteenpäin. Ohjelmiston tuotantoprosessia on onnistuttu kehittämään tehokkaammaksi ja ikääntymään päässyttä koodipohjaa virtaviivaistamaan siten että jatkokehitys – ml. työn alla oleva Fedora 4 – on huomattavasti kevyempää (ks. Fedora Roadmap/Building Fedora Futures).
DSpace:n tulevaisuus
Myös DSpace-ohjelmiston kehitystyölle on kehittäjien ja DSpace Community Advisory Teamin (DCAT) voimin pyritty luomaan yhteistä visiota ja keskipitkän aikavälin (3-5 vuotta) tavoitteita (ks. DSpace 2013 Vision Document). Tim Donohuen mukaan päämääräksi oli kirkastunut se, että DSpace ei pyri jatkossa olemaan kaikkea kaikille, vaan sen kehitystyössä keskitytään keskeisiin toiminnallisuuksiin ja rajapintoihin. Ideana on tehdä DSpacesta eräänlainen julkaisuarkistojen WordPress (samaa vertausta on tosin jo aiemmin käytetty ainakin Omekan yhteydessä), joka on perustoimintojen osalta helposti käyttöönotettavissa, ja joka tukee mahdollisimman hyvin myös ulkopuolisten toimijoiden kehittämien ja ylläpitämien lisämodulien liittämistä siihen.
Seuraavasta uudesta DSpace-versiosta (4.0) ei puhuttu vielä juuri mitään, eli sen kehitystyö ei ollut vielä läheskään samassa vaiheessa kuin edellisen version viime kesänä. Nähtäväksi jää sekin onko siinä viimein valmiiksi mukana kauan kaivattu REST-rajapinta. Erilaisia REST-rajapintoja on kehitetty DSpacea varten jo useita (meilläkin on itse asiassa oma), mutta kaikkia tyydyttävästä yhteisestä ratkaisusta ei ole toistaiseksi päästy sopuun. REST-rajapintaa ja sen käyttötarpeita pohdittiin omassa sessiossa, ja halu päästä viimein yhteisiin ratkaisuihin tuntui olevan vahva.
Se, että REST-rajapinta tai muutkaan uutuudet ovat kaikilla yleisessä käytössä vaatii tosin aikansa. DSpace-session osallistujilta kysyttiin näet sitä, kuinka moni on jo siirtynyt viime syksynä julkaistuun versioperheeseen 3.x, jossa mukaan tuli monta uutta oleellista ominaisuutta. Käsiä nousi vain muutama. Tämä kertoo siitä, että versiopäivitykset ovat usein varsin haastavia projekteja, etenkin jos järjestelmään on tehty paljon räätälöintiä. Myös Kansalliskirjaston ylläpitämissä DSpace-instansseissa päivitystä tämänhetkisestä versiosta 1.7.2 versioon 3.x vasta suunnitellaan. WordPressin tapaiseen “it just works”-tilanteeseen on siis vielä matkaa.
Metadata kuriin
Toinen kiinnostava DSpace-uutinen liittyi DCAT:in aloitteesta kehiteltyihin DSpacen käyttämää metadataa koskeviin linjauksiin, joiden käytännön soveltamisesta keskusteltiin siitäkin omassa sessiossa. Kuten kaikki DSpacen ja Dublin Core -formaatin kanssa tekemisissä olleet tietävät, läheskään kaikkia esim. opinnäytteisiin tai tieteellisiin artikkeleihin liittyviä oleellisia tietoja ei saa mukaan julkaisujen metadataan laajentamatta perus-DC:n kenttävalikoimaa tavalla tai toisella.
Käytännössä tämä on johtanut melkoiseen sekamelskaan, sillä kenttiä on sovellettu eri puolilla ja eri tilanteissa eri tavoin (mekin olemme totta puhuen melkoisessa “suutarin lapsilla ei ole kenkiä”-tilanteessa), ja tavoitteena onkin nyt kurin ja järjestyksen palauttaminen. Kurin ja järjestyksen tiukkuudesta ja käytännön toteutuksesta käytiin vielä keskustelua, mutta perustavoitteena on joka tapauksessa DC-nimiavaruuteen tungettujen ei-standardien kenttien siirtäminen DC:n ulkopuolelle muihin nimiavaruuksiin. Tähän varmasti palataan vielä meilläkin, kunhan suunnitelmat konkretisoituvat käytännöiksi.
Oma esitys
Helsinki-propagandan lisäksi meillä oli konferenssissa toinenkin esitys, joka tipahti pääkonferenssista DSpace-käyttäjäryhmään ja sielläkin viimeisen session viimeiseksi esitykseksi, eli meillä oli kunnia pitää konferenssin vihoviimeinen esitys noin viidelletoista vielä paikalla olleelle kuulijalle. Meitä edeltävässä esityksessä esiteltiin muuten kiinalaisten rakentamaa CSpacea, joka on DSpace 1.4:ään pohjautuva käytännössä omalle kehityslinjalle lähtenyt erillinen julkaisuarkisto-ohjelmisto, johon on toteutettu lähes mykistävä määrä erilaisia toiminnallisuuksia.
Oma esityksemme ei ollut yhtä mykistävä, esittelimme näet Esa-Pekan kanssa Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin liittyviä haasteita ja niiden kanssa DSpace-ympäristössä tehtyjä ratkaisuja. Sähläsimme vähän esitystekniikan kanssa, mutta pääsimme lopulta kutakuinkin kunnialla esityksemme läpi. Käyttämämme kalvot löytyvät Doriasta, ja konferenssiin lähettämämme paperikin on saatavilla konferenssin verkkosivuilla.