8. – 9. Globaali elämänpiiri: asumisen muotoja eri puolilla maailmaa /Los Rocques, Venezuela

Tehtävänä oli rakentaa neljän hengen ryhmissä kolmiulotteinen työ, joka esittää elämisen muotoa jossain päin maapalloa. Alueen sai itse valita, samoin käytettävät materiaalit.   Työt koottaisiin kurssin päätteeksi yhteiseen näyttelyyn.

Opettajan antama ennakkotehtävä: Tuo kuvamateriaalia siitä, miten eri tavoin ihmiset asuvat eri puolilla maailmaa riippuen ilmastollisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista oloista. 

Toin kurssikerralle mukanani valokuvia Venezuelan Los Rocques saarilta ja  Keniasta.  Etukäteen olimme ryhmässämme Minnan, Sarin ja Jannikan kanssa keskustelleet, että savimajat olisivat mukavia askarrella.

Venezuelan valokuvien pastellinväriset talot,turkoosi meri ja valkoinen hiekka innostivat ryhmää.Savimajat jäivät taka-alalle. Hiekasta ja korallikivestä muodostuneet Los Rocques -saaret ovat ehkä eniten paratiisisaarta muistuttava paikka, niistä paikoista, jotka minä olen tähänastisessa elämässäni nähnyt.

Kävin  teettämässä autenttiset, paperiset valokuvat liikkeessä, jotta pääsisimme värien ja olosuhteiden tunnelmaan. Tämä oli mielestäni toimiva juttu.Se on aivan eri asia kuin katsoa mustavalkoisia kuvia, tai eri asia kuin kuvitella maisema. Minulla katsomiseen liittyvät vielä omakohtaiset muistot ja havainnot paikoista. Kurssin ulkopuolellakin mieleen alkoi tulvia muistoja Venezuelan reissulta: sukellusmatkalta paikallisen opettajan kanssa, auringonlaskua katsomassa rannalla , potkurikoneen laskeutuminen hiekkasaarelle. Tätä  kuvistyötä oli hauska tehdä. -> Räsänen puhuu oppimisen kokonaisvaltaisuudesta

Karibian arkkitehtuurista ja olosuhteista

Karibialaisessa arkkitehtuurissa rakennukset pyritään suunnittelemaan siten, että ne kestävät trooppisen sään haasteita. Ilmasto on  kuuma, on kovia sateita ja hurrikaaneja.  Talot ovat yksikerroksisia, niissä on loiva harjakatto. Tyypillistä rakennuksille on  pastellivärit ja ikkunakarmit eri väreillä.  Ilmanvaihdon varmistamiseksi taloissa on paljon ikkunoita. Taloihin pyritään rakentamaan liialta kuumuudelta ja auringonpaisteelta suojaava alue:veranta/katos/palmu talon kulmalla.

Rakennusmateriaalina käytetään pääsääntöisesti betonielementtiä. Aiemmin Karibialla käytettiin puuta rakennusaineena, koska se oli helposti saatavilla. Alueelle ominaisten luonnonkatastrofien takia on vähennetty puun käyttöä. Köyhyys, perinteet ja toisaalta turismin mukanaan tuomat paineet (=rahaa tuovat länsimaiset ihmiset haluavat matkustaa ”karibialaistyyppisiin kohteisiin”)   vaikuttavat arkkitehtuurin kehittymiseen ja säilymiseen.  (http://sadikieohanson.webs.com/caribbeanarchitecture.htm)

Tämän työn innostamana, arkkitehtuurista tietoa etsiessäni perehdyin hieman saarten historiaan. Saarille on vuosisatojen saatossa  rantautunut merirosvoja, suojaisan laivasataman etsijöitä, kolonialistiherroja, rapujen ja kilpikonnien etsijöitä, kalastajia, polttopuun kerääjiä, luonnontutkijoita.  Saaret ne seisovat kauniina yhä paikallaan .Turismi saarilla on Venezuelan valtion säätelemää,  mikä varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, että saarten luonto on säilynyt niin autenttisen kauniina ja puhtaana.

********************************************************************************

Suunnitelmamme kolmiulotteisen työn toteuttamiseksi

Valkoinen hiekka ja turkoosi meri loivat puitteet työlle. Tästä lähdettiin yhdessä suunnittelemaan ja kehittelemään ideaa eteenpäin: työhön tulisi pastellinvärisiä taloja, palmuja, vuori, sähköjohdot, pelikaanit, venesatama, veneitä. Työvaiheita oli monta ja töitä riitti sopivasti kaikille.

********************************************************************************

Opettajan vinkkejä kolmiulotteisten töiden toteutukseen

Seija piti lyhyen esittelyn työn ideasta, sekä siitä, millaisia tekniikoita ja välineitä työn tekemisessä voisi käyttää. Tässä  joitakin huomioita, joista omissa tulevissa opetussessioissa voi olla hyötyä:

  • Jokainen opiskelija sai 25cm levyisen, n.30cm syvän pahvilevyn jotka koostettaisiin 4x25cm= 1m pitkäksi ryhmätyöksi neljän hengen tiimiessä -> yhdistetään samankokoisista palasista yhteisesti koostettava työ
  • Pahviset alustat pitää ensin gessota, jotta pahvi ei lähtisi taipumaan, lohkeilemaan käsittelyssä. Gesso on maalauspohjan pohjustusaine, imevä kipsipinta. Liimasimme neljä gessottua alustaa yhteen.
  • Kolmiuloitteisen vaikutelman aikaansaamiseksi  työskentelymateriaaleina voi käyttää kaikkia  askartelu- ja kuvataiteen materiaaleja, joita  luokasta löytyi (värejä, muovailuvahaa, pahvirasioita, kiviä, pahvia, paperia, silkkipaperia, lankoja jne.). Vain luovuus on rajana. Olemassaolevien materiaalien lisäksi jotkut olivat keränneet luonnosta materiaaleja (sammalta, jäkälää, lehtiä, oksia, risuja) ja esimerkiksi me hankimme kaupasta mannaryynejä simuloimaan hiekkaa
  • Kanaverkosta pystyy helposti muotoilevaan enemmän kumpuilevaa maastoa.Kipsinauhalla saa hyvin tehtyä työhön elävän pinnan, jonka tasaisuutta/ epätasaisuutta voi muokata nauhan määrää säätelemällä. Kipsinauha liotetaan pikaisesti vedessä ja on sen älkeen valmista käytettäväksi.
  • Selluloosamassa sopii hyvin pintamateriaaliksi askartelutöihin. Massa sekoitetaan veteen, muotoillaan haluttuun muotoon ja annetaan sitten kuivua hitaasti. Kuivaa selluloosamassaa voidaan maalata ja lakata.

Huomioita työvaiheista:

Levitimme  gessotuille pinnoille kipsinauhaa pinnan saamiseksi kumpuilevaksi. Kanaverkosta muotoilimme vuoren alustan takakulmaan. Vuori päällystettiin ensin kipsinauhalla, sitten selluloosamassalla. Tämän jälkeen vuori maalattiin akryyliväreillä vihreäksi ja koristeltiin vielä silkkipapereilla, jotta saatiin eri vihreän sävyjä näkyviin.

Gessotun alustan pohjalle levitettiin liimaa ja siihen kaadettiin mannaryynejä imitoimaan valkoista hiekkaa. Minnan idea mannaryyneistä hiekkana oli loistava!

Tulitikkulaatikoista teimme talot, talojen harjakatot tehtiinaaltopahvista ja maalattiin hopeamaalilla, muovailuvahasta tehtiin  palmut, veneet  ja pelikaanit, silkkipaperista tuli meren poukama ja vähän vihreää lehdykköä vuorelle, aitoja havuja käytettiin myös kasvillisuuden tekemiseen. Sähköjohdot olivat ruskeaa lankaa ja sähköpylväät puisia keppejä.

Käytimme työssä monipuolisesti erilaisia materiaaleja:  Mannaryynejä , kotiloita, muovailuvahaa, tulitikkulaatikoita, selluloosamassaa, silkkipaperia, valokuvasuurennos, puutikkuja, havuja,  kierrätyslaatikosta potkurikone.

Työn taustalle asetettiin kaksi 30 x 45cm valokuvasuurennosta Venezuelan rantamaisemaa.  Kiitos mieheni työpaikan markkinointiosastolle, joka tietämättään ystävällisesti sponsoroi kuviksen valinnaisen kurssia:) . Säästettiinsiinä parikymppiä.

Työ toteutettiin mittakaavassa 1:100.

Reflektointia tekemisestä:

Tätä työtä oli mielestäni mukava tehdä. Meillä oli joustava ryhmä. Tämä oli viimeinen kurssityömme, olimme aiemmin teheet tällä kokoonpanolla arviointiharjoituksen grafiikasta, valokuvausprojektit ”minä ja paikka” sekä ”rakennusarkkitehtuuri”. Aloimme jo olla tuttuja keskenämme.  Kukin ryhmän jäsen toi työhön oman panoksensa. Omat ideat saattoivat osittain toisinaan olla risteäviä muiden jäsenten kanssa, mutta koska työprojekti oli suuri ja eli vapaasti, pienet eroavaisuudet eivät haitanneet. Kompromisseihin päästiin sopuisasti ja jokainen mahtui toteuttamaan omaa ideaansa.

Työssä myönteistä oli, että oli aikaa suunnitella ja totuttaa ideoita.   Ei ollut kiire ja tunnelma luokassa oli leppoisa. Kiireettömyys ja myönteinen, leppoisa tunnelma varmasti osaltaan vaikuttivat siihen, että tekeminen oli mieluisaa.  Ei ollut oikeita ja vääriä vastauksia ja juttuja, joita työhön tulisi laittaa. Oli ryhmän tuottamia ideoita, joita sovellettuina, yhdessä tehtyinä teokseemme lisäiltiin. Projekti ikään kuin eli omaa elämäänsä yhteistyömme tuloksena.

Toisten ryhmien upeita töitä oli mukava ihailla oman työskentelyn lomassa. Kuvisluokan tavaravarasto on hulvattoman hieno, sieltä löytyy lähes mitä tahansa. Meidän ryhmätyömme kruunuksi sieltä löytyi pieni potkurikone.

Soveltaminen omaan opetukseen

Tämäntyyppistä työskentelyä voi hyvin soveltaa koulutyöskentelyyn oppilaiden kanssa. Ryhmätöissä sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeässä roolissa. Lapset eivät välttämättä ole yhtä joustavia mielipiteidensä kanssa kuin aikuiset, mutta tällaiset yhteistyötprojektit ovat oivallisia mahdollisuuksia harjoittaa yhteistyötaitoja, kompromisseja ja omien ideoiden esittelyä ja perustelua.

 Aikaa on tärkeä varata runsaasti ja työskentelytilaa riittävästi. Molemmat ovat tärkeitä asioita onnistuneen ilmapiirin ja työskentelyn mahdollistajia..

6. – 7. Julkiset tilat ja materiaalit. Kuvallinen opetusmateriaali (esim. PP-esitys) kaupunkiympäristöä valokuvaamalla

Ennakkotehtävä: Tutustu Jaana Räsäsen artikkeliin ”Matkaeväitä tulevaisuuden rakentajalle” , jossa hän peilaa luokanopettajan tehtäviä kuvallisia keinoja käyttävänä ympäristö- ja mediakasvattajana (Ampiainen 2008, 4-7). Tutustu Arkkitehtuurikasvatus –sivuston Arkkitehtuurin ABC materiaaliin: yhteisten rakennusten arviointiperusteet: http://www.arkkitehtuurikasvatus.fi/abc5.php

********************************************

Tehtävänanto: Kuvallinen opetusmateriaali (PP-esitys) kaupunkiympäristöä valokuvaamalla
•Paritehtävä: Selvittäkää tietystä aikakaudesta, suuntauksesta tai ilmiöstä keskeiset piirteet. Valitkaa yksi tai useampi aikakauteen liittyvä julkinen rakennus tai kohteita kaupunkireitillä. Tutkikaa niitä valokuvaamalla sekä kokemuksellisesti havaintoja tehden ja kirjaten.

*****************************************

Kauppakeskukset julkisina tiloina

Esitettävät aiheet arvottiin ryhmän sisällä, käytännössä vedettiin hatusta.  Tämä oli hauska valintatapa. Täytyy laittaa mieleen! Minun ja pairni Jannikan kohdalle osui “Kauppakeskukset julkisina tiloina”. Tämä oli kiinnostava  ja mieluinen aihe.Kävimme Kampin kauppakeskuksessa valokuvaamassa kauppakeskusta sisältä ja ulkoa. Tutkimme tiloja, niiden rakennusmateriaaleja, käyttötarkoitusta, siisteyttä, muotoa.  Kävimme vertailun vuoksi myös Forumin kauppakeskuksessa.

Kauppakeskus Kamppi

Rakennuksena Kampin kauppakeskus on suomalaisessa mittakaavassa valtavan laaja. Se on voittanut teräsrakentamisen palkinnon omalaatuisilla ratkaisuillaan.  Rakennusmateriaaleina ovat teräs ja lasi: Rakennus on valmistunut vuonna 2005. Tulevan ostoskeskuksen alle räjäytettiin rakennusvaiheessa paikka linja-autoasemalle. Metro kulkee maan uumenissa Kamppiin ja sieltä Ruoholahteen, tulevaisuudessa Espooseenkin. Bussia odottelee tai metrolle kulkee jatkuva ihmisten virta, n 200 000 ihmistä saattaa kulkea päivässä Kampin läpi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kampin_keskus).

Kampin tilat ovat monipuolisuuden huipentuma: on asuinhuoneistoja, liiketiloja, erilaisia kauppoja, ravintoloita,kahviloita, baareja, keilahalli, punttisali. Rakennus on tehty selkeäksi ja kuluttajalle helpoksi liikkua, käytävät ovat suoria kahdessa suunnassa.Korkea katto, runsas lasin käyttö seinissä ja ikkunoissa, korostaa ultramodernia tunnelmaa. Kaikki liikkeiden sisä- puoleiset seinät ja ovet ovat lasia . Kauppakeskus on erittäin siisti ja silmälle miellyttävä, pinnat ovat vaaleita.Havainnoimme kauppakeskusta  kauneuden, kestävyyden, ja käytännöllisyyden  näkökulmasta..

Nuoriso on väestöryhmä, joka kauppakeskuksessa viettää aikaansa. Päiväsaikaan, havainnointia tehdessämme, ei muita väestöryhmien edustajia näkykään.  Virkistyskäyttöön tarkoitettuja penkkejä tai patsaita on muutamassa kohtaa kauppakeskusta.

Kauppakeskusten historiaa Suomessa

  • 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla eri puolille Suomea rakennetut ostarit olivat yleensä yksikerroksisia, atriumtyyppisiä, katoksin toisiinsa liitettyjä rakennusryhmiä. Sisäpihat sommiteltiin istutusten,vesialtaiden, penkkien ja valaisimien  avulla viihtyisiksi keitaiksi Ostarien valtakausi ajoittuu aikaan ennen varsinaisten lähiöiden rakentamista.
  • Noin kymmenen vuotta kestänyt ostereiden aika loppui automarkettien tuloon.Ensimmäisenä valmistui Maxi Market Espoon Leppävaaraan 1970-luvun alussa.Automarketit oli sijoitettava kauas asutuskeskuksista valtavien pysäköintikenttien keskelle.

Pohdimme myös kauppakeskuksia  yleisempänä yhteiskunnallisena ilmiöinä. Kamppi profiloituu lähinnä nuorison ajanviettopaikkana. Ravintola- ja kahvilatilat eivät mielestäni ole niin huokuttelevia, että sinne mielellään lähtisi aikaa viettämään.

Kauppakeskukset yhteisenä tilana

  • Kauppakeskukset ilmiönä liittyvät globalisoituvaan maailmaan, kulttuurien homogenisoitumiseen, ja länsimaalaistumiseen/amerikkalaistumiseen.
  • Spatiaaliset illuusiot (simuloidut katunäkymät, esim suihkulähteet)
  • Paikattomat paikat -> Onko väliä, missä olet jos paikalla ei ole ominaispiirteitä
  • Maanalaiset käytävät , yhteys Kampista rautatieasemalle, Forumin läpi, Stockmannille
  •  Parkkitilat maan alla myltävaikuttavatjoustavan liikkumisen keskustan alueella

************************************

Suomalaisen arkkitehtuurin suuntauksia – Ryhmällä hienot ja kasvattavat ppt.-esitykset

Näiden esitysten seuraaminen oli tiedollisen oppimisen ja muistamisen paikka tällä kurssilla. Työparit kävivät esittelemässä toinen toistaan upeampia töitä arkkitehtuurin eri suuntauksista Helsingin arkkitehtuurissa ja historiassa. Kaikki ryhmätyöt ovat tallessa Moodlessa. Ne ovat valmista opetusmateriaalia Helsinkiin ja arkkitehtuuriin tutustuttaessa, nämä on muistettava ottaa talteen tältä kurssilta.

****************

Arviontiharjoitus

Kurssitöiden, arkkitehtuuri powerpointtien, arvionti suoritettiin tällä kertaa siten, että omaa .ppt-esitystä esittelevä pari sai työn esittelyn yhteydessä palautetta sekä opettajalta että ryhmäläisiltä. Palautetta annettiin työn hyvistä puolista ja kiinnostavista seikoista työn toteutuksessa, kuvauskohteiden valinnoissa tai esitetyissä tiedoissa.

Hyvä idea on antaa ryhmätöiden palautetta näinkin. Laitetaan muistiin. Rakentavuus on muistettava, koska esitystilanteessa esittäjä on usein jännittynyt, herkässä tilassa. Varsinkin jos lapsista puhutaan.

************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta

  • Oppilaspareittain laaditut työt eri arkkitehtuurin kausista olivat loistava tapa tutustua arkkitehtuuriin ja valokuvauksen käyttöön kouluopetuksessa.
  • Eri arkkitehtuurikohteisiin voi ja kannattaa omassa opetuksessa interaktiivisten tehtävien avulla perehtyä, valokuvaamalla, havainnoimalla, tekemällä retkiä…

 

5. Graafiikan vedossarja: Koti

Juhani Pallasmaan teksti “IDENTITEETTI,  INTIMITEETTI  JA  KOTIPAIKKA”

Otsikossa mainuttu teksti on teksti, jonka opettaja oli laittanut Moodleen tähän kohtaan kurssia. Kiinnostavaa tekstiä aiheesta, jota ei usein tule pohdittua sen syvällisemmin, itsestä irrallisena asiana.              

Koti on jokaiselle henkilökohtainen paikka, johon liittyy monikerroksisia merkityksiä. Kodin käsite on rajattu, jokaisella kodilla on ovi ulkomaailmaan. Jokaisella kodilla on oma tyyli, jonka siellä asujat muovaavat. Jokaisella kodilla on oma ominaistuoksu, joka tulvahtaa nenään kun kotiin astuu. Kun on ollut pitkällä lomamatkalla, ominaistuoksu on muuttunut tuuletuksen puutteestä hieman tunkkaiseksi. Toisaalta olen alkanut pitää siitäkin, koska useimmiten pitkät lomamatkat ovat todella mukavia ja silloin kotiintullessani oikein odotan tuota tuoksua.

Ennakkotehtävä: Tutki ja havainnoi moniaistisesti omaa kotiasi esteettisenä ympäristönä 15 minuutin ajan. Luonnostele ja tutki piirtäen (ääriviivapiirustus, frottage) ja valokuvaten kodin tiloja, esinemaailmaa, elämisen jälkiä. Nämä kuvalliset muistiinpanot toimivat lähtökohtana grafiikan vedossarjalle. 

Opettajan antama ennakkotehtävä oli kiinnostava. Huomasin heti kotona havainnoidessani, että jo 3minuuttia tässä tehtävässä tuntui aika pitkältä ajalta. Harvemmin sitä vain haahuili ympäriinsä havainnoimassa. Mutta se olikin tosi kiinnostava homma! Tutkin pintoja ja muotoja, huonekaluja. Sitten aloin tutkia värejä. Kodissamme on paljon värejä. Pidän väreistä. Kodintekstiilit olivatkin oikeastaan mielestäni kaikkein kiinnostavimmat tätä tehtävää ajatellen. Niistä löytyi luontoon liittyviä muotoja ja värejä, päätinkin kuvata niitä.

 

 

Opettajan demonstraatio grafiikan vedostamistekniikoista

•Frottage (tämä tuli jo ennakkotehtävässä)
•Monotypiat
–Alustalle maalaus
–Tarttumapiirros
–Negatiivipiirros
–Eristysvedos
•Kohopainosovellukset
–Press print
Kaikki,  paitsi pressprint PVC-levylle, tekniikat olivat minulle uusia. Sitä olimme kokeilleet kuvataiteen peruskurssilla Ateneumissa viime vuonna.

Seuraavaksi pääsimme itse kokeilemaan eri tekniikoita käytännössä. En ollut muistanut, eikä vierustoverinikaan ollut, printata ohjeita eri tekniikoiden tekemiseen. Ohjeet löytyvät Moodlesta, kuvataidekurssin sivuilta. Käytännön grafiikkakokeiluissa kävi sitten niin, että eri monotypian ohjeet sekoittuvat mielessäni toisiinsa. Puhdasoppisesti ohjeiden mukaan  en välttämättä toteuttanut yhtäkään tekniikka. Kokeilin kyllä eri juttuja.Tämä kuulostaa hassulta, mutta näin se meni.

Ohjeet mukana, tekniikkakokokeilut onnistuivat

Onneksi grafiikan tekemistä jatkettiin vielä seuraavalla kurssikerralla. Silloin otin ohjeet mukaan ja kokeilin läpi eri tekniikat. Tämä oli jo paljon järkevämpää työskentelyä. Oli kiintoisa kokeilla erilaisia tyylejä, näin oppimisesta jää varmasti jotain mieleenkin.  Lasten kanssa erilaisilla tekniikoilla ja väreillä, luonnonmateriaaleilla saisi varmasti hienoja töitä aikaiseksi.

Huomioita grafiikan tekemisestä:

  • Painoväri telataan lasialustalla tasaikseksi varmistaen, että väri on levittynyt telaan tasaisesti
  • Telaan tai lasialustalle väriä ei saa laittaa liika, tämä estää tasaisen lopputuloksen
  • Painopapereiksi voi kokeilla  erilaisia papereita, esim. litoposteria, voimapaperia, hiilipiirustuspaperia, akvarellipaperia, silkkipaperia.
  • Telattu väri siirretään laatalle asetettuun painopaperiin telalla hangaten tai prässin avulla.

Tehtävänanto oli seuraavanlainen: Vedossarja aiheesta KOTI
–Valitse yksi tekniikoista pitkäjänteisemmän työskentelyn välineeksi.
–Valmista laatta/tee muu etukäteistyö valitsemallasi tekniikalla.
–Vedosta samalla laatalla/tekniikalla viiden kuvan sarja, jossa varioit vedospaperin laatua, värin käyttöä ja vedosten värimaailmaa.
–Mikäli ehtii, sarjan voi kehystää (passepartout, paspatuuri)

Toteuttamani vedossarja

  • Valitsin menetelmäksi pressprint levyn,olin nyt alkutunnin kokeillut monoprint tekniikoita, niin tämä tultui turvalliselta
  • Kuvio: valitsin vedossarjaan kuvioksi lentävät kurjet makuuhuoneeni verhoista. Piirsin terävällä kynällä kuvion levyyn
  • Tein painotyön papereiden värejä ja  työssä käytettäviä värejä vaihdellen, teemana oli vuorokauden vaihtelut: Auringon nousu-päivä- auringon lasku-yö
  • Vedossarja merkittiin oikeaoppisen graafikan tekemisen mukaisesti T.p.l. a 1/5 – 5/5(Tirée par l’ártist)

**************

Arviointiharjoitus grafiikasta

Arvioititehtävä tehtiin tällä kertaa pareittain. Keskustelimme pareittain grafiikan tekemiseen liittyvistä seikoista: Miten aihe valikoitui, miten aihe liittyy omaan kotiin, mitä tekniikkoja kokeilit, jäikö jotain kokeilematta, mihin tekniikkaan päädyit työssäsi, miten varioit viittä eri vedostasi.

Keskustelu grafiikasta ja tehdyistä valinnoista oli antoisaa ja hyvälaatuista mielestäni. Oli hyvä saada nähdä erilaisia variaatioita laadullisesta arvioinnista.

*************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta 

Graafikan töissä töiden aiheen etsiminen läheltä itseä, omasta kodista kotia havainnoimalla ja tutkimalla, piirtämällä ja valokuvaamalla oli motivoiva lähestymistapa työskentelyyn. Sitten kun siihen malttoi ja ehti keskittyä. Jo tässä huomasi nykyajan ehtimisen merkityksen:). Jo “havainnoi kotiasi 15 minuuttia”-tehtävänanto sisälsi itsessään kehoituksen rauhoittua ja keskittyä havainnoimaan. Tämä on tosi terveellistä nykypäivän kiireisessä elämänrytmissä!

Oman kodin havainnointi käynnisti alitajuisen omien, omassa kodissa olevien tehtyjen valintojen tarkkailuprosessin (“miksi minä tykkäänkään tuosta pöytäliinasta, miksi valitsin nämä kuvat tähän kuvistyöhön jne..)  Tämä on itsetutkiskelua, jota en ilman tätä kurssia olisi tässä vaiheessa elämää tehnyt. Mielenkiintoista sellaista. Se tekee kodista itselle entistä uniikimman paikan

Räsänen  puhuu itsen rakentamisesta taideopetuksen tavoitteena. Kun itsen rakentaminen asetetaan taideoppimisen tavoitteeksi, kuuluu tunteiden ja havaintojen reflektointi oleellisesti siihen.  Kokemuksellisessa taideoppimisessa tietoa hankitaan kuvallisesta ilmaisusta, itsestä ja oppimisen prosesseista. Tämä edellyttää kykyä analysoida omaa visuaalista ja verbaalista kieltä sekä oppimista.(Räsänen 2000)

Esimerkkinä oppilaiden omakohtaisesta motivoinnista taidetyöskentelyn pariin tämä grafiikan harjoituskokonaisuus toimii erinomaisesti.  Kun aiheet löytyvät läheltä työn tekijää, tämän omasta maailmasta, lopputulos on tekijälleen enemmän antava, opettava ja hyödyllinen -kuin vain mikä tahansa tehtävä.

Luokanopettajan työssä voin hyvin kuvitella tekeväni erilaisia painotöitä.  Luonnonmateriaaleilla, kuten kasveilla, lehdillä ym. saa varmasti kaunista, monipuolista  jälkeä aikaiseksi niin yksilö- kuin ryhmätöissä. Ryhmätöitä graafikan parissa voisi tehdä myös kollaasimaisesti yhdistellen esimerkiksi samaa aihetta, samaa värimaailmaa, samaa vuodenaikaa tms.

Näillä kahdella kurssikerralla läpikäydyn omakohtaisen kokemuksen perusteella selkeät, kirjalliset ohjeet ovat työskentelyssä hyvin tärkeät. Varsinkin, jos oppilas tekee asioita ensimmäistä kertaa. Muistan tämän konkreettisesti omasta 2.luokan opetusharjoittelustani Norssista, jossa painotettiin ohjeittein monikanavaista viestittämistä lapsille. On hyvä, että ohjeet käydään suullisesti läpi, siten että kaikki seuraavat, mutta tärkeää on myös että ohjeet ovat kirjallisesti näkyvillä taululla/dokumenttikameralla/paperilla.  TUNNUSTUS: Tässä kohtaa tietämättömyys menee ihan omaan piikkiini, koska meitä kurssilaisia oli kehoitettu tutustumaan moodlen materiaaliin ja printtaamaan työskentelyohjeet etukäteen. Me emme sitä muistaneet tehdä. Opettaja oli siis ajatellut asiaa, oppilaat eivät toteuttaneet ohjeistusta.

 

4. Minä ja paikka

2. Valokuvaustehtävä: Minä ja paikka

“Sijainti muuttuu paikaksi  kokemusten ja niiden kautta rakentuneiden merkitysten myötä. Paikalla on historiallisia, sosiaalisia ja symbolisia ominaisuuksia.”

Ensimmäisenä kurssitehtävänämme oli pareittain kuvauttaa itsemme yliopistolla meille itsellemme merkityksellisissä paikoissa. Samalla tuli miettiä valokuvaamista taiteenlajina. Mitä merkitystä on mittakaavalla, kuvakulmalla, kuvakoolla -mitä kuvaaja näillä haluaa viestittää ja kertoa.  Minun paikkani olivat:

Polkupyöräni parkkipaikka

Sen paikan henki on “siirtyminen yliopistomoodiin” Useimmiten kiireellä aamuisin saavun tuohon paikkaan pyörällä, ympäri vuoden.Viimeistään tässä vaiheessa päivää ajatukset siirtyvät lasten tarhavientimatkoista opiskelujuttuihin. Tämä on hauska paikka, koska minulle se on perheenäitinä myös siirtymäpaikka omaan juttuuni, opiskeluun.

Käyttäytymistieteellisen laitoksen vanha rakennus seisoo ylhäänä edessä,sininen taivas loistaa taustalla. Minä olen pieni ja katson tiedettä ylöspäin, aidan takana vielä tässä vaiheessa. Kuva on  otettu alaviistosta ylöspäin, jotta vaikutelma korostuisi. Kuvakokona tässä on laaja puolikuva (LPK).

 Luokanopettajakoulutuksen tenttiseinä

Tässä kuvassa on historian havinaa. Tenttitulosseinällä löytyy tuloksia parinkin vuoden takaa. Weboodi on suurelta osin korvannut opintosuoritusten näyttäjänä   tenttitulosseinän , toki  poikkeuksiakin löytyy.  Minerva-rakennuksen vanhan puolen käytävien kirkkaat lamput auringon paistaessa kirkkaasti sisään kaarenmuotoinen päätyikkunasta korostavat rakennuksen historiallista tunnelmaa.Kuvaa katsoessa voi lähes haistaa vanhan paperin tuoksun. Kuva on laaja puolikuva (LPK).

Toisenlaisella rajauksella tästä kuvasta olisi välittynyt aivan erilainen tunnelma, pelkästään tenttituloksia ja tuloksien katsojaa korostava. Kuva on puolilähikuva (PLK). Se ei tässä kuvassa ollut lainkaan tarkoitus, vaan  käytävän historian havina yhdistettynä reliikkiseen tenttiseinään. Idea välittyy ylemmästä kuvasta mielestäni hyvin.

 

“Kurkistus mediakasvatuksen maailmaan”, Minervatori

Opiskelen sivuaineena mediakasvatusta. Moderniksi oppimisympäristöksi muunnettu Minervatori on ollut tosi kiinnostava paikka tutustua. Smartboardit ja  ipadit sekä ryhmätyöskentely niiden avulla ovat olleet mielenkiintoisia  juttuja kuluvan vuoden opiskeluissani. Juliste oikeassa laidassa osui hauskasti kuvaan, koko Minervatori hanke oli Helsinkiin WDC 2012 (World Design Capital) hankkeen rahoittama. Tässä kuvassa lasin takana konkreettisesti näkyy kurkistamisen arvoista juttua. Tämäkin kuva on laaja puolikuva (LPK).

 

Minä ja paikka- tehtävän arviointiharjoitus

Saimme tehtäväksi pareittain arvioida toistemme valokuvia. Meitä pyydettiin kertomaan kuvan tunnelmasta, miten se kuvasta välittyi. Mitä katsoja uskoo kuvaajan halunneen kertoa valitsemallaan kuvalla. Keskustelimme hieman kuvakoosta, rajauksesta, valotuksesta.Tämä oli kiinnostava tehtävä.Valokuvausta aiheena olisi mielellään käsitellyt enemmänkin.

***************************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työssä

Tällaista tehtävää ja tehtävätyyppiä voisi hyvin käyttää oppilaiden kanssa työskentelyssä kuvataiteen opetuksessa, kuin myös monen muun aineen opetuksessa, kuvia voisi käyttää integroituna esimerkiksi ympäristö-ja luonnontietoon, äidinkieleen tai matematiikkaan.

Minä ja paikka-teemaa voisi varoida “minä ja koti”,”minä ja huoneeni”,  “minä ja koulu”, “minä ja harrastukseni”, “minä ja perheeni”, “minä ja ystäväni”, “,minä ja luokkani”, “minä ja koulumatka”. Arkkitehtuurin ABC-teoksessa esitettän useita tämäntyyppisiä harjoituksia eri opetuskokonaisuuksien (omat paikat-koko maailma) -yhteydessä.  Suhdetta rakennettuun tai sosiaaliseen ympäristöön tulisi käsiteltyä mielekkäällä, oppilasta koskettavalla tavalla.

Valokuvien avulla oppilas voi helposti esittää omakohtaista tarinaa tai dokumentoida prosessia. Vakokuvien avulla voi sanoittaa asioita, harjoitella itseilmaisua ja luovaa tuottamista. Tai sitten voi harjoitella mielikuvituksen käyttöä, niin kirjallisesti kuin suullisestikin.  ja harjoitella itseilmaisua. Käyttötapoja on lukemattomia. Töitä voidaan tehdä yksin, pareina tai ryhmässä.

Kännykkäkamerat mahdollistavat kuvauksen helposti tänä päivänä. Tärkeä on muistaa oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu, toisilla on hienoja kännyköitä, toisilla ei -> kaikilla tulisi olla oikeus kuvata samanlailla, mikäli koulutehtävä näin määritellään. Osassa kouluista on hankittu kameroita, kännyköitä tai videokameroita. Näiden hyödyntäminen kuvataideprojektien parissa olisi  digiajan lapsille varmasti mielekästä ja mieluista.

 

3. Käyttöesineen muotoilu savesta

Ensimmäistä kertaa savityötä tekemässä

Savi oli minulle uusi materiaali. Opettaja Seija piti lyhyen demon savityöskentelystä.  Hän esitteli eri tekniikoita: levytekniikka, makkaratekniikka, nipistely ja dreijaus. Kaikki tämä oli minulle uutta ja ihmeellistä (noloa sanoa, mutta tosi on).

Tuli tunne, että jokaiseen tekniikkaan olisi ollut mukava perehtyä ajan kanssa paremmin, kaikki neljä yhtäkkiä kokeiltuna tuntuisi paljolta.Ehkäpä teen tämän lisäkokeilun jollain lisäkurssilla jossain joskus. Vieressä istuva opiskelijakollega kertoi juuri olleensa työväenopiston savityökurssilla lastensa kanssa, hyvä idea! Demon jälkeen aloitimme työskentelyn.

Valitsin käyttöesineeksi maljakon. Olin edellisellä kurssikerralla piirtänyt luonnoksia karahveista ja kannuista, maljakko tuntui sopivalta esineeltä. Mökillä kukkamaljakko olisi tarpeellinen.

Savi  – huomioita työskentelystä  

Levytekniikka

  • Levytekniikka tarkoittaa saven kaulitsemista kaulimella ohueksi levyksi. Tämän jälkeen savesta leikataan halutun muotoisia paloja ja liitetään ne lietteellä yhteen. Savilevy ei saa olla liian ohutta, jotta se kestää uunin lämmön.
  • Maljakkomuotti=lasipullo tässä tapauksessa, tai mikä tahansa muotti, asetetaan sanomalehtipaperia eristeenä käyttäen saven sisään. Tasaiseksi vaivattu savilevy  levitetään maljakon ympärille.Sanomalehtipaperin ansiosta savi ei tartu kiinni muottiin
  • Pullonpohjan avulla tein pohjan maljakkoon. Pohjaa liitettäessä, maljakon sisäpinnalle saumakohtiin voi laittaa savesta tukimakkaran. Tukimakkara kiinnitetään vedellä, siten että liitoskohdan savea kostutetaan hieman. Tällöin muodostuu liettettä ja savi kovettuu.
  •  Tässä kohtaa jokin meni pieleen,levytekniikalla taputeltu, vaivattu ja kaulittu savilevy alkoikin halkeilla ja jäähtyä. Se repeili palasiksi, siitä ei tullut enää mitään.  Tuli pannukakku, tai pikemminkin kylmä köntti. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että yritin tehdä tukimakkaroita levyn sisälle kastelemalla savea ja kastelinkin vahingossa liikaa. Tässä vaiheessa muut opiskelijat viimeistelivät töitänsä ja olivat lähdössä kotiin. Olin vaipumassa epätoivoon. Miten tässä nyt näin kävi, en ollut lainkaan tullut sinuoiksi saven kanssa.

Makkaratekniikka

Opettaja totesi, että luokkaan voi jäädä kyllä tekemään vielä, seuraava ryhmä luokassa ei aloita vielä. Aloitin työn alusta, hain uuden saviklöntin. Päätin nyt käyttää makkaratekniikkaa.Opiskelijakollega jäi seurakseni viimeistelemään omaa työtänsä, mikä oli tosi mukava juttu.

  • Makkaratekniikkassa savesta leivotaan pitkulaisia makkaroita, joita asetellaan päällekkäin
  • Makkarat voidaan a) sulauttaa yhteen, jolloin pinnasta tulee tasainen. Yhdistettävät pinnat raaputetaan ensin karheaksi, sen jälkeen painetaan karheat pinnat yhteen  tai b) jättää tahallaan näkyväksi.  Kokeilin b-kohtaa. Olin nähnyt opettajan esittelemissä valmiissa töissä makkaratyön, jossa makkarat näkyivä. Se näytti hauskalta.

Nipistelytekniikka. Nipistelytekniikassa savesta muovataan ensin pallo. Tämän jälkeen palloa aletaan kaivertaa peukalolla ja muovata kuoppaa pallon halutun muotoiseksi.Palloa pyöritetään ja jatketaan peukalokka kuopan painamista spiraalimaisesti reunaa kohden. Seinämät ohenevat ja kohoavat.

Pienoisveistokset .Savea voi lähteä muovailemaan veistoksenomaisesti myös suoraan saviklöntistä.Yhteenliitettävät osat rapsutetaan pinnalta karheiksi ja liitetään vedellä =lietteellä yhteen-

Dreijaus. Dreijaus on saven tasoittamista aivan sileäksi dreijauspyörän, lämpimän veden, pesusienten ja puulastojen avulla. Tärkeää on ennnen dreiausta muokata ilmakuplat savesta pois.

Maalaus enkopi-väreillä

Enkopi on savipohjainen liete, joka voidaan värjätä värimetallioksideilla tai väripigmenteillä. Enkopi sivellään paksuna lietteenä nahkealle tai kuivahtaneelle savipinnalle.

Maalasimme työt enkopi-väreillä.  Valitsin tehdä ulkopuolen vihreäksi,  ruukun sisustan ruskeaksi. Värit sopisivat metsän keskelle, mökille hyvin.

Alilasiteväreillä olisi vielä tässä vaiheessa, raakapolton jälkeen, voinut tehdä koristeluja töihin. Minulta jäi tämä kokeilematta.

Seuraavaksi työt vietiin raakapolttoon saviuuniin. Opettaja ystävällisesti latoisi kaikki savityöt puolestamme uuniin ja hoitaisi polttoprosessin ja hyllylle noston. Omaa pedagogista soveltamista ajatellen : olisi hauska ollut nähdä, miten tämä vaihe tehdään, käytännössä. Toisaalta ymmärrän, että aikaresurssit eivät mahdollista ihan kaikkea.

Raakapolton jälkeen

Parin viikon kuluttua kävimme katsastamassa työt ensimmäisen uunikierroksen, raakapolton jäljiltä.Työt olivat vaalentuneet kovasti, näyttivät yllättäviltä. Iloinen yllätys oli myös se, että maljakkoni oli edelleen yhtenä kappaleena.

Lasitus

Seuraava työvaihe savitöille oli lasitus.

  • Lasitejauhe sekoitetaan veteen, käytimme leivontakulhoa. Samaa  kulhoon sekoitettua lasitetta voivat käyttää useat oppilaat.
  • Lasituksessa on tärkeä olla nopea ja pyrkiä levittämään lasite tasaisesti savityön pinnalle, ettei se ehdi kuivua mistään kohtaa ennen kuin koko esine on lasitettu. Näin lasitetusta pinnasta tulee tasainen.
  • Lasitteen levitystekniikoita on erilaisia: esineen kastaminen, lasitteen valelu, levittäminen siveltimellä. Minä käytin kastamista, kiepautin maljakon  pihdeillä sitä ilmassa pidellen,  pikaisesti lasitteessa.
  • Ylimääräinen lasite voidaan märkänä pyyhkiä märällä rätillä esineen pinnasta pois.
  • Tärkeää on puhdistaa esineen pohja puhtaaksi lasitteesta, jotta pohja kestää uunin kuumuuden

Lasituksen jälkeen savituotteet laitettin uudestaan uuniin. Toisen polton jälkeen ne olivat valmiita. Tässä kuva valmiista maljakosta.

Itsearviointia prosesissta:

  • Olin oikeastaan aika tyytyväinen makkaratekniikalla tehtyyn maljakkoon. Se tulee sopimaan mökille erinomaisesti.
  • Vihreä encopi-väri ei ollut levittynyt makkaroihin kovin tasaisesti, se olisi voinut olla tasaisempi. Toisalta pinta on kupruileva joka kohdasta, niin tasainen levittäminen on hankalaa. Värin  käyttöönkin pitää tottua, sanoi Seija.  Monella muullakin väri oli käyttäytynyt samallalailla.
  • Jätin sisäpinnan lasituksen tekemättä, jotta lopputulos olisi luonnonmukaisempi. Ehkä lasitettu sisäpinta olisi ollut kauniimpi. Lasitettu  sisäpinta olisi kuulemma kestänyt kosteutta paremmin (tätä en etukäteen tiennyt, tai ollut ottanut selvää.harmi)
  • Makkarateknikka jätettynä näkyviin on aika hauska, erilainen. Hieman olisin voinut sisäpuolelta juonteita enemmän tasoittaa.
  • Ainakin tämä on itsetehdyn näköinen ja vesi pysyy maljakossa sisällä = Hieno homma.

 

**********************************

ARVIOINTIHARJOITUS: 

Käyttöesineen vaiheet luonnoksista lasitetuksi keramiikaksi.

Jokainen laittoi savityönsä pöydälle, omalle paikalleen.Tämän jälkeen opiskelijat kiersivät pöytää ympäri pysähtyen jokaisen työn kohdalla kirjoittaen jonkin positiivisen, rakentavan palautteen kyseisestä savityöstä.  Asian, joka työkokonaisuudessa itseä miellytti. Tätä jatkettiin n.10minuuttia, niin että kunkin opiskelijan paperissa oli muutama kommentti.

Hieno toteutus. Positiivista palautetta oli mukava antaa ja saada, yllättäviä seikkoja sai lukea paperista.  Hienoa työtä jälleen ryhmäläiset olivat tehneet, todella upeita yksityiskohtia:tosi sileitä, dreijattuja pintoja, kahvoja, koristemaalauksia, painalluskoristeita.

Omassa, saamassani palautteessa: “Hyvällä tavalla groteski ilmestys” ,oli ehdoton huippukohta päivälleni.

Tämä oli hienosti  toteutettu arviointityö ryhmältä, jonka vuoro tänään oli esitellä arviointiharjoitus. Tällainen toteutustapa toimisi varmasti myös koululaisten kanssa. Palautteenannon sääntöjen tekeminen kaikille selväksi on tärkeää= vain positiivista palautetta saa antaa.

Positiivisen palautteen saaminen on aina työn tekijästä mukavaa ja se on jokaiselle tärkeää.Palaute voi auttaa näkemään oman työskentelyn ja työn uudenlaisessa valossa. Tätä kautta palaute voi lisätä itseluottamusta ja vahvistaa myönteistä asennetta opetusta ja esim.ryhmätyöskentelyä kohtaan. Suomalaiselle, perinteisesti itsekriittiselle ja vaatimattomalle, luonteelle positiivisten asioiden kuuleminen tekee oikein hyvää. Palautteen vastaanottaminen on myös tärkeä taito.

Koulun taideaineiden tunnit ovat oivallisia paikkoja harjoitella positivisen palautteen antamista ja saamista, myönteistä suhtautumista ylipäätänsä.

***********************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta

Kaiken kaikkiaan savityön tekeminen oli opettavaista puuhaa. Jahka teknistä osaamista kerkeän hieman lisää harjoitella, niin mielläni toteuttaisin tätä oppilaiden kanssa. Jos vain uunit ja värit kuuluvat koulun olemassaoleviin resursseihin. Saven vaivaaminen voi olla rauhoittavaa , terapeuttistakin. Ymmärrän sen täysin, vaikka en päässytkään   materiaalin kanssa sinuiksi vielä. Leipominenkin on jollain tavalla rauhoittavaa ja siinä näkee kättensä lopputuloksen.

Epäonnistumisen kokemus saven kanssa tuntuu tässä vaiheessa jo oppimiselta. Ensi kerralla, kun liitän tukimakkaroita saumakohtiin, noudatan varmasti varovaisuutta veden käytön kanssa. Savi on muistettava pitää lämpimänä. Omia epäonnistumisia ei tule pelätä. Ne kuuluvat itse tekemiseen, niistä oppii parhaiten.

Prosessiajattelu korostui  savityön tekemisessä hienosti. Ensin katseltiin ja kirjattiin havaintoja Design-museon muotoilunäyttelyssä, sitten piirrettiin havainnoista luonnoksia.

Näyttelyssä tehtyjä havaintoja peilattiin suhteessa aikaan, historialliseen viitekehykseen  ja muotoilun kehittymiseen, vaihtuviin trendeihin. Tämä oli mielenkiintoista. Seuraavalla kurssikerralla luonnosten perusteella tai ideoimina aloitettiin savitöiden tekeminen.

Aion soveltaa tämän kurssin Moodle-materiaaleja. Tässä yhteydessä, savityöskentelyn tukimateriaalia juuri tutkineena, olen kiitollinen kattavasta tietopaketista.

2. Ekskursio Designmuseoon: Museoinfoa, käyttöesineen luonnostelua ja IVANA helsinki

Designmuseo oppimisympäristönä

Aluksi saimme kuulla kiinnostavan esittelyn Designmuseon käytöstä koulujen retkikohteena.  Pysyvä näyttely ja vaihtuvat näyttelyt voivat olla kiinnostavia kohteita koululaisille tutustuttaessa suomalaiseen ja kansainväliseen muotoiluun. Museo järjestää edullisesti interaktiivisia työpajoja (30-60€), joissa itse tekemällä ja kokemalla saa tutustua muotoilun maailmaan. Tarjolla on myös opastusta ryhmille ja vierailevat taiteilijat pitävät museon tiloissa esityksiä ja luentoja. Museosta löytyy ryhmätyötila omien harjoitteiden tekemistä varten. Opettajat saavat tulla ilmaiseksi valmistelemaan vierailuja. Mielenkiintoista oli kuulla valmisteillaolevasta interaktiivisesta sähköisestä aineistosta, Esa ja esineet- nettisivustosta, jonka avulla nuorten ja lasten on mahdollista tutustua muotoilun maailmaan.Tämä johdanto-osuus oli kokonaisuudessaan onnistunut ja kiinnostava myyntipuhe tuleville opettajille!

Ampiainen on nettisivusto ja painettu lehti, joka antaa vinkkejä ja tietoa työskentelyyn arkkitehtuurin ja muotoilun parissa. Ampiainen vie arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatusta kaikkiin Suomen kouluihin. Ampiainen tarjoaa välineitä ja vinkkejä työskennellä koulussa tai oppilaitoksessa muotoilun ja arkkitehtuurin kysymysten parissa. Seija olikin jakanut meille jo ensimmäisellä kokontumiskerralla pari Ampiaisen printtiversiota, nyt saimme tutustua pikaisesti Ampiaisen nettisivuihin. Sivuilla näyttäisi olevan  käyttökelpoisia vinkkejä ja valmista oppimateriaalia omaan opetukseen.

Lisäksi Designmuseon pedagogisia sivuja täytyy muistaa tarkkailla kun opettajana itse suunnittelee mielekästä opetusta. Liityinpä heti Designmuseon facebook-faniksi, niin pysyn ajan tasalla, mitä museossa on milloinkin tekeillä.

Suomalainen muotoilu 1800-luvulta nykypäivään

Desigmuseon pysyvä näyttely esittelee suomalaista muotoilua 1800-luvulta 2010-luvulle. Saimme tutustua näyttelyyn pikaisesti.  Oli mielenkiintoista tarkastella esineitä aikakaudesta saatavilla olevaan tiedon valossa. Esimerkiksi  Helsingin olympialaisten vaikutus suunnittelun kansainvälistymiseen ja värien käytön lisääntymiseen oli kiintoisaa, enpä ollut tuotakaan tullut ennen ajatelleeksi.

Luonnostelua käyttöesineistä

15 minuutin näyttelyyn tutustumisen jälkeen saimme tehtäväksi luonnostella yhden käyttöesineen kolmena eri aikakautena. Luonnostellessa tuli ottaa huomioon aikakausi, esineen koko, materiaali, värit, koristelut, käytettävyys. Museon opastetekstit tukivat luonnostelua hyvin, mutta huomasin heti että koska niin vähän on tullut piirrettyä, olin hyvin epävarma piirtämisestä.

Valitsin piirrettäväksi kannuja eri aikakausilla. Näitä oli kiinnostava havainnoida yhdessä näyttelyn opastekstien kanssa. Vuonna 1905 (Helena Wilenius) suunniteltu Nuutajärven posliinikannu oli koristeellinen ja mahtipontinen. Siinä  oli kookas kahva ja koristeellinen yläosa.

Mielenkiinnolla ja yllätyksekseni opin, että Iittalan Coctailkaadin, karahvi ja kartio-lasit on suunniteltu jo vuonna 1958, Helsingin olympialaisten kansainvälistymisen jälkimainingeissa.  Värillisen lasin käyttö juomalaseissa oli 50-luvun suunnittelussa uutta.

Ylpeänä täytyi kuvata omatkin kartio-tuotteitani tätä blogia varten. Coctailkaatimien muotoilu vaikuttaa paljon modernimmalta kuin onkaan, ajattomalta.

 

“Yksinkertaisuus vaatii rohkeutta ja luonnetta. Täydellisen juomalasin luominen alkaa mielikuvalla kädestä, joka pitelee lasia. Millaista lasia käsi mieluiten puristaisi? Monet Franckin esineistä herättävät ajatuksen, että niitä ei olisi voitu muotoilla millään muulla tavalla. Niiden nerokkuus ei myöskään ole riippuvainen ajasta tai käyttäjästä. Kaj Franckin rationaalista geometriaa on pyritty kopioimaan lukemattomia kertoja. Yritykset ovat poikkeuksetta epäonnistuneet. Syy on yksinkertainen: elävän hengen puhaltaminen yksinkertaiseen esineeseen vaatii viisautta, ei pelkkää näppäryyttä. Viisas ei ole monimutkainen vaan rohkeasti yksinkertainen.Kaj Franckia (1911–1989) syntyi on kutsuttu suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi.” (http://www.iittala.fi/web/iittalaweb.nsf/fi/tuotteet_juominen_kaatimet_kartio_more)

IVANA HELSINKI 15 -näyttely (Paula Suhosen 15v juhlanäyttely)

Designmuseon tilapäisnäyttely “IVANA HELSINKI 15. Matkalla kotiin” – kertoo vaatesuunnittelija Paola Suhosen tiestä taideteollisen opiskelijan lopputyöstä maailman muotiviikoilla mukanaolevaksi top designeriksi.Paolan sisko Pirjo vastaa Ivana Helsingin markkinoinnista ja yhteydenpidosta, firma on siis perheyritys.  Olin toki kuullut Paola Suhosesta ja Ivana Helsingistä, lukenut naistenlehdistä suomalaisen muotisuunnittelijan menestystarinaa, mutta kiinnostava oli perehtyä tähän muotimaailmaan suomalaiseen ilmiöön tämän näyttelyn yhteydessä ja hieman lisää kotona.

Näyttelyssä saimme opettajalta neljän hengen pienryhmittäin tehtäväksi  esitellä viidessä minuutissa yhden 2-vuotisjakson Suhosen suunnittelijan uraa. Aikaa esittelyjen tekemiseen saimme noin 15 minuuttia. Tämä oli mielestäni toimiva tapa toteuttaa näyttelyn seuranta. Pikaisesti valmiiksi pureskellun aineksen kuuleminen oli miellyttävä tapa ottaa näyttelystä selvää. Tämä täytyy laittaa itselle muistiin omia, oppilaiden kanssa tehtäviä museovierailuita tai aihekokonaisuuksien selvitystöitä varten.

Oli kiinnostava kuunnella opiskelijatovereiden esityksiä kronologisesti etenevässä järjestyksessä ja seurata Paola Suhosen (S.1974) uran etenemisvaiheita. Aluksi hänen käyttämänsä vaatemateriaalit olivat luonnonläheisiä ja selkeitä, printtikuvioita ei mukana ollut lainkaan kun IVANA Helsinki syntyi.  Parin ensimmäisen kauden jälkeen suunnittelussa alettiin kokeilla vinoneliötä ja tämän jälkeen printit lähtivät elämään omaa elämäänsä. Suurikokoiset, luontoaiheiset kuviot ovat tänä päivänä Suhosen tuotemerkki. Luonto inspiraationa ja persoonallinen tyyli, ovat Suhosen designeille tyypillistä.

“Hänen läpimurto­mallistonsa oli vuoden 2002 Go Camping, jonka kuoseissa seikkailivat teltat ja jonka värit ja mallit muistuttivat 70-luvun kasvatteja lapsuudesta. Selkeistä printeistä tuli heti yrityksen tavaramerkki, ja Ivana Helsinki asettui osaksi tuolloista retrobuumia, jonka aikana Marimekkokin alkoi tuottaa uudestaan vanhoja mallejaan.

Ivana korosti vaatteiden eettisyyttä ja valmisti tuotteensa Suo­messa. Suhosesta tuli yleisön ja toimittajien suosikki. Hän oli lahjakas, kaunis, välitön ja cool – entinen lumilautailija ja skeittityttö, kasvissyöjä ja löytökoiran omistaja, joka oli vielä viettänyt vuoden vaihto-oppilaana Jamaikalla.” (http://www.image.fi/artikkelit/paolan-maailma-paola-suhonen)

Näyttelyssä esitellyt Fall ja Spring/Summer (S/S) kokoelmat seurasivat toisiaan näyttelyn edetessä.Jo alkuaikoina mukana oli prosessiajattelu ja tuotteistaminen, verkottuminen yhteiskuntaan laajasti. Kuvauksia oli esimerkiksi tehty milloin Viikin pelloilla, milloin Aki Kaurismäen ravintolassa. IVANA Helsinki 15 -näyttelyn ensimmäisessä “loosissa” oli mukaanotettavaksi katsojille “IVANA Helsinki” merkkejä ja nappeja.   Taktillista koskettamista   ja “omat jutut” ilmaiseksi mukaan kävijöille näyttelykierroksen aluksi on hienoa ajattelua. Myöhemmin näyttelykierroksella tuli mukaan musiikki taustalle (auditiivinen) ja Suhosen ohjaama elokuva (auditiivinen&visuaalinen) Markkinointisuunnittelu ja tuotteistaminen  on ollut luovaa ja kekseliästä. Kuluttajaa on osattu lähetstyä moniaistisesti.

Suhonen on tehnyt yhteistyötä muun muassa Coca Colan, Nanson, Aarikan, Alkon, Luhdan, Itellan, Pirkan, Seppälän, Vitaliksen, Valion ja Googlen kanssa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paola_Suhonen)

*Paolan nykyinen nimi, Paola Anneli Ivana Suhonen, on osin hänen omaa keksintöään. Hän vaihtoi Paulan Paolaksi ollessaan parikymppinen, ja joukkoon samalla liitetty Ivana on väännös siskosten ukin Ivanin nimestä. (http://www.image.fi/artikkelit/paolan-maailma-paola-suhonen) *

*******************************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta

Design-museon visiitistä mieleen jäi ehkä päällimmäiseksi mielikuva pysyvän  muotoilunäyttelyn esineiden ajallisesta muutoksesta posliinisista, koristelluista ja kirjailluista esineistä selkeytyviksi, yksinkertaistuviksi lasiesineiksi ja muodoiksi.

Halusin tätä blogia varten kuvata omat Iittalan kartiolasini ja coktailkaatimeni. Kannun ja kaatimen muotoiluhistoria 1800-luvulta 2010-luvulle asettui uuteen valoon, kun huomasin että omasta kaapistani löytyy Designmuseossa esillä olevia tuotteita. Innostuin aidosti, tunne oli työmotivaatiota lisäävä.

Muotoilu on minulle melko tuntematon kenttä. Muotoiluhistoriaan tutustuminen oli kiinnostavaa. Historiallinen konteksti ja tarina esineen suunnitteluajankohdan olosuhteista  antaa merkitystä ja taustaa peilata esinettä ympäröivään todellisuuteen.

Räsänen (2000) korostaa tunteiden merkitystä tietämisessä ja oppimisessa. Tunteilla on tärkeä osa tietämisessä, niiden avulla muut tiedot saavat henkilökohtaisen merkityksen ja arvon. Taideoppimisessa kokemukset tiedostetaan ja muunnetaan mentaalisten ja materiaalisten välineiden avulla. Tämä tarkoittaa, että opetuksessa kehitetään teknisten ja ilmaisullisten keinojen lisäksi ajattelun, mielikuvituksen ja tunteiden ilmaisun valmiuksia. (Räsänen 2000,14)

Interaktiivinen, oppilastehtäviä sisältävä museovierailu osoittautui toimivaksi. Me opiskelijat teimme museossa kaksi  harjoitusta; luonnostelut muotoiluesineistä sekä Paola Suhosen näyttelyesittelyn. Oppilaat osallistava museotehtävä osoittautui niin yksilönä (luonnos) kuin ryhmässä tehtynä kiinnostavaksi. Näyttelyn asiohin tutustumiselle ja selvittämiselle tulee tällöin aivan uudenlainen motiivi. Tämä täytyy ottaa käyttöön myös omassa opetuksessa.

 

1. Kurssin esittely

Miksi olen luokanopettajakoulutuksen kuvataiteen valinnaisella kurssilla?

Ensimmäisen kurssikerran aluksi saimme tehtäväksi pohtia, miksi olimme valinneet tämän kurssin? Noo…

  • “Koska peruskurssi oli niin hyvä”
  •  “Koska tiedän kuvataiteen opetuksesta niin vähän ja haluan kehittää osaamistani”
  • “Koska peruskurssilta tiesin, että opettaja on todella hyvä, hän saa oppilaat ajattelemaan kuvataideopetusta laaja-alaisesti prosessina ja tekemään yhteistyötä positiivivsessa hengessä”
  • “Koska kuvis ei ole vahvaa osaamisaluettani, ei myöskään taitojen puolesta”

Nämä olivat minun ääneen sanomattomia ajatuksiani, monella opiskelijakollegalla oli samantapaisia mietteitä. Odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman piti. Olisin valinnut tämän kurssin jo viime vuonna, mutta silloin se ei mahtunut opiskeluohjelmaan.

Ympäristöestetiikkaa, arkkitehtuuria ja muotoilua

Opettaja, Seija Kairavuori, piti esittelyn kurssin sisällöstä ja toteutustavasta. Kurssin teemaksi opettaja oli valinnut ympäristöestetiikan, arkkitehtuurin ja muotoilun sisältöalueen OPS:sta. Rakennettua ja muotoiltua ympäristöä tutkittaisiin erilaisin kuvallista ajattelua ja kuvailmaisua sekä median ja kuvaviestinnäin taitoja kehittävin työskentelyin. Kurssin tarkoituksena on syventää ympäristö- ja rakennustaiteen tuntemustamme.

Seijan johdannosta päätellen kurssi tulisi sisältämään paljon asiaa, joka yhteen pötköön puhuttuna tuntui paljon uutta asiaa.Opiskelijakollegat olivat sitä mieltä, että kyllä kyllä ne jutut tästä aukeavat, jahka niitä pääsee ajan kanssa pureskelemaan, omakohtaisesti kokeilemaan ja syventymään yhteen asiaan kerrallaan. Ajattelin, että niin se varmaankin menee.

Kurssidokumentaation välineenä oma kamera ja muotona digitaalinen portfolio

Keskeinen juttu läpi kurssin on omakohtainen valokuvaaminen.Käytännössä koko kurssi kuljetaan oma kamera mukana.   Kurssilla tehtävät oppilastyöt, oppimisprosessit suunnitelmista eri toteutusvaiheiden kautta valmiiksi tuotoksiksi ja arviointiharjoitusten kohteeksi kuvattaisiin ja dokumentoitaisiin digitaalista portfoliota varten. Reflektoiva, kurssikirjallisuutta apuna käyttävä,  koko kurssisisällön kattava digitaalinen portfolio olisi samalla kurssin lopputyö.

Räsäsen (2000,31) mukaan portfoliolla tuetaan oppilaan taiteellisen minän kehittymistä. Oppilasta kannustetaan tunnistamaan heikkouksiaan ja vahvuuksiaan sekä seuraamaan sisällöllistä ja ilmaisullista kehitystään.Portfolio rohkaisee pitkäjännitteiseen työskentelyyn ja tukee itsenäistä tiedonhankintaa sekä tavoitteiden asettelua aiemmin opitun pohjalta.

Blogin tekemisen opettelu positiivinen haaste

Päätin tehdä t digitaalisen portfolion blogin muodossa.  Opiskelen mediakasvatusta sivuaineena, eräällä kurssilla käsiteltiin blogin tekemistä.  Helsingin yliopiston opiskelijat saavat “Blogs Helsinki” -blogipohjan Word Press-julkaisujärjestelmällä ilmaiseksi käyttöön. Blogin ulkoasun muokkaamiseen en ehtinyt mediakasvatuksen kurssilla kiinnittää huomiota,  mutta  nyt tämän kuviksen kurssin  portfolion tekeminen oli hieno motiivi ja mahdollisuus ulkoasun opettelemiseen. Opettelen siis tässä samalla tekemään blogia. Siitä taidosta voi olla hyötyä koulumaailmassa. Olen kuullut, että koulujen ja luokkien blogit ovat suosittuja kommunikointikanavia kodin ja koulun välillä, lisäksi oppilaat on helppo saada innostumaan tämäntyyppisestä toiminnasta.

Oppilasarvioinnin opettelua

Tällä kurssilla myös pohdittaisiin oppilasarvioinnin periaatteita sekä harjoiteltaisiin kuvataideopetuksen arviointia käytännössä eri kurssitehtävien yhteydessä. Neljän hengen tiimit esittelisivät arviointiharjoituksensa muulle ryhmälle (ryhmän koko n22 henkeä) jokaisen kokoontumiskerran aluksi. Tarkoituksena on harjoitella omien ja kollegoiden kuvataiteen töiden arviointia, palautteen antamista ja palautteen saamista, kirjallisesti ja suullisesti.

Yleisohjeena muistiin haluan  tähän kohtaan kirjoittaa (Kairavuori 2013,opetusmonisteet Moodle), että  kuvataideopetuksessa arvioinnin tulee muodostua kolmesta osa-alueesta:

  • Kuvataidetuotoksesta (tekniikka ja välineiden hallinta, kuvallisten ilmaisukeinojen käyttö ja omaperäisten ja perusteltujen kuvallisten kannanottojen konstruoiminen),
  • Kuvallisesta prosessista  (työskentelyn pitkäjänteisyys ja sinikkyys, työskentelyn omaehtoisuus ja tavoitteellisuus, tiedonhankinta ja oman ja toisten työskentelyn kunnioittaminen)
  • Kuvallisen ilmiön sanallistamisesta  (havaintojen monipuolisuus ja yksityiskohtaisuus, näkökulmien moniväyläisyys, näkökulmien liittöäminen kontekstiin ja laajempiin kulttuurisiin yhteyksiin, kannanottojen perustelujen vakuuttavuus)

Räsänen (2000,31) kirjoittaa, että  portfolion käyttö perustuu näkemykseen, jonka mukaan taiteen oppimista voi ja tulee arvioida. Arviointi on osa oppimisprosessia. Prosessin ja lopputuloksen lisäksi arvioidaan oppilaan kykyä tehdä ja havaintoja ja reflektoida itsenäisesti.

Arvioinnin harjoittelu on todella kiinnostavaa ja tarpeellista oman tulevan opettajan työn kannalta. Kahta alimmaista kohtaa yllä olevassa listassa, kuvallista prosessia ja kuvallisen ilmiön sanallistamista, en muista omassa kouluopetuksessani käsiteltäneen lainkaan. 1980-luvun kuvistunneilla peruskoulussa ei puhuttu prosesseista,eikä omaa työskentelyä saanut luovasti sanoittaa. Lähinnä muistan, että tunneilla piti istua hiljaa ja omat työni harvoin, jos koskaan, saivat mitään myönteistä palautetta. Ryhmätöitä tai projekteja vertaisarvioinnista nyt puhumattakaan, en muista, että olisi tehty.

Kuvataiteen peruskurssin pohjalta tiesin jo, eli prosessimaisuus ja tehdyn työn sanallistaminen tekee työskentelystä mielekästä ja avartavaa. Odotin innolla, mitä tuleman piti.