Tarkoituksenahan on luoda käsitys kirjastomme moninaisista sisällöistä ja ehkä jopa tarjota uusia ajatuksia aineiston käytöstä tutkimuksessa. Tieteellisiä artikkeleita lukeakseen, ei asiakkaan useinkaan enää tarvitse tulla kirjastoon, mutta kirjastoomme tullaan edelleen myös hyllyjä selailemaan ja silmäilemään. Hyllyssä olevia kirjoja voi selata, mutta e-kirjat jäävät löytymättä. Olisiko QR-koodista apua painetun ja elektronisen kirjahyllyn yhdistämisessä?

Kokeilemme Slavicassa QR-koodia muutamiin kohtiin:

Kirjahyllyn reunassa QR-koodilla vinkataan teoksen verkkoversiosta

1. Vanhoissa venäläisissä hakuteoksissa hyllynreunaan, jossa sen tarkoituksena on kertoa, että kyseinen hakuteos löytyy myös verkkoversiona. Skannaamalla QR-koodin pääsee teoksen verkkoversioon tai voi lähettää itselleen vaikka linkin sähköpostiin.

2. Slavican avokokoelman tiloissa on myös pöydällä tiedote, jonka QR-koodi vie Helsingin yliopiston Nellistä löytyvään listaukseen slaavilaista kielialuetta ja Itä-Eurooppaa koskevista e-aineistoista.

Tiedote Venäjän historiaa koskevista Helkassa olevista e-kirjoista: QR-koodissa valmis haku

3. Slavican avokokoelmassa on valikoima uudempaa tutkimuskirjallisuutta sekä slaavilaisilla että länsikielillä, esim. Venäjän tai Neuvostoliiton historiaa ja politiikkaa.

Hyllyluokkaa voikin jatkaa vinkkaamalla e-kirjoista QR-koodin avulla: samanaiheisia e-kirjoja löytyy Helka-tietokannasta n. 170, Hakutulokseen vaikuttavat tietysti rajaukset ja aineistojen kuvailutavat.

Alla olevassa esimerkissä QR-koodin taustalla on komentohaku: “ekirjat” and (russia? or “soviet union”) and (histor? or politic?) not (springer or Elsevier)

Skannaa tämä QR-koodin mobiililaitteesi viivakoodinlukijaohjelmalla ja saat listauksen Venäjän tai Neuvostoliiton historiaa ja politiikkaa käsittelevistä e-kirjoista Helka-tietokannassa.

Aiheesta lisää kuulee mm. IFLAssa: http://conference.ifla.org/ifla78/session-98

Ovatko QR-koodit sinulle tuttuja onko sinulla ideoita niiden käyttöön kirjastossa?

Päivän sana on ”big data” eli erittäin suurten datamäärien analysointi. Verkkoarkistojen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tutkimus ei oikeastaan kohdistu aineistojen sisältöön. Sen sijaan tutkitaan esim. sanojen esiintymistiheyksiä ja niiden ajallisia ja paikallisia eroja; sivujen linkittämistä, tekstinpätkien kopioimista ja muuntumista jne. Viime aikoina tällaiset analyysit ovat päässeet uutisiinkin, esim. Osama bin Ladenin olinpaikan arviointi ja talousnäkymien arviointi Twitter-viestien optimistisuuden asteen perusteella. Verkkoarkistoinnin kannata on huomattavaa, että nämä analyysit tarvitsevat paljon myös teknistä metadataa, tietoa dokumenttien suhteista jne.

Ken hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta

Informaatiosisällöt ovat silti tärkeitä. Texasin yliopistossa tutkitaan paljon Latinalaista Amerikkaa. Yliopiaton Latin American Government Documents Archive (LAGDA) arkistoi myös verkkoaineistoja. Arkiston esittelijä näytti mm. esimerkkejä siitä, miten Hondurasin vallankaappaus v. 2009 kuvastuu arkiston sisällössä: Hondurasin presidentin www-sivut katoavat pariksi päiväksi ja ilmestyvät takaisin ilman mitän viittausta viimeaikaisiin tapahtumiin.

Ikävä kyllä tällainen ei ole poikkeuksellista. Jopa Valkoinen Talo sormeilee esim. vanhoja lehdistötiedotteitaan verkossa – esimerkiksi listaa ”halukkaiden koalitiosta” on käyty jälkeenpäin muuttelemassa paremmin vastaamaan uusia olosuhteita. Totta kyllä, luotettavat tiedot ovat saatavissa arkistoista, mutta kuinka moni kansalainen tai toimittaja tulee nähneeksi tarkistamisen vaivan, kun (väärä) tieto onkätevästi saatavissa netistä?

Pahiksia ja hyviksiä

Netti ei ole ainoastaan hallitusten vaan myös niiden vastustajien temmellyskenttä. Verkkoarkistoja on käytetty terrorismin tutkimiseen. (Päivän esitys koski tieteellistä tutkimusta; se, miten turvallisuuselimet verkkoaineistoja analysoivat, jäi vielä salaisuudeksi.)

Terroristiryhmät käyttävät verkkoa vilkkaasti, joskaan niiden sivustot eivät yleensä löydy Googlella. Netti on muuttanut terrorismia – globaaleista kysyyksistä on tullut paikallisia ja paikallisista globaaleja. Tutkija kertoi esimerkkinä, että indeonesialaiset terroristit kokivat taistelevansa ennen kaikkea Palestiinan puolesta. Tämän hetken trendi on, että arabian kieli on ohittamassa englannin viestinnässä: al-Quaida ym. ovat kääntymässä sisäänpäin.

Myös toisenlaisessa rikolllisuudessa ja sen torjunnassa verkkoarkistot ovat tärkeitä. Verkkoarkistoinnista on itse asiassa muodostunut tärkeä osa oikeudenkäyntejä sekä kanteiden valmistelua ja kanteihin varautumista – nimittäin ainakin Yhdysvalloissa. Oikeusistuimet eivät enää aina tyydy siihen, että todisteeksi toimitetaan printti verkkosivusta, etenkin kun muunneltuja printtejä on viime aikoina pyritty käyttämään todisteina.

Verkkoarkistoilla voi torjua etenkin aivan turhanpäiväisiä oikeudenkäyntejä, joissa yritetään kalastella isoja vahingonkorvauksia. Toinen suuri asiakas ovat luksusmerkit, jotka taistelevat piraatteja vastaan. Kolmas tärkeä käyttötarkoitus on osoittaa, että yritys on huolehtinut lakisääteisistä tiedotusvelvoitteistaan.

* * *

IIPC:n yleiskokous jatkuu teknisemmissä merkeissä. Kuten täällä sanotaan: stay tuned!

Kirjastoblogi

Oman blogin perustaminen oli ollut mietinnässä jo vuoden verran, kun päätimme viimein Esa-Pekka Keskitalon kanssa ryhtyä tuumasta toimeen. Blogin kaltaiselle suhteellisen vapaamuotoiselle viestintäkanavalle ja keskustelufoorumille tuntui olevan tilausta. Ajatuksena oli lähteä liikkeelle kevyesti ja matalalla profiililla, jotta kirjoituskynnys pysyisi alhaisena. Pyrimme myös tietoisesti välttämään liikaa virallisuutta ja Kansalliskirjaston näkökulman ylikorostumista: tarkoituksena oli kirjoittaa kommentteja ja pohdintoja ajankohtaisista tapahtumista sekä Kansalliskirjastossa että sen ulkopuolella, ei vain kopioida Kansalliskirjaston omia uutisia ja lehdistötiedotteita uudelle foorumille.

Meillä ei ollut suurta visiota tai yksityiskohtaista suunnitelmaa blogimme luonteesta tai sen tavoitteista. Pikemminkin tarkoituksena oli vain kokeilla ja katsoa mitä siitä tulee. Ensimmäisen puolen vuoden ajan blogin nimi oli “Digijulkaisut”, Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa tuolloin toimineen Digijulkaisut-tiimin (eli tuttavallisemmin Julle-tiimin) mukaan. Blogin ajateltiin käsittelevän ensisijaisesti kirjastomaailmaan ja digitaalisiin julkaisuihin liittyviä kysymyksiä. Nykyinen nimi otettiin käyttöön vasta alustapäivityksen yhteydessä seuraavan syksynä, kun mukaan oli tulossa kirjoittajia muistakin toimintayksiköistä ja alkuperäinen nimi alkoi tuntua liian kapealta.

Digijulkaisut ei ollut aloittaessaan likimainkaan ensimmäinen suomalainen kirjastoblogi – muistaakseni niitä oli Blogilistalla ennestään ainakin puoli tusinaa siinä vaiheessa kun ilmoitin oman blogimme mukaan. Maailmalta vastaavia löytyi tietysti pilvin pimein jo kauan ennen kuin ajatus blogin perustamisesta tuli meille edes mieleen.

Digitaalinen kirjasto -blogia on luettu eri puolilla Suomea (lähde: Google Analytics)

Vaikka emme siis voi väittää olleemme kirjastobloggaamisen pioneereja, blogimme saama vastaanotto oli kuitenkin yllättävän positiivinen. Pyrimme parhaamme mukaan markkinoimaan sitä mm. verkostoitumalla muiden kotimaisten kirjastoblogien kanssa. Markkinoinnin ja muutaman onnistuneen poleemisen kirjoituksen ansiosta aloimme saada blogiimme myös kommentteja lukijoilta. Mikä parasta, kommentit olivat laadukkaita. Ensimmäisen puolen vuoden kokemusten jälkeen tuntui siltä, että blogistamme oli tulossa odotettua suurempi menestys.

Viiden vuoden satoa

Vuodesta 2007 on jo pitkä aika. Kirjastomaailmassa on tänä aikana tapahtunut monenmoista, mikä on heijastunut myös blogimme kirjoituksissa, vaikka aihevalikoima onkin ollut viime kädessä kiinni kirjoittajien omista kiinnostuksenkohteista (ja kulloinkin käytettävissä olleesta ajasta). Viidessä vuodessa blogiin on kertynyt (tämä mukaanlukien) yhteensä 276 merkintää kolmeltatoista eri kirjoittajalta. Kirjoitusaktiivisuus on toki vaihdellut huomattavasti eri aikoina, välillä merkintöjä on tullut toistakymmentä kuukaudessa, välillä ei yhtään. Keskimäärin olemme kuitenkin päässeet ihan tyydyttävään merkintä viikossa -tahtiin.

Vaikka blogiin kirjoitettujen tekstien taustalla on epäilemättä ollut monenlaista motivaatiota, sen sisältämät tekstit on kuitenkin tarkoitettu yleisön luettavaksi. Blogin kaltainen foorumi voi periaatteessa tavoittaa hyvinkin laajan yleisön, mutta emme ole kuitenkaan lähteneet kilpailemaan esim. muoti- tai neuleblogien kanssa blogilistan kärkitiloista. Digitaalisen kirjaston ensisijaisena kohderyhmänä ovat yleensä olleet kirjastolaiset ja muut kirjastojen tai digimaailman asioista kiinnostuneet, eli se on pohjimmiltaan tyypillinen asiantuntijoiden kirjoittama, toisille asiantuntijoille suunnattu foorumi. Vaikkei laajemman yleisön tavoittamisesta sinällään haittaakaan olisi, tämä on kuitenkin yleensä ollut toissijaista.

Millaisia juttuja blogistamme on viiden vuoden aikana luettu? Vastaukseksi tähän kysymykseen kokosin Google Analyticsin tiedoista “Greatest Hits”-tyyppisen listan Digitaalisen kirjaston kaikkien aikojen suosituimmista merkinnöistä. Ensimmäisessä sarakkeessa on kirjoituksen nimi, toisessa merkinnän oman sivun katselukertojen kokonaismäärä (suluissa olevasta luvusta on vähennetty yksittäisten käyttäjien saman session aikana tekemät tuplalataukset) ja viimeisessä keskimääräinen sivulla käytetty aika:

Blogin Analytics-seuranta otettiin käyttöön elokuussa 2007, joten listasta puuttuvat muutaman ensimmäisen kuukauden kävijät. Tähdellä (*) merkityt kirjoitukset ovat ilmestyneet jo ennen seurannan käyttöönottoa, ja on hyvin todennäköistä, että ne itse asiassa ovat blogimme kaikkien aikojen luetuimmat merkinnät. Ihan kaikkien listalle päätyneiden merkintöjen kohdalla en osaa sanoa miksi ne ovat siellä, enkä ole varma ovatko nämä välttämättä parhaat tekstit mitä blogissamme on ilmestynyt. Mutta kansa on puhunut, eli pulinat pois.

Vaikka olin jo muutenkin havainnut, että blogimme saama huomio on alkuvaiheesta tasaantunut, olin kuitenkin yllättynyt, että tuoreinkin tuolle edellä olevalle listalle päätynyt juttu on yli kahden vuoden takaa, ja pääosa niistä on vuosilta 2007-2008. Koko blogin tasolla kävijämäärien muutos ei näet ole ollut läheskään näin dramaattinen, ja yksittäiset merkinnät keräävät keskimäärin lähes saman verran lukijoita kuin esim. neljä vuotta sitten. Huiput kuitenkin puuttuvat.

Ilmiötä voi toki jossain määrin selittää sillä, että noilla vanhoilla merkinnöillä on ollut enemmän aikaa kerätä lukijoita, mutta totuus on, että blogimerkinnät keräävät yleensä suurimman osan lukijoistaan muutaman julkaisemista seuraavan päivän aikana. Jos merkintä herättää keskustelua, kävijöitä saattaa riittää hieman pidempään. Jatkuvasti lukijoita kerääviä kestosuosikkeja sen sijaan syntyy melko harvoin – omalta listaltamme tällaisia löytyy esim. sijoilta 1, 4, 9 ja 16. Usein (mutta ei aina) tällaista suosiota selittää hyvä näkyvyys jollain sivulta löytyvällä termillä tehtävissä Google-hauissa.

Tulevaisuuden haasteita

Onko tästä siis pääteltävä, että blogimme suosio on vähitellen hiipunut? Heijasteleeko se mahdollisesti yleisempääkin blogiformaatin suosion laskua? Jälkimmäiseen kysymykseen vastaaminen vaatisi varmasti oman merkintänsä, mutta edelliseen on ehkä pakko vastata varovaisen myöntävästi. Vaikka olemme aivan viime aikoina saaneet ilahduttavasti mukaan myös muutamia uusia kirjoittajia, omalta osaltani on pakko myöntää, että blogikirjoittamiseen on riittänyt vähemmän aikaa ja innostusta kuin alkuvaiheessa. Juttujen sisältö on myös ajan myötä jonkin verran muuttunut: alkuaikojen välillä vähän poleemistenkin mielipiteiden sijaan blogin sisältö on painottunut neutraalimpaan tuoreiden asioiden uutisointiin. Tämän vuoksi myös blogiteksteihin kirjoitetut kommentit ovat jääneet vähiin – tosin pelkään, että välillä vähän turhankin ärhäkällä spammifiltterillämme on silläkin saattanut olla osuutta kommenttien vähentymiseen…

Mikään ei tietysti estä kirjoittamasta parempia ja kiinnostavampia juttuja. Toisaalta blogien rinnalle viime vuosina on syntynyt yhä uusia sosiaalisen median viestintäkanavia, jotka muovanneet uusiksi myös blogien ekologista lokeroa. Omalla kohdallani etenkin Twitter on syönyt viime aikoina leijonanosan ajankohtaisista havainnoista ja maailmalta bongatuista uutisista, joista osa ehkä muuten olisi jalostunut jossain vaiheessa blogiteksteiksi. Twitteriin emme kuitenkaan ole perustaneet erillistä “Digitaalinen kirjasto”-tiliä, vaan twiittaaminen on tapahtunut kirjoittajien henkilökohtaisilta tileiltä. Toisaalta enintään 140 merkin mittaisiin twiitteihin ei saa sisällytettyä kovin kummoista taustoitusta tai argumentointia, eli blogikirjoituksille tai perinteisille lehtiartikkeleille on edelleen tilausta. Käytännössä Twitter ja blogit voivat järkevästi hyödynnettyinä täydentää toisiaan mainiosti.

Tämä ei ole jäähyväiskirjoitus, eli meillä on vakaa aikomus jatkaa blogin ylläpitämistä myös tulevaisuudessa. Toivelistalla on se, että pystyisimme jälleen herättämään myös keskustelua, joko blogin omissa kommenteissa tai muilla foorumeilla. Kun virallinen organisaatioviestintä keskittyy yliopistoissa ja muuallakin nykytrendien mukaisesti yhä enemmän imagon luomiseen ja maineenhallintaan, rinnalle tarvitaan väistämättä myös vaihtoehtoisia viestintäkanavia ja julkisia keskustelufoorumeita. Blogimme pyrkii jatkossakin vastaamaan tähän tarpeeseen tarjoamalla väylän kirjoittajien ja toivon mukaan myös lukijoiden omien ajatusten ulkoiluttamiseen sekä ajankohtaisia ilmiöitä ja palveluiden kehittämistä koskevaan keskusteluun.

Suurin yksittäinen aineistoryhmä olivat tällä kertaa Naistutkimus – Kvinnoforskning -lehden vanhat vuosien 1988-2003 artikkelit, joiden luettelointi Artoon oli alkanut jo viime syksynä.

Etenkin Koneen säätiö on parin viime vuoden aikana ottanut kiitettävästi asiakseen tukea suomenkielisten tieteellisten lehtien toimintaa, ja useat lehdet ovat myös saaneet rahoitusta omien vanhojen vuosikertojensa digitointiin. Naistutkimus oli näistä ensimmäinen jonka artikkelit saatiin mukaan Elektraan.

Naistutkimus oli Elektrassa jo ennestään vuosikerrasta 2004 alkaen, mutta nyt verkkokäyttöön saatiin siis peräti 16 vuosikertaa lisää suomalaisen naistutkimuksen historiaa. Mukana on paljon tiukkaa analyysia ja räväkkiä kannanottoja, ja onkin hyvin mielenkiintoista nähdä, miten paljon tällaista hieman vanhempaa aineistoa käytetään.

Vanhojen vuosikertojen esiinmarssi ei suinkaan lopu tähän, sillä meillä on jonossa vuoroaan odottamassa lisääkin takautuvasti digitoitua herkkua. Hieman maistiaisia on itse asiassa jo tarjolla, sillä Tiede & edistys -lehdestä on saatavilla pari sen aivan ensimmäistä vuosikertaa, joissa sukelletaan syvälle 1970-luvun tieteellisten ja poliittisten intohimojen syövereihin. Lehdet ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa, sillä ne ovat selkeästi peräisin toisenlaisesta ajasta – vaikka mukana on samalla kertaa hyvinkin tuttuja teemoja ja ajatusmalleja. Esim. seuraava pääsihteeri, toveri L. I. Brezhnevin NKP:n 25. edustajainkokouksessa vuonna 1976 esittämä huomio tuntuu edelleen viiltävän ajankohtaiselta argumentilta myös tämän päivän tiedepoliittisessa keskustelussa:

Tiedämme erinomaisesti, että tieteellisteknisen edistyksen vuolas virta kuivuu, ellei sitä täydennetä jatkuvasti perustutkimuksella.
(ks. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1525800)

Vanhojen klassikoiden lisäksi Elektran päivitysajon mukana tuli tietysti yllin kyllin uudempaakin materiaalia. Viime syksynä uusina lehtinä mukaan liittyneistä Dosis- ja Matkailututkimus-lehdistä on nyt tarjolla jonkin verran artikkeleita, open access -lehtenä mukaan tullut Kasvatus & aika taas on saatavilla myös Elektran kautta ensimmäisestä vuosikerrastaan (2007) lähtien.

Päivitysajoja Artosta Doriaan on tehty viime aikoina 3-4 kuukauden välein. Yritämme kuitenkin tulevaisuudessa kiristää hieman tahtia, jotta uudet artikkelit tulisivat saataville nopeammin. Kuten tähänkin asti, päivitysajojen välillä Arto-tietokannan kautta voi päästä myös sellaisiin uusiin artikkeleihin, jotka eivät ole vielä ennättäneet mukaan Elektran omaan käyttöliittymään.

Useimpien Elektra-aineistojen käyttöoikeus on rajattu, eli vaikka lehden artikkelien viitetietoja pääsee selailemaan vapaasti, itse kokotekstitiedostot ovat käytettävissä vain käyttöoikeuden hankkineissa organisaatioissa. Näitä ovat vuonna 2012 mm. useimmat yliopistot, kaikki ammattikorkeakoulut ja kaikki yleiset kirjastot. Monet organisaatiot tarjoavat aineistoa myös etäkäyttöön esim. Nelli-portaalin tai VPN-yhteyden kautta.

UKSGn puheenjohtaja Tony Kidd Glasgown yliopistosta avasi konferenssin. Tilaisuus oli historiallinen, sillä Tony toimi viimeistä kertaa puheenjohtajana luovuttaen tehtävän seuraajalleen Ross MacIntyrelle Manchesterin yliopistosta. Ross on FinELibille tuttu yhteistyöstä SUSHI-standardin käyttöönoton parissa.

Tänä vuonna ohjelmassa oli esityksiä tutkimusdatasta ja sen hallinnasta sekä tutkijoiden työskentelytapojen muutoksesta. ”Vihaiset nuoret akateemiset” ihmettelivät miksi heillä ei ole pääsyä tuottamaansa tutkimustietoon. Lehtiartikkelia kritisoitiin vanhentuneena tieteellisen tiedon välittämisen muotona. Yhteistyön välttämättömyyttä tuotiin esiin useissa esityksissä ja yleisölle esiteltiin käynnissä olevia yhteistyön muotoja, joilla pyritään mm. prosessien sujuvuuteen, laadun parantamiseen ja päällekkäisen työn vähentämiseen (mm. JISCin Journal Usage Statistics Portal = JUSP, Journal Usage Factor = JUSP, The Transfer Code of Practice).

Pari esitystä oli FinELib-konsortion ja sen e-kirjaprojektien näkökulmasta erityisen kiinnostavia. Anna Grigson (Royal Holloway, University of London) piti esityksen e-kirjojen käyttäjälähtöisestä (PDA) hinnoittelusta ”Patron-Driven EBooks: The promise and the (potential pitfalls)” (sivun oikea yläkulma, ”presentations”) . Annan esitys sisälsi selkeän yhteenvedon hankinnan problematiikasta ja analyysin siitä miten eri hinnoittelumallit toimivat. Kirjastoissa mietitään nyt onko kirjastojen tehtävä valita ja hankkia aineistoa pysyvästi asiakkaiden käyttöön vai voiko osa hankinnasta tapahtua sillä hetkellä kun asiakas aineistoa tarvitsee (just-in-case vs. just-in-time). Anna jakoi PDA-mallit neljään eri luokkaan: 1) osto (purchase), 2) vuokraus/lainaus (rental/loan), 3) rajoitettu hinta per käyttökerta (capped pay-per-view) ja 4) käytön perusteella valittava kokoelma (evidence based selection). Hän analysoi esityksessään eri mallien eroja ja kokonaiskustannuksia ottaen myös huomioon miten mallit käytännössä toimivat. Kun kirjasto miettii eri vaihtoehtojen kokonaiskustannuksia on hinnoittelumallin valinnan lisäksi otettava huomioon se, miten mallissa eri parametrit hinnoitellaan. Joku malli voi kirjaston näkökulmasta olla hyvä, mutta esim. käyttökerran hinta on liian korkea.

Hugh Look (Banding manager, JISC Collections) piti esityksen JISCin hinnoittelukategorioiden uusimisesta ”JISC Collections Banding review Or: Zen and the art of banding maintenance”  (sivun oikea yläkulma, ”presentations”) . JISCin nykyinen rahoitusmalli perustuu siihen, että organisaatiot sijoitetaan yhteen kymmenestä luokasta sen mukaan mikä on organisaation julkisen rahoituksen määrä. Sijoittelu luokkiin vaikuttaa mm. siihen miten organisaation maksuosuus isoista lehtipaketeista määräytyy. Kustantaja kuitenkin hinnoittelee omat tuotteensa. Britanniassa tutkimusorganisaatioiden rahoituksessa on tapahtumassa muutoksia mm. opiskelumaksujen osalta, mikä edellyttää JISCin luokkien muuttamista vastaamaan uutta tilannetta. Koska muutokset voivat joidenkin organisaatioiden osalta olla isoja, muutokset toteutetaan asteittain. Hugh Look korosti esityksessään, että JISCin malli ei ota luokittelussa huomioon organisaation tutkijoiden ja opiskelijoiden määrää. Konsortioilla on erilaisia kustannustenjakomalleja käytössään ja on mielenkiintoista nähdä miten JISC malliaan muuttaa.

Lopuksi haluan nostaa vielä yhden esityksen, joka liittyy FinELibiin siinä mielessä että FinELibin strategiakauden 2012-2015 yhtenä päämääränä on konsortion roolin vahvistaminen tutkimuksen arvioinnin tukena. Jenny Delasalle Warwickin yliopistosta kertoi esityksessään (”Role of the library in research evaluation”) siitä, miten Warwickin yliopistossa on organisoitu tutkimuksen tuki. Tutkimuksen rahoitusta ollaan Britanniassa uudistamassa ja julkaisujen määrä tulee olemaan merkittävä rahoituskriteeri (http://www.hefce.ac.uk/research/ref/). Warwickin yliopistossa kirjasto on mukana tutkimuksen tuki –tiimissä ja auttaa tutkijoita arvioimaan omien julkaisujensa vaikuttavuutta. Kirjaston on tunnettava eri metriikat, jotta se voi auttaa tutkijoita ymmärtämään viittauksia ja niiden merkitystä. Kirjasto auttaa mikäli tutkija tarvitsee apua julkaisucv:n tekemisessä tai tutkimusrahoituslähteiden kartoittamisessa. Tutkimuksen arvioinnin tuen merkitys on kasvanut ja tulee vielä kasvamaan. Osa kirjastoista on ottanut hyvin aktiivisen roolin oman organisaationsa tutkimuksen arvioinnin tukena, osassa organisaatioita kirjastojen rooli tutkimuksen arvioinnissa on vähäisempi.

Ja ihan lopuksi vielä kahden kirjastonhoitajan Matin ja Emilyn tarina, tapahtumapaikkana Helsinki.

Konferenssin verkkosivut
Esityksiä
Blogi
Videotallenteita

Suomen vanhinta kirjallista kulttuuria on säilynyt keskiaikaisten käsikirjoitusten yksittäisinä lehtinä, joita säilytetään Kansalliskirjastossa. Yli 18 000 käsikirjoitussivusta koostuva kokonaisuus on yksi maailman suurimmista keskiaikaisten kirjafragmenttien kokoelmista. Fragmenta membranea tutkimustietokanta tuo tämän kansainvälisesti hyvin merkittävän lähdekokoelman konservoituna ja digtoituna tutkijoitten ja entusiastien ulottuville.

http://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/

Kirjava keskiaika -verkkoteokseen on koottu käsin kirjoitettuja ja painettuja kirjoja, tekstien jäänteitä, asiakirjoja, taidetta ja kirjaimin varustettuja arkiesineitä. Käyttäjälle hahmottuvat niin kansainväliset yhteydet ja Suomen synty kuin tekstien arkinen käyttö, keskiaikaisen kirjanteon salat ja modernin tutkijan haasteet.

http://keskiaika.kansalliskirjasto.fi/

Kehittämispäällikkö
Kehittämispäällikkö vastaa Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliittymän kehittämisestä ja käyttöönotosta sekä jatkuvasta kehittämistyöstä kirjastoissa, museoissa ja arkistoissa.
Kaksi tietojärjestelmäasiantuntijaa (1.5.-31.12.2012)
Tietojärjestelmäasiantuntijoiden erityisenä vastuualueena on Kansalliskirjaston ylläpitämä kirjastojärjestelmäkokonaisuus. Tehtäviin kuuluu myös asiakaspalvelua.
Kirjastonhoitaja (15.4.-31.12.2012)
Kirjastonhoitajan tehtävänä on painettujen ja digitaalisten aineistojen primaariluettelointi kansallisbibliografia Fennicaan sekä henkilönnimi- ja yhteisöauktorisointityö.

Tarkempia tietoja em. tehtävistä löytyy mm. Kansalliskirjaston verkkosivuilta:

http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/organisaatio/avoimettyopaikat.html

Useissa esityksissä etsittiin uutta näkökulmaa elektronisen aineiston koko kenttään. Kun sisältö muuttuu lähtökohtaisesti elektroniseen muotoon, ei traditionaalinen jako formaatin mukaan esimerkiksi artikkeleihin tai kirjoihin ole enää käyttäjän kannalta hyödyllinen. Käyttäjä etsii tiettyä sisältöä ja tietoa, josta halutaan edetä myös helposti eteenpäin seuraavaan mielenkiintoiseen aiheeseen tai esimerkiksi tutkimuksen primääridatan äärelle. Sisällön ja kontekstin pitäisi siis olla tärkeämpiä kuin formaatin eikä formaatti saa sanella sitä, millaisia yhteyksiä muuhun tietoon voidaan rakentaa.

Tieteellisen tiedon löytämiseen ja hyödyntämiseen rakentuu uudenlaisia apuvälineitä, jotka ovat tutkijoille tärkeitä relevantin tiedon seulomisessa koko ajan kasvavan sisältömäärän keskeltä. Esimerkiksi Victor Henning Mendeleystä esitteli tutkijaverkostojen vertaiskommentointia ja erilaisia laajoja tietomassoja hyväksikäyttäviä työkaluja.  Tämä kehitys asettaa kustantajille vaatimuksia sen suhteen, miten tieto on saatavilla erilaisten sovellusten käyttöön.

Jatkuvasti kasvavan e-aineistomäärän ja kirjastojen yhä tiukemman taloudellisen tilanteen välinen ristiriita nousi esiin monta kertaa. Erityisesti JSTORin Bruce Heterick maalasi synkän kuvan USAn ja Iso Britannian kirjastojen taloudellisesta tilanteesta ja totesi, ettei paluuta vanhaan ole ja että vanhan tilausmallin rinnalle on synnyttävä uusia tapoja saada sisältö käyttäjille nopeasti ja kätevästi. Erityisesti pienten, itsenäisten kustantajien kohdalla tarve on polttava, koska big deal –mallit syövät kirjastojen budjeteista suuren osan ja säästökohteeksi valikoituvat usein juuri pienet, rajoitetun lukijakunnan julkaisut. Yhtenä vaihtoehtona Heterick esitteli just-in-time –mallia, jota on kokeiltu California State Universityssä. Mallissa maksetaan vain käyttäjän tarvitsemasta ja valitsemasta artikkelista ja artikkeli saadaan palvelusta käyttäjälle välittömästi. Artikkeli tulee vain käyttäjälle eikä jää kirjaston omistukseen. Mallin yhtenä ideana on, että hinta per ostettu artikkeli pysyy matalampana kuin perinteisissä pay-per-view -palveluissa. Uudet mallit vaativat ajattelu- ja toimintatapojen muutosta sekä kustantajilta että kirjastoilta.

Jill Emery Portland State Universitystä muistutti erinomaisessa esityksessään, että uudenlaisten mallien ja tekniikan lisäksi kirjastot tarvitsevat kustantajilta ja välittäjiltä laadukasta ja täsmällistä palvelua ja hyviä työkaluja nykyisten tilausten ja hankintojen hallintaan. Kirjastot tarvitsevat yhä tarkempia tietoja arvioidakseen esimerkiksi eri e-aineistopakettien sisällön päällekkäisyyttä, seuratakseen käyttöä ja kuluja sekä hallinnoidakseen kätevästi eri toimijoilta hankittuja aineistotilauksia. Hyvin toimiva e-aineistokokonaisuus rakentuu monista käytännön yksityiskohdista, joiden ylläpitoon ja kehittämiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä.

Vesileimasuojauksessa sähkökirjojen käyttöä ei rajata tiettyyn lukulaitteeseen tai rajattuun käyttöaikaan eikä käyttö vaadi käyttäjältä erillisen ohjelmiston asentamista. Luvaton käyttö on kuitenkin mahdollista jäljittää.

Palvelu toimii siten, että kirjasto ostaa ne kirjat jotka haluaa tarjota asiakkaidensa käyttöön. Asiakas lainaa kirjan ja lainauksen yhteydessä jokaiseen lainattuun kirjaan tallentuu tieto, mistä kirjastosta kirja on lainattu sekä tarvittavat tiedot käyttäjästä ja kirjan lataustapahtumasta. Näiden tietojen avulla voidaan jäljittää mahdollinen luvaton käyttö. Kun asiakas on lainannut kirjan kappaleen, kyseinen kappale on asiakkaan käytössä esim. seuraavat kaksi viikkoa. Muut asiakkaat eivät voi lukea samaan aikaan ko. kappaletta, mutta voivat jättää siihen varauksia.

Tämä on monelle tapaa tervetullut uutuus kirjastoille ja kirjastojen asiakkaille. Näin sähkökirjojen käyttö on asiakkaille helpompaa kuin jos käytettäisiin Adobe DRM:ää. Tässä mallissa kirjastot maksavat kustantajille sen perusteella paljon kirjoja lainataan. Nimekettä kohti voi kirjastossa olla enintään 20 lainaa vuodessa ja kirjastot voivat itse määritellä montako nimekettä kullakin lainaajalla voi kuukaudessa olla.

Lisätietoja (italiaksi):

http://www.medialibrary.it/news/news.aspx?id=3105

http://ehibook.corriere.it/2012/02/24/se-la-biblioteca-%C2%ABregala%C2%BB-il-libro/#more-302

Kirsi Salmela & Juha Jukkara: Kopiostolle uudet sopimuslisenssipäätökset (Kopiostouutiset, 1/2012)
http://bit.ly/wPoYdL

Toinen päätöksistä koskee digitaalista käyttöä opetustoimessa ja tieteellisessä tutkimuksessa, toinen taas muistiorganisaatioiden kokoelmiin sisältyvien lehti- ym. aineistojen lisensiointia (kirjat on rajattu lisenssin ulkopuolelle):

Kopiosto hyväksyttiin lisensioimaan myös kirjastojen, arkistojen ja museoiden kokoelmissa olevia aikakautisia julkaisuja. Näitä ovat esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet sekä tieteelliset aikakausjulkaisut, pienpainatteet, valokuvat ja kirjallisiin teoksiin sisältyvät kuvataiteelliset teokset ja valokuvat.

Tämä jo pitkään odotettu sopimuslisenssi avaa uusia mahdollisuuksia muistiorganisaatioiden kokoelmista digitoitujen, tekijänoikeuden alaisten aineistojen saamiseen laajempaan käyttöön. Käytöstä maksetaan korvauksia oikeudenhaltijoille, mikä edellyttää edelleen oikeuksien selvittämistä, mutta sopimuslisenssi vähentää kuitenkin merkittävästi aineistojen käyttöön liittyviä riskejä niissä tapauksissa, joissa oikeudenhaltijoita ei tavoiteta.

Muistiorganisaatioiden lisäksi myös kustantajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita pääsemään mukaan sopimuslisenssisäädösten piiriin, ja tiettävästi tämäkin asia on etenemässä. Eli tätä kautta lehtikustantajat voisivat päästä nykyistä laajemmin hyödyntämään omia takautuvia aineistojaan digitaalisissa palveluissa, mikä on toistaiseksi kaatunut siihen, ettei asiasta ole aikanaan sovittu tekijöiden kanssa.