1. Kurssin esittely

Miksi olen luokanopettajakoulutuksen kuvataiteen valinnaisella kurssilla?

Ensimmäisen kurssikerran aluksi saimme tehtäväksi pohtia, miksi olimme valinneet tämän kurssin? Noo…

  • “Koska peruskurssi oli niin hyvä”
  •  “Koska tiedän kuvataiteen opetuksesta niin vähän ja haluan kehittää osaamistani”
  • “Koska peruskurssilta tiesin, että opettaja on todella hyvä, hän saa oppilaat ajattelemaan kuvataideopetusta laaja-alaisesti prosessina ja tekemään yhteistyötä positiivivsessa hengessä”
  • “Koska kuvis ei ole vahvaa osaamisaluettani, ei myöskään taitojen puolesta”

Nämä olivat minun ääneen sanomattomia ajatuksiani, monella opiskelijakollegalla oli samantapaisia mietteitä. Odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman piti. Olisin valinnut tämän kurssin jo viime vuonna, mutta silloin se ei mahtunut opiskeluohjelmaan.

Ympäristöestetiikkaa, arkkitehtuuria ja muotoilua

Opettaja, Seija Kairavuori, piti esittelyn kurssin sisällöstä ja toteutustavasta. Kurssin teemaksi opettaja oli valinnut ympäristöestetiikan, arkkitehtuurin ja muotoilun sisältöalueen OPS:sta. Rakennettua ja muotoiltua ympäristöä tutkittaisiin erilaisin kuvallista ajattelua ja kuvailmaisua sekä median ja kuvaviestinnäin taitoja kehittävin työskentelyin. Kurssin tarkoituksena on syventää ympäristö- ja rakennustaiteen tuntemustamme.

Seijan johdannosta päätellen kurssi tulisi sisältämään paljon asiaa, joka yhteen pötköön puhuttuna tuntui paljon uutta asiaa.Opiskelijakollegat olivat sitä mieltä, että kyllä kyllä ne jutut tästä aukeavat, jahka niitä pääsee ajan kanssa pureskelemaan, omakohtaisesti kokeilemaan ja syventymään yhteen asiaan kerrallaan. Ajattelin, että niin se varmaankin menee.

Kurssidokumentaation välineenä oma kamera ja muotona digitaalinen portfolio

Keskeinen juttu läpi kurssin on omakohtainen valokuvaaminen.Käytännössä koko kurssi kuljetaan oma kamera mukana.   Kurssilla tehtävät oppilastyöt, oppimisprosessit suunnitelmista eri toteutusvaiheiden kautta valmiiksi tuotoksiksi ja arviointiharjoitusten kohteeksi kuvattaisiin ja dokumentoitaisiin digitaalista portfoliota varten. Reflektoiva, kurssikirjallisuutta apuna käyttävä,  koko kurssisisällön kattava digitaalinen portfolio olisi samalla kurssin lopputyö.

Räsäsen (2000,31) mukaan portfoliolla tuetaan oppilaan taiteellisen minän kehittymistä. Oppilasta kannustetaan tunnistamaan heikkouksiaan ja vahvuuksiaan sekä seuraamaan sisällöllistä ja ilmaisullista kehitystään.Portfolio rohkaisee pitkäjännitteiseen työskentelyyn ja tukee itsenäistä tiedonhankintaa sekä tavoitteiden asettelua aiemmin opitun pohjalta.

Blogin tekemisen opettelu positiivinen haaste

Päätin tehdä t digitaalisen portfolion blogin muodossa.  Opiskelen mediakasvatusta sivuaineena, eräällä kurssilla käsiteltiin blogin tekemistä.  Helsingin yliopiston opiskelijat saavat “Blogs Helsinki” -blogipohjan Word Press-julkaisujärjestelmällä ilmaiseksi käyttöön. Blogin ulkoasun muokkaamiseen en ehtinyt mediakasvatuksen kurssilla kiinnittää huomiota,  mutta  nyt tämän kuviksen kurssin  portfolion tekeminen oli hieno motiivi ja mahdollisuus ulkoasun opettelemiseen. Opettelen siis tässä samalla tekemään blogia. Siitä taidosta voi olla hyötyä koulumaailmassa. Olen kuullut, että koulujen ja luokkien blogit ovat suosittuja kommunikointikanavia kodin ja koulun välillä, lisäksi oppilaat on helppo saada innostumaan tämäntyyppisestä toiminnasta.

Oppilasarvioinnin opettelua

Tällä kurssilla myös pohdittaisiin oppilasarvioinnin periaatteita sekä harjoiteltaisiin kuvataideopetuksen arviointia käytännössä eri kurssitehtävien yhteydessä. Neljän hengen tiimit esittelisivät arviointiharjoituksensa muulle ryhmälle (ryhmän koko n22 henkeä) jokaisen kokoontumiskerran aluksi. Tarkoituksena on harjoitella omien ja kollegoiden kuvataiteen töiden arviointia, palautteen antamista ja palautteen saamista, kirjallisesti ja suullisesti.

Yleisohjeena muistiin haluan  tähän kohtaan kirjoittaa (Kairavuori 2013,opetusmonisteet Moodle), että  kuvataideopetuksessa arvioinnin tulee muodostua kolmesta osa-alueesta:

  • Kuvataidetuotoksesta (tekniikka ja välineiden hallinta, kuvallisten ilmaisukeinojen käyttö ja omaperäisten ja perusteltujen kuvallisten kannanottojen konstruoiminen),
  • Kuvallisesta prosessista  (työskentelyn pitkäjänteisyys ja sinikkyys, työskentelyn omaehtoisuus ja tavoitteellisuus, tiedonhankinta ja oman ja toisten työskentelyn kunnioittaminen)
  • Kuvallisen ilmiön sanallistamisesta  (havaintojen monipuolisuus ja yksityiskohtaisuus, näkökulmien moniväyläisyys, näkökulmien liittöäminen kontekstiin ja laajempiin kulttuurisiin yhteyksiin, kannanottojen perustelujen vakuuttavuus)

Räsänen (2000,31) kirjoittaa, että  portfolion käyttö perustuu näkemykseen, jonka mukaan taiteen oppimista voi ja tulee arvioida. Arviointi on osa oppimisprosessia. Prosessin ja lopputuloksen lisäksi arvioidaan oppilaan kykyä tehdä ja havaintoja ja reflektoida itsenäisesti.

Arvioinnin harjoittelu on todella kiinnostavaa ja tarpeellista oman tulevan opettajan työn kannalta. Kahta alimmaista kohtaa yllä olevassa listassa, kuvallista prosessia ja kuvallisen ilmiön sanallistamista, en muista omassa kouluopetuksessani käsiteltäneen lainkaan. 1980-luvun kuvistunneilla peruskoulussa ei puhuttu prosesseista,eikä omaa työskentelyä saanut luovasti sanoittaa. Lähinnä muistan, että tunneilla piti istua hiljaa ja omat työni harvoin, jos koskaan, saivat mitään myönteistä palautetta. Ryhmätöitä tai projekteja vertaisarvioinnista nyt puhumattakaan, en muista, että olisi tehty.

Kuvataiteen peruskurssin pohjalta tiesin jo, eli prosessimaisuus ja tehdyn työn sanallistaminen tekee työskentelystä mielekästä ja avartavaa. Odotin innolla, mitä tuleman piti.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *