Kuulumisia OKM:n ORCID-työpajasta

orcid-national-implementationsOsallistuin eilen opetus- ja kulttuuriministeriön Tieteiden talolla järjestämään työpajaan, jonka otsikko oli “Researcher identification and ORCID – national implementations”. Työpajassa kuultiin alustus paikalla olleilta ORCID:in edustajilta (Laurel Haak ja Josh Brown) sekä päivitystä Ison-Britannian (Verena Weigert, JISC), Tanskan (Mikael K. Elbæk, DTU) ja Ruotsin (Jonas Gilbert, Chalmers) tilanteisiin. Tilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen.

Ajankohtainen aihe

Työpajan päämääränä oli selvittää ORCID-tunnisteen käyttöönottoon liittyviä vaihtoehtoja alkamassa olevaan Tutkijan tunnistaminen -jatkohankkeeseen ja mahdolliseen kansalliseen ORCID-sopimukseen liittyen. CSC:n johdolla viime vuoden puolella laadittu esiselvitys päätyi suosittelemaan ORCID:ia kansalliseksi tutkijatunnisteeksi, ja alkuvuonna toteutetun lausuntokierroksen pohjalta OKM päätti alkusyksystä lähteä etenemään tältä pohjalta. Jatkohankkeen deadline on ensi keväänä, ja siinä pyritään laatimaan käytännön suunnitelma tunnistejärjestelmän käyttöönotosta. Tätä varten tarvitaan luonnollisesti sekä sopimuksia että prosesseja koskevaa suunnittelua yhdessä korkeakoulujen ja muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa.

ORCID-katsaus

orcid-numbersTyöpajan ensimmäisessä esityksessä ORCID:in johtaja Laurel Haak kertoi ajankohtaisia kuulumisia – ORCID:in käyttöönotosta tulee parin viikon kuluessa kuluneeksi kaksi vuotta, ja elokuun loppuun mennessä tunnisteita oli lähes 900.000 kappaletta. Enemmistö tunnisteista on luotu käsikirjoituksen tallentamisen yhteydessä tieteellisten kustantajien järjestelmissä, jotka on yhdistetty teknisen rajapinnan kautta ORCID:in rekisteriin. Myös ORCID:in omien verkkosivujen kautta on luotu neljännesmiljoona tunnistetta. Sen sijaan tutkimusorganisaatioiden omalle henkilökunnalleen luomia tunnisteita on vielä melko vähän, vaikka niiden osuus on alkanut kasvaa.

Myös muutamat tutkimusrahoittajat ovat alkaneet edellyttää ORCID-tunnisteiden käyttämistä hakemuksissa, mikä on kannustanut tutkijoita tunnisteiden luomiseen ORCID:in verkkopalvelun kautta. Tunnetuin tällainen tapaus on Portugalista, jossa merkittävän kansallisen rahoittajan ORCID-linjaus johti muutamassa viikossa kymmenien tuhansien tunnusten luomiseen (ks. ORCID:in blogi).

ORCID:in perusperiaatteisiin kuuluu, että viime kädessä tutkija itse hallinnoi omaa tunnustaan, ja sen käyttöönottoon tarvitaan hänen lupansa. Osin tästä syystä tunnisteiden generoiminen automaattisesti etukäteen esim. organisaation koko henkilökunnalle on haastavaa. Periaatteessa tietojen siirtoon ORCID:n USA:ssa sijaitseville voi myös liittyä tietosuojaan liittyviä lainsäädännöllisiä kysymyksiä, vaikka siirrettävät tiedot eivät ole nimeä ja sähköpostiosoitetta kummoisempia. Näihin kysymyksiin liittyvä epävarmuus on ollut Euroopassa yksi merkittävimmistä ORCID:in käyttöönottoa hidastavista tekijöistä.

ORCID tarjoaa jäsenorganisaatioille eritasoisia sopimuksia, jotka sisältävät erilaisia etuja. Keskeisimmät niistä liittyvät ORCID:in rajapintojen käyttöoikeuksiin ja rekisteriin tallennettujen tietojen päivittämiseen. Tällä hetkellä jäsenorganisaatioita on yhteensä 150, joista noin kolmasosa on Euroopasta. Yksittäisten organisaatiokohtaisten sopimusten lisäksi myös konsortiokohtaiset tai kansallisen tason sopimukset ovat mahdollisia. Suomen kannalta keskitetty kansallinen sopimus tarjoaisi ainakin merkittäviä kustannushyötyjä organisaatiokohtaisiin sopimuksiin verrattuna. Kansallisiin ORCID-sopimuksiin liittyy toki monenlaisia hallinnollisia haasteita, mistä kertoo sekin, ettei niitä ole vielä syntynyt.

orcid_isniHaakin esityksen mielenkiintoisimpaan antiin kuului päivitys ORCID:in ja (yleisemmän henkilöiden ja yhteisöjen nimien identifiointiin tarkoitetun tunnistejärjestelmän) ISNI:n yhteistyön etenemisestä. Vaikka etenkin ORCID:in puolella on rakennettu välineitä tunnisteiden keskinäiseen linkittämiseen, vielä vuosi sitten esillä olleet toiveet yhdestä yhteisestä tunnisteesta ovat kariutuneet – ORCID:in ja ISNI:n välisissä neuvotteluissa oli todettu, että järjestelmien lähtökohdat ja niihin liittyvät prosessit ovat niin erilaisia, ettei yhteisten tunnisteiden käyttö ole mahdollista. Niinpä joudumme jatkossakin elämään kahden rinnakkaisen tunnistejärjestelmän kanssa.

Muiden maiden kuulumisia

jisc-arma-pilotVerena Weigertin esitys korosti Britannian tutkimusrahoituksen, korkeakoulujen ja tutkimuksen infrastruktuurien hajanaisuutta. Weigert mainitsi, että maassa on 168 yliopistoa, joilla on esim. 125 julkaisuarkistoa ja 60 CERIF-pohjaista tutkimustietojärjestelmää (CRIS). Lisäksi etenkin Cambridgen ja Oxfordin kaltaisissa perinteikkäissä, monilta osin varsin itsenäisistä collegeista koostuvissa yliopistoissa edes yhteisten yliopistotason ratkaisujen luominen on vaikeaa. Myös tutkimusrahoittajia on Britanniassa huomattavasti enemmän kuin esim. Suomessa, ja näilläkin on kaikilla omat erilliset tietojärjestelmänsä. Tästä johtuen yhtenäisten kansallisten ratkaisujen luominen on mutkikasta, ja ylhäältä päin saneltujen mandaattien sijaan ORCID:in käyttöönottoa on lähdetty edistämään yhteisten suositusten, ohjeiden ja yhteistyössä yliopistojen kanssa toteutettujen pilottiprojektien kautta. Vaikka Britanniassa päästiin julkilausumien, selvitysten ja suunnitelmien (1,2) osalta liikkeellä ensimmäisten joukossa, käytännön tasolla ORCID:in käyttöönoton eteneminen ei ole tähän mennessä ollut kovin nopeaa. Noin kolmellakymmenellä tuhannella brittitutkijalla on tällä hetkellä ORCID-tunniste.

mikaelMikael Elbækin Tanskan tilannetta käsitellyt esitys oli tällä kertaa päivän lennokkain. Tanskassa ORCID:ia on ryhdytty edistämään kirjastojen aloitteesta syntyneen yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteisen konsortion voimin. Tanskassa on vain kahdeksan yliopistoa, jotka kaikki käyttävät PURE-ohjelmistoa sekä julkaisurekisterinä että -arkistona, mikä on helpottanut merkittävästi yhteisten ratkaisujen luomista. Yliopistoista suurin eli Kööpenhaminan yliopisto tosin puuttuu byrokraattisista syistä johtuen vielä konsortiosta, mutta senkin liittymisestä mukaan vaikutti olevan toiveita.

Tanskalaisten ORCID-projekti kytkeytyy yhteen sekä tutkimuksen arviointia että open access -julkaisemista edistävän työn kanssa. ORCID:ista ja sen tarjoamasta infrastruktuurista on tarkoitus tehdä keskeinen osa kansallista tutkimustietojen keruun prosessia. Danmarks Tekniske Universitetin koordinoima hanke on etenemässä nopeasti ja ORCID:ille on jo perustettu kansallinen ohjesivusto osoitteeseen orcid.dk. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia: vuonna 2016 jo 80%:lla tanskalaisista tutkijoista pitäisi olla ORCID.

Urban Andersson esitteli Chalmersin teknillisen yliopiston ratkaisuja jo kesän Open Repositories -konferenssissa (osana laajempaa työpajaa), joten aihe oli minulle entuudestaan tuttu. Jonas Gilbert nosti kuitenkin samalla kertaa esiin myös laajempia yhteyksiä: Ruotsissa ORCID:in käyttööottoa kansallisena tutkijan tunnisteena suositeltiin jo pari vuotta sitten OpenAccess.se-hankkeen puutteissa tehdyssä selvityksessä, jonka seurauksena ORCID:in käyttöönotolle on rakennettu tuki kansalliseen SwePub-julkaisutietokantaan ja keskeinen kansallinen tutkimusrahoittaja Vetenskapsrådet alkaa lähiaikoina edellyttää ORCID:in käyttöä hakemuksissa. Käytännön tasolla ORCID:in käyttöönotto on kuitenkin jätetty yksittäisten korkeakoulujen tehtäväksi.

chalmersChalmersissa testattiin aluksi ORCID:ien luomista keskitetysti kaikille tutkijoille yhdellä laitoksella toteutetussa pilottiprojektissa. Pilottiprojektissa todettiin, että tutkijoita oli tällaisessa mallissa vaikea saada aktivoitua mukaan, mikä saattoi toki johtua osin myös liian aikaisesta ajankohdasta (2013) ja osin siitä, ettei tutkijoille lähetetty sähköpostiviesti ollut riittävä kannuste oman tunnisteen aktivoimiseen. Joka tapauksessa Chalmersissa päädyttiin siihen, että käyttöönotto on järkevämpää toteuttaa alhaalta ylöspäin, tutkijalähtöisesti. Tänä vuonna käyttöönotettu uusi “Create and Connect your ORCID to Chalmers”-verkkosivusto pyrkii tekemään tunnusten luomisesta ja yhdistämisestä Chalmersiin mahdollisimman helppoa. Toistaiseksi Chalmersin henkilötietojärjestelmään on yhdistetty noin kolmesataa ORCID-tunnistetta, mikä on vielä alle neljäsosa yliopiston aktiivisesti tutkimusta tekevästä henkilökunnasta, mutta kuitenkin hyvä alku. Chalmersin omaksuma malli on ollut merkittävä esikuva monille yliopistoille myös kansainvälisesti.

Lopuksi

Työpajan jälkeen kuultujen kommenttien perusteella sekä parikymmenhenkinen yleisö että esiintyjät vaikuttivat tyytyväisiltä tilaisuuden antiin. Työpajaformaatti sopi hyvin keskusteluun, vaikka esitysten tasoon ja teemojen ajankohtaisuuden nähden oli tavallaan sääli, ettei näistä lähtökohdista järjestetty saman tien suuremman yleisön tilaisuutta.

Ainakin tämänkertaisissa esimerkkimaissa ORCID:in käyttöönotto on lähtenyt liikkeelle suurelta osin alhaalta päin kirjastojen kaltaisten toimijoiden aloitteesta. Tutkimusrahoittajat ovat olleet vähintään kiinnostuneita tunnisteen käyttöönotosta, mutta Ruotsia lukuunottamatta ovat kuitenkin jääneet odottamaan käyttöönottoprojektien etenemistä. Tähän verrattuna Suomi on ollut jossain määrin poikkeus, sillä täällä nimenomaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ollut keskeinen rooli tutkijan tunnistamista selvittävän projektin käynnistämisessä.

ORCID:ia käsiteltiin laajasti jo kesän Open Repositories -konferenssissa, mutta esim. JISC:in järjestämässä, Kansalliskirjaston auditorion ääriään myöten täyttäneessä ORCID-workshopissa oli muistaakseni minun lisäkseni mukana vain yksi muu suomalainen. Jos ORCID toden teolla halutaan lanseerata käyttöön Suomessa, tarvitaan tietysti vielä runsaasti valistusta, keskustelua ja ohjeistusta, sekä kirjastolaisten, tutkimushallinnon että laajemminkin koko tutkimusyhteisön keskuudessa!

ORCID-työpajan esitykset ja Hanna-Mari Puuskan kokoama yhteenveto käydystä keskustelusta löytyvät CSC:n wikistä.

osallistujat